Keinoemovälityksen historia on täynnä onnellisia kohtaamisia. Kuva: Heidi Levon arkisto
Heli Lepo on 25 vuoden vapaaehtoistyöllään pelastanut satojen varsojen hengen
Viime keväänä Vuoden kavionjälki -palkinnolla palkittu Heli Lepo viettää 25-vuotisjuhlavuottaan tammojen ja varsojen yhdistäjänä.
Heli Lepo on tehnyt arvokasta työtä tammojen ja varsojen hyväksi jo neljännesvuosisadan ajan. Kuva: Heidi Levon arkisto”Vuonna 2000 oli ensimmäinen kerta. On tässä monenlaista tarinaa kuultu, ja 99 tai 98 prosenttia niistä onnellisia”, Heli Lepo sanoo.
Suomalainen, Hevosenomistajien keskusliiton koordinoima keinoemovälitys on hänen tietojensa mukaan ainutlaatuinen maailmassa. Se toimii vapaaehtoisvoimin, ja raha ei vaihda omistajaa. Varsan omistaja vastaa luonnollisesti tamman kaikista kuluista.
Viime vuonna keinoemovälitykseen ilmoitettiin 41 varsaa, ja niille kaikille onnistuttiin ohjaamaan ainakin yksi emäehdokas. Tammoja ilmoitettiin 68 kappaletta. Kaikki niistä eivät olleet menettäneet juuri varsaansa, vaan mukana on myös muuten vain äidillisiä tammoja. Kaikkien kohdalla uusi emo ei imetä, mutta toimii muuten varsalle tärkeänä hevosen mallina.
Tänä vuonna toiminta on ollut hiljaisempaa kuin muutamina aiempina.
”Mutta mitä vähemmän kuuluu, sitä paremmin on mennyt”, Lepo sanoo.
Hän kertoo, että tänä vuonna tavallista enemmän on ilmoitettu tammoja, jotka ovat maidossa viimevuotisen varsan takia tai jotka ovat muuten vain hyviä emoja.
Lepo kertoo, että hänen oman kokemuksensa mukaan, jos valitsemaan pääsee, paras vaihtoehto varsalle on tamma, joka on juuri menettänyt varsansa. Sellainen on yleensä myös parhaiten maidossa. Toiseksi paras vaihtoehto on äidillinen tamma, joka kiinnostuu vieraistakin varsoista. Sen sijaan edelliskesäistä varsaa imettänyt tamma ei niin helposti sopeudu uuteen pienokaiseen.
Keinoemoprotokollalla pystytään auttamaan tamman ja varsan yhdistämisprosessia. Siinä prostaglandiinin annon jälkeen hierotaan tamman kohdunkaulaa, joka aiheuttaa tammalle ajatuksen, että se on varsonut ja saa sen kiinnostumaan varsasta. Lepo toteaa, että se on hyvä apu, ja se opetellaan nykyään eläinlääkäreiden koulutuksessakin. Sen voi tehdä tarvittaessa useampaankin kertaan, eikä se ole kovin kallista.
Lääkkeillä voi myös edistää maidon herumista ja saada vaikka tyhjän tamman maitoon. Kyseessä ovat kuitenkin luvanvaraiset ihmislääkkeet, ja niiden saatavuus on ollut huono.
”Ne eivät auta kaikilla, ja tänä vuonna on tullut viestiä, että ne ovat tukustakin loppu”, Lepo harmittelee.
Kaikkein tärkeimpänä Lepo pitää kuitenkin tamman luonnetta ja ihmisten oikeaa toimintaa. Hänen kokemustensa perusteella kymmenestä tammasta yhdeksän hyväksyy uuden varsan, kun asiat tehdään oikein.
Oleellista on järjestää olosuhteet niin, että tamma ja varsa pääsevät olemaan samassa tilassa ilman ihmisiä, niin että varsan turvallisuus ei vaarannu. Totuttamista saatetaan joutua tekemään puolipakolla ja pitäen tammaa pakkopilttuun tapaisessa tilassa.
”Jos varsa viedään pois välillä, tamma saattaa ajatella voittaneensa taistelun, että nyt se pääsi varsasta eroon. Mutta kun ne saavat olla kaksin, varsa saattaa alkaa kiinnostaa tammaa sen omasta tahdosta”, Lepo kertoo.
Hänen omassa keinopankissaan riittää neuvoja, ja kesän aikana tulee puhuttua paljon puhelimessa. Yöksi Lepo laittaa puhelimen äänettömälle, ja joskus on keskityttävä leipätyöhön. Muuten hän on hyvin tavoitettavissa – kuten on ollut jo 24 aiempaa kesää.
”Lapset ovat jo isoja, ja mies on tottunut. Ja hevosihmisten kanssa on kiva jutella”, hän sanoo.
Hän kertoo, että välillä toimi kyllä aiheuttaa henkistä kuormitusta, nimittäin silloin, kun tammoja ei ole tarjolla, ja jossain on varsa ilman emää ja ihmiset sen luona aivan nääntyneitä.
”Silti tätä vielä jaksaa. Olen saanut paljon tunnustusta, ja onhan se valtava mielihyvä, kun ihmiset laittavat kuvia, kuinka tamma on hyväksynyt varsan”, Lepo päättää.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
