Mitä virkaa on divisioonilla, jos niitä ei ajeta?
75-divisioonajärjestelmissä on kummallinen valuvika, joka on koko divisioonien ajatusta vastaan.
Tuomas Pakkasen ajama Hissun Liisi voitti tammadivisioonafinaalin huhtikuussa Seinäjoella. Kuva: Elina PaavolaVuodenvaihteessa ravien kilpailutarjontaan palanneet 75-divisioonat ovat olleet viime vuosien parhaita uudistuksia. Eri asia tietysti on, miksi toimivista divisioonista välillä ylipäätään luovuttiin, mutta ei nyt tartuta siihen. Joka tapauksessa divisioonia kaivattiin laajalti takaisin ja takaisin ne myös saatiin.
Divisioonajärjestelmässä on kyse kiinteistä voittosummarajoista, jotka luovat raamit lauantairavien isopalkintoisten kisojen sarjatarjonnalle. Ruotsissa on käytännössä joka viikko tarjolla joka divisioonan lähtö, mutta Suomessa se ei ole mahdollista jo siitäkin syystä, että meillä kilpaillaan täysipainoisesti kahden rodun voimin. Eteläisemmässä Ruotsissa kylmäverilähtöjä ei ole lainkaan, ja muutenkin kylmäveriset ovat siellä huomattavasti pienemmässä osassa kuin Suomessa.
Jokaista divisioonaa ei siis voida Suomessa ajaa joka lauantai, eikä jokaiselle divisioonalle voi olla joka kerta finaaleja. Finaalit ajetaan isommilla ykköspalkinnoilla muutaman kerran vuodessa, seuraavan kerran tulevana lauantaina Oulussa ja sen jälkeen yhdeksän viikkoa myöhemmin Vermossa.
Tiettyjen divisioonien väliin jättäminen on nimenomaan koordinoitu ratkaisu.
Kaikki varmasti hyväksyvät divisioonien järjestämiseen liittyvät rajoitteet, kun rahaa ja lähtöjä on tarjolla rajallisesti. Divisioonajärjestelmässä on kuitenkin kummallinen valuvika, joka olisi syytä korjata pikaisesti.
Nykysysteemissä divisioonalähtöjä ylipäätään järjestetään, jos kyseiselle divisioonalle ajetaan myös finaalilähtö. Esimerkiksi nyt alkavassa ja Vermon 11.11. päättyvässä divisioonameetingissä se tarkoittaa, että lämminveristen kultadivisioonia ja kylmäveristen tammadivisioonia ei ole tarjolla lainkaan.
Käytäntö on ollut vuoden alusta asti sama. Joidenkin divisioonien ajoittainen puuttuminen on välillä herättänyt ihmetystä, mutta moni meistä lienee luullut katkosten johtuvan huonosta sarjakoordinoinnista eri raviratojen kesken.
Asia kuitenkin on juuri päinvastoin, eli tiettyjen divisioonien väliin jättäminen on nimenomaan koordinoitu ratkaisu. Suomen Hippoksen kilpailupäällikkö Tuomo Pekonen perusteli asiaa lauantaina julkaistussa jutussa toteamalla, että eri meetingien karsintoja ei haluta sotkea keskenään.
Tulevan kahden kuukauden jaksolla siis ei ajeta lämminveristen kultadivisioonia ja kylmäveristen tammadivisioonia vain sen takia, että niille ei ole tarjolla finaalia.
Divisioonien perusideana on tarjota hyviä kilpailumahdollisuuksia tasaiseen tahtiin, ja kilpailutoiminnan runko on paljon finaaleja tärkeämpi tekijä.
Peruste ja koko ajatus ovat sanalla sanoen älyttömiä. Koko divisioonajärjestelmän ajatus on, että ne luovat ennakoitavuutta kilpailutarjontaan. Vaikka Suomessa ei voida tarjota joka divisioonaa joka lauantai, hevosten omistajat ja valmentajat kuitenkin tietävät, että on hevosen voittosumma mikä tahansa, sillä voi kilpailla hyvistä 75-palkinnoista vähintään pari kertaa kuukaudessa.
Kun 75-divisioonat aikaisemmin olivat käytössä, divisioonalähtöjä järjestettiin myös niille sarjoille, joille ei ollut finaaleja. Käytäntö oli toimiva ja perusteltu. Finaalit ovat divisioonajärjestelmässä tärkeitä kirsikoita kakussa, mutta niiden isoista palkinnoista pääsevät kuitenkin nauttimaan vain harvat. Divisioonien perusideana on tarjota hyviä kilpailumahdollisuuksia tasaiseen tahtiin, ja kilpailutoiminnan runko on paljon finaaleja tärkeämpi tekijä.
Nyt tulevia sarjoja rajaava Hippoksen sarjakone tarjoaa tammadivisioona-valinnalla kaksitoista (12) sarjaa lämminverisille, nolla (0) kylmäverisille.
Mitä virkaa on divisioonilla, jos niitä ei ajeta?
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat





