Muutos tuo myös mahdollisuuksia

”Nyt eri organisaatiot ovat saaneet vauhdikkaan sysäyksen uudistamistoimiin erityisesti vastuiden täsmentämisen ja uusien toimintamallien kehittämisen osa-alueille”, kirjoittaa Etta Pakkanen.  Kuva: Elina Paavola

Tuoleilla tuulee, kun raviurheilun eri organisaatioissa on kuluneen vuoden ja eritoten viimeisten kuukausien aikana vaihdettu merkittävien roolien henkilöitä kuin hevosenhoitaja sukkia sateella. Vaihtuvuuden taustalla ovat ymmärrettävät henkilökohtaiset syyt, mutta nämä muutokset syövät ainakin omalta osaltani luottamusta toiminnan ja suunnittelun pitkäjänteisyyteen.

Eri organisaatioiden toimintaa kritisoitiin useita vuosia vanhojen jäärien kuppikunniksi, eli tässä uudessa trendissä on myös positiiviset puolensa. Vaihtuvuus tuo raviurheilulle mahdollisuuden saada uusia ajatuksia ja toimintatapoja. Samalla se ravistelee kieltämättä kalkkeutuneita organisaatiorakenteita ja pakottaa tarttumaan uudenlaisiin toimintamalleihin.

Jari Haanniemen ja Iivari Ingvesin nopeat siirtymät tehtävästä toiseen edustivat luonnollista urakehitystä ja uusien mahdollisuuksien hyödyntämistä. Samoin voidaan todeta Miika Lähdeniemen siirtymisestä Vermon kilpailupäällikön paikalta Jyväskylän Killerin raviradan johtoon. Tämä on nykypäivänä ja erityisesti meille nuoremmille sukupolville jo arkipäivää ja itsestäänselvyys – työ on iso osa elämää ja siitä halutaan saada mahdollisimman paljon irti.

Nyt kun positiiviset puolet on kunniakkaasti nostettu esiin, voidaan pureutua muutosten esiin nostamaan ongelmakohtaan. Jokaiseen muutokseen on vastattu reaktiivisesti proaktiivisuuden sijaan. Sonta on ehtinyt osua tuulettimeen ennen kuin ajatusta jatkosta on ollut olemassa. Mielestäni tässä osa vastuusta kuuluisi myös rooliaan hoitavalle henkilölle, jotta asiaan olisi riittävästi aikaa keksiä uusi ratkaisu. Toisaalta esimerkiksi työsopimusten irtisanomisajalla voitaisiin turvata selustaa vastaavissa tilanteissa.

Tieto Ingvesin siirtymisestä Vermon kilpailupäällikön pallilta Lännen ratojen vastaavaan, täysin uuteen virkaan tuli kuukautta ennen siirtymän realisoitumista. Kyseisessä tapauksessa kuukausi melkein riitti toiminnan uudelleenjärjestelyyn niin, että lopputulosta voidaan mielestäni pitää jopa parhaimpana mahdollisena. Tämä on vaatinut eri osapuolilta aktiivista otetta ja vanhasta ajattelusta luopumista.

Pääsimme ylemmän ammattikorkeakoulun tradenomiopinnoissa tutustumaan tulevaisuudentutkimukseen ja skenaariotyöskentelyyn. Kävi ilmi, että nämä ovat täysin oma tieteenalansa ja oma käsitykseni aiheesta jäi hyvinkin pintapuoliseksi. Pyydän siis etukäteen anteeksi termistön heikkoutta. Siitä huolimatta lyhyt perehdytysjakso opetti suhtautumaan tulevaan ja erilaisten tulevaisuudenkuvien hahmotteluun uudella tavalla. Jutun juonesta kiinni saatuani ymmärsin vaihtoehtoisten tulevaisuudenkuvien hyödyn ennakoinnin työkaluna.

Peter Schwartz on määrittänyt kirjassaan The Art of the Long View jo vuonna 1991 skenaariot tarinoiksi, jotka auttavat meitä tunnistamaan ja sopeutumaan nykyisen toimintaympäristömme muutoksiin. Ne tarjoavat mahdollisuuden pukea sanalliseen muotoon ne erilaiset polut, jotka saattavat olla olemassa huomenna. Samalla ne auttavat hahmottelemaan jokaisen polun kulkemisessa tarvittavat sopivimmat liikkeet. Skenaariomenetelmän käytön on tarkoitus johtaa organisaatiossa tavoitteiden ja toimintamallien uudelleen määrittelyyn sekä vastuiden täsmentämiseen. Kuulostaisi osuvalta, eikö?

Nyt eri organisaatiot ovat saaneet vauhdikkaan sysäyksen uudistamistoimiin erityisesti vastuiden täsmentämisen ja uusien toimintamallien kehittämisen osa-alueille. Vaikka nyt toimitaan reaktiivisesti, uskon, että pääsemme hyvään lopputulokseen. Siitä huolimatta jään ainakin itse kaipaamaan ennakoivampaa otetta.

Raviurheilun ja hevoskasvatuksen keskusjärjestön Suomen Hippoksen strategia on luotu vuodesta 2021 vuoteen 2024. Vaikka montaa eri toimenpidettä voitaisiin moittia reaktiiviseksi, ollaan monella osa-alueella edetty kaikessa hiljaisuudessa strategian osoittamalla tavalla. Kokonaisuuden hahmottamisen vaikeutta edesauttaa varmasti se, että eri toimenpiteet ja muutokset tuntuvat sirpaleisilta eivätkä välttämättä toisiaan tukevilta. Kattojärjestön ison kuvan toimintaan tarvittaisiin joko aktiivisempaa ja ennakoivampaa otetta tai selkeämpää viestintää kokonaisuuksista ja niiden liitoskohdista.

Minua kiinnostaa raviurheilun ja sitä edustavien organisaatioiden vaihtoehtoiset tulevaisuudenkuvat ja se, kuinka niitä voitaisiin proaktiivisesti hyödyntää toiminnan suunnittelussa ja kehittämisessä. Kuten totesin jo aiemmin, tulevaisuustyöskentely on oma tieteenalansa eikä onnistu ihan jokaiselta. Nykyisin on kuitenkin tarjolla myös fasilitaattoreita erilaisiin työpajoihin. Kaiken tämän keskiössä ovat taas suuren kuvan hahmottaminen sekä yhteistyön korostaminen, jossa kilpailu- ja sarjatarjonnan suunnittelun osalta otettiin juuri iso harppaus eteenpäin.

Kirjoittaja on ylöjärveläinen ravivalmentaja.