Voihan tauti!

Vaikka tauteja ei pysty aina välttämään, hyvällä varautumisella voidaan voittaa paljon. Kuva: Ville Toivonen

”Mää yskä ympär kyllää, elä tule meiän talloon”, tokaisi kivennapalainen isoäitini aina, kun joku perheestä alkoi köhiä.

Hokemasta tulee väistämättä mieleen erään nimeltä mainitsemattoman vakuutusyhtiön mainos. Loitsiminen ehkä auttaa vähän, varautuminen kenties paljonkin.

Omalla kohdalleni salama iski kerran, yli 15 vuotta sitten. Tallilla, jossa ratsastettavat hevoseni tuolloin asuivat, alkoi iso osa hevosista kuumeilla syyskuisena päivänä. Myöhemmin, paljon myöhemmin, tauti varmistui lokkityypin salmonellaksi, joka oli todennäköisesti tarttunut niittorehusta.

Salmonellaan sairastuneiden hevosten hoitaminen ja taudin saneeraus tallilta on työtä suoraan manalan syövereistä. Hevosista tamma maitovarsa allaan joutui Viikkiin ja oli heikossa hapessa pitkään. Sen maksa-arvot huitelivat sfääreissä ja sitä tutkittiin ja hoidettiin pitkään. Onneksi tamma tokeni ja eli vielä vuosia käypäisenä ratsuna.

Asiakastoimintaa harjoittavan tallin ovet menivät säppiin välittömästi, kun kuumeilut todettiin. Tallinpitäjä ja kaksi meitä hevosenomistajia olimme tiimi, joka hoiti tallia ja hevosia kahdessa vuorossa, viikkokausia.

Kun akuutit ongelmat oli selätetty, alkoi vimmattu kuuraus ja desinfiointi. Tarhojen pohjat uusittiin ja aidantolppiakin vaihdettiin. Taisi olla marraskuuta, kun näytteet olivat puhtaita ensimmäisen kerran.

Tallinpitäjän taloudellisia menetyksiä ei taidettu edes laskea, mutta suuria ne olivat. Omanikin olivat tuntuvia, sillä toimin tuolloin kyseisellä tallilla ratsastuksenohjaajana.

Yhtään hevosta ei menetetty, se oli kuitenkin pääasia. Ja asiakkaatkin palasivat. Virkon-altaiden läpi kuljettiin vielä pakkasten tuloon asti ja asiakkaita vannotettiin ottamaan tallille aina puhtaat varusteet ja putsaamaan tallilla käytetyt kengät ja pesemään vaatteet ennen ja jälkeen käyntien.

Tämän kyseisen niittorehusta tulleen epidemian välttämiseksi olisi tarvittu meedio, mutta monien tarttuvien tautien estäminen on mahdollista.

Ihan ensiksi on hyvä istua alas ja laatia toimintasuunnitelma, miten tallilla toimitaan, jos sinne tulee tartuntatauti. Tallilta toiselle kulkeville kengittäjille, eläinlääkäreille, hierojille ynnä muille hevosiin koskeville ammattilaisille olisi tärkeää olla mahdollisuus pestä mennen tullen kädet lämpimällä vedellä ja saippualla. Tämä mahdollisuus olisi myös hyvä ystävällisesti tarjoilla heille kehotteen muodossa.

Kuten navetoilla, olisi talleillakin hyvä olla tarjolla vierailijoille turvasaappaita tai mahdollisuus tallin ulkopuolella harjata tai huuhdella kengät puhtaiksi ja desinfioida ne esimerkiksi Virkon-suihkeella.

Asiakastoimintaa harjoittavilla talleilla on tärkeää ohjeistaa kaikki tallilla käyvät käyttämään eri varusteita kuin muilla talleilla liikkuessa. Tärkeimpinä käsineet ja kengät tai saappaat. Ja jälleen kerran ohjeistus käsienpesuun tallille tullessa ja sieltä lähtiessä, sillä hyvä käsihygienia on hevostautienkin leviämisen estämissä se ykkösjuttu.

Ulkomailta saapuvat ja kotitallilla sairastuneet hevoset on kyettävä eristämään tallin muista hevosista. Niitä hoitaessa palataan taas kohtaan varusteiden puhtaus ja käsihygienia.

Koko tallin halvaannuttava tarttuva tauti ei ole asia, jota tekisi mieli pohtia. Kuitenkin juuri se on asia, jonka välttämiseksi tallinpitäjän aivotyö olisi välttämätöntä. Pääsee niin paljon vähemmällä vaivalla, kärsimyksellä ja rahanmenetyksellä.

Tämän kaikki tietävät, se on selvää. Silti esimerkiksi Ruotsissa pääntauti on kymmenen kertaa yleisempi hevossairaus kuin influenssa. Sen ehkäisemiseksi länsinaapurissa kampanjoidaan joka kevät. Viranomaisten tavoitteena on pääntauditon maa, ja hevosenomistajia kannustetaan rokotuttamaan hevosensa tautia vastaan.

Nyt kun Suomessakin on muutaman viikon ajan ollut pääntautirokote saataville, voisivat viranomaiset ja järjestöt täälläkin aiheesta rummuttaa. Pääntauti on inhottava sairaus, joka tuottaa hevoselle paljon kärsimystä ja voi olla nuorille ja vanhoille hevosille kohtalokas.