Hevosen viisaus miellyttää Hanna Tapolaa – "Se tietää, kenelle tätä työtä tehdään"

Emma Kalliola ja Sanna Pohjolainen (takana vas.) avustavat Hanna Tapolan rampilta hevosen satulaan. Islanninhevosta Naskur fra Sahalaa ohjaa Raija Valkonen. 

Vaikka Tapola on käynyt Kalliolan asiakkaana säännöllisesti noin kolme vuotta, tällä kertaa hevosen selässä istuttiin ensimmäistä kertaa satulan kanssa. Se vaati aluksi vähän totuttelua. Kuva: Petteri Kivimäki

Hanna Tapolalle on tärkeä osa palvelua, että se tapahtuu rauhallisessa ympäristössä, jossa ei ole muuta toimintaa. 

Pieksämäkeläinen Hanna Tapola saapuu maastolenkiltä onnellisena. ”Mitään terapiaa en antaisi pois. Mutta kyllä tämä on minulle parasta. Se johtuu hevosesta. Se tiedostaa, kenelle tätä työtä tehdään.”

Ratsastusterapeutti Emma Kalliola nyökkää: ”Hevosen läsnäolon voima on hyvin vahva. Sen pitää osata kuunnella sekä minua että sinua.”

Etenkin näin itikka-aikaan hevosen mieltä koetellaan, ja todelliset terapiahevosen kyvyt kuoriutuvat esiin.

Naskur fra Sahala eli tuttavien kesken Nasu saakin Tapolalta ansaitusti palkaksi sekä porkkanoita että kuivaa leipää.

”Kun on huono päivä, sen saa Emmalle ja hevoselle sanoa”, Hanna Tapola kiittää. Kuva: Petteri Kivimäki

Lähes viisikymppinen kahden nuoren äiti käy viikoittain Hankasalmella ratsastamassa. Välillä hän ja Kalliola ajavat yhdessä kärryllä tai tekevät harjoitteita kentällä hevosen selässä.

Toiminnan muoto valikoituu ennen kaikkea lapsena auto-­onnettomuudessa loukkaantuneen Tapolan päivän tilanteen mutta myös vuodenajan ja sään mukaan.

Nasua useammin Tapolan ratsuna on ollut Prinssi. Hevosen viisaudesta kertoo hänen mukaansa, että Prinssi korjasi ratsastajan asentoa tökkäämällä jäykempää oikeaa jalkaa parempaan asentoon.

”Pulkkaakin on vedetty, muistatko?” Kalliola kysyy ja saa Tapolan hymyyn.

Hänen lapsistaan nuorin on joskus mukana tunnilla, ja tämä päätettiin ottaa mukaan tekemiseen. Talvella Tapola istui hevosen selässä ja pulkka kiinnitettiin hänen vyölleen. Siinä tuli keskivartalon lihaksille erikoistreeni.

Henkinen puoli on vähintään yhtä tärkeä.

”Kun on huono päivä, sen saa Emmalle ja hevoselle sanoa.”

Lisäksi hän arvostaa sitä, että Kalliola ottaa asiakkaat kotitilalla rauhallisessa ympäristössä, jossa ei ole muuta toimintaa.

”Isolla ratsastustallilla ei ole selvää, että pääset samalla tutulla hevosella ja saat tunnin jälkeen jutella sille ja antaa leipää”, Tapola sanoo.

Niin paljon kuin hän ratsastusterapiasta nauttiikin, hän arvioi, että käyminen loppuisi, jos vaihtoehtona olisi periaatteessa sama palvelu ratsastuskoulun yhteydessä.

Hanna Tapolaa miellyttää hevosten viisaus: ”Se tiedostaa, kenelle tätä työtä tehdään.” Tärkeä osa onkin rauhallinen loppuhetki hevosen kanssa. Kuva: Petteri Kivimäki

Emma Kalliola on tietoisesti rakentanut toimintamallinsa rauhallisen ympäristön ja tahdin varaan. Tärkeä osa työskentelyä on aina hevosten valmistelu tunnille sekä muut tallityöt.

Varsinkin nuorten ja lasten kanssa Kalliola käyttää lisäksi tehtäväratoja sekä leikkejä.

”Pelaamme tunnesana-aliasta tai peliä, jossa hevonen pyörittää noppaa ja valitsee kortin, joka taas kertoo asiakkaalle tehtävän tai kysymyksen.”

Pelin henkeen kuuluu, että vastaus myös osoitetaan hevoselle, ei Kalliolalle. Lisäksi toisto tehtävissä harjaannuttaa nuoren kärsivällisyyttä.

Terapiahevosen kouluttaminen on Emma Kalliolalle osa ratsastusterapeutin ammattitaitoa ja palvelua. "Pystyn lukemaan asiakkaan tunnetiloja hevosen kautta." Kuva: Petteri Kivimäki

Helposti ajatellaan, että terapiakäyttöön soveltuu mikä tahansa hevonen.

”Usein kuulee sanottavan, että kunhan on hevonen, joka seisoa möllöttää rauhassa. Mutta se ei pidä lainkaan paikkansa”, Emma Kalliola sanoo.

Hevonen kertoo terapeutille yllättävänkin paljon asiakkaista. Sellaisia ovat esimerkiksi asiakkaan vino asento tai jäykkyys ja jännittyneisyys. Samoin jos asiakas alkaa väsyä, hevonen osoittaa sen ohjaajalle esimerkiksi hidastamalla tahtia.

Suomenhevonen Tohveli taas on eloisa, ja se toimii hienosti ylivilkkaiden lasten kanssa.

”Joku lapsista sanoikin, että Tohveli on ihan niin kuin mä”, Kalliola toteaa.

Hän on kouluttanut viisi hevostaan työhön esimerkiksi oikeanlaiseen liikkumiseen ja peleihin. Kun Kalliola myös hoitaa ne arjessa itse, hän pystyy lukemaan hevosiaan tarkoin.

”Hevosen kautta pystyn lukemaan myös asiakkaan tunnetiloja. Hevonen myös antaa itse palautetta esimerkiksi liian rajusta lähestymisestä”, Emma Kalliola sanoo.

Yksi esimerkki on ajalta, jolloin hän teki toimintaterapeuttina töitä lastenkodissa. Oli sovittu, että nuoria ja lapsia, joille eläinten kanssa toimimisesta oli apua ja jotka siitä kiinnostuivat, sai tuoda tallille.

”Yksi pojista tuli koulusta tosi huonolla tuulella. ’Emma, mä voisin hakata kaikki’”, hän sanoi.

Kaksikko tuli talliin. Islanninhevonen Nasu otti vihaa pidättelevän nuoren vastaan Kalliolan mukaan sopivan ”ylisosiaalisesti”. Hän saattoi itse seurailla sivusta, kuinka hevosen harjaaminen rauhoitti nuorta.

Ennen nukkumaanmenoa poika hakeutui vielä uudelleen Kalliolan luo. Keitettiin iltateet.

”Musta tuntui, että Nasu auttoi mua tänään”, kuului sitten myös nuoren itsensä suusta.

Niissä tilanteissa Emma Kalliola tuntee hyvää mieltä työstään.

”Parhaimmillaan homma toimii hevosen ja asiakkaan välillä niin, että minua ei enää tarvita.”