Poniraviurheilussa kaiken voittanut Janina Seppälä jatkoi hevosten parissa, vaikka ohjastajaura jäikin taka-alalle

Suomalaistaustainen Janina Seppälä työskentelee hevosenhoitajana Ruotsissa. Hän on onnistunut sovittamaan yhteen perhe-elämän ja työn, mutta aivan helppoa se ei ole. Kuva: LARS JAKOBSSON / TR BILD

Sisarukset Janina ja Jimmy Seppälä hallitsivat ruotsalaista poniraviurheilua vuosituhannen vaihteessa. Janina voitti urallaan yli 400 ponilähtöä ja Jimmy puolestaan yli 100 lähtöä. Lajissa olivat aktiivisesti mukana myös Kari-isä ja Maria-äiti.

Menestys ponilähdöissä ei ollut sattumaa. Taustalla oli lähes ammattimainen panostus ponien valmennukseen.

"Valmensimme poneja periaatteessa kuin ravihevosia. Kaksi kertaa viikossa ajoimme reippaammin, ja mahdollisesti kerran siinä välissä hölkkää”, muistelee Janina vajaan 20 vuoden takaisia aikoja.

Seppälän perhe muutti Loviisan seudulta Ruotsiin Janinan ollessa vielä alta kouluikäinen. Suomea Janina ei puhu eikä ymmärrä. Sukua on luonnollisesti jäljellä Suomessa, vaikka elämä onkin ollut Ruotsissa jo 90-luvun alusta lähtien.

Kesäisin Seppälän perheellä oli Enköpingin ulkopuolella sijaitsevalla tilalla parhaimmillaan 100 ponia, kun mukaan lasketaan asiakkaiden siitostammat. Talvisin omien ponien määrä oli 30–40 ponin kieppeillä. Tämän lisäksi perheellä oli myös muutamia ravihevosia kotonaan.

"Vanhempani myivät tilan pois, ja he eivät toimi enää hevosten parissa. Poniraviurheilu loppui minun ja Jimmyn osalta vuoden 2010 lopulla. Minä olen ainoa perheestämme, joka on tällä hetkellä raviurheilun parissa. Vaikkei minullakaan ole ollut poniaikojen jälkeen omia valmennettavia."

Janina työskenteli lukion jälkeen vuoden verran hotellivirkailijana. Sisätyö ei kuitenkaan ollut häntä varten.

"Siitä lähtien olen tehnyt hevosenhoitajan työtä. Ensimmäinen työpaikka oli Tommy Hannén luona."

Sen jälkeen Janina työskenteli vuorollaan Fredrik B ja Henrik Larssonin luona. Hän on myös ehtinyt olla Daniel Redenillä töissä ennen B-lisenssillä valmentavan Liselotte Olssonin palvelukseen siirtymistään.

"Olin ensin neljä vuotta Liselottella. Sen jälkeen oli kaksi vuotta Mattias Djusella ennen paluutani Liselotten luokse”, kertoo viimeiset kaksi vuotta uusvanhassa työpaikassaan ollut Janina Seppälä.

Liselotte Olsson perheineen pitää hevosiaan Enköpingin ulkopuolella sijaitsevalla tilallaan. Valmennuslistalla on tällä hetkellä 15 hevosta.

Kuluva vuosi on ollut reilun kolmekymppisen Liselotten paras valmentajana. Tallin hevoset ovat juosseet kuluvana vuonna jo yli miljoonaa kruunua palkintorahoja.

”Minun lisäkseni Liselottella on myös toinen palkattu työntekijä. Hevoset ovat menestyneet oikein mukavasti tänä vuonna."

Janina viihtyy hyvin Olssonin luona. Yhtenä viihtyvyystekijänä on viime aikoina paljon julkisuudessa esillä ollut hevosenhoitajan työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen vaikeus.

”Nykyisessä työpaikassani pystyn sovittamaan lapsiperheen elämän melko epäsäännölliseen hevosenhoitajan työhön”.

Janinalla on kahdeksanvuotias tytär, ja vaikka työnantaja on joustava, ei Janinan mukaan ilman hyvää yhteispeliä puolison kanssa olisi mahdollista toimia hevosenhoitajana.

"Tuleehan tässä väkisin pitempiä päiviä välillä. Silloin arvostaa vielä enemmän vapaa-aikaa perheen kesken. Kyllähän hevosenhoitajan työ ja lapsiperhearki on vaikea yhtälö, vaikka sitä miten tarkastelee."

Voisi ajatella, että Janina olisi innostunut kokeilemaan siipiään enemmissä määrin hevosten parissa. Reilut 400 ponivoittoa luulisi luoneen hyvän pohjan ponnistaa ohjastajamarkkinoille.

Tänä vuonna 35 vuotta täyttäneen Janinan ohjastajaura hevospuolella käsittää 135 starttia joista 10 on päättynyt voittoon.

”Nyt ohjastamiseen on liian myöhäistä panostaa. Ollessani alta 20-vuotias olisi pitänyt takoa raudan ollessa kuumaa. Jotenkin ravilähtöjen ohjastaminen jäi kuitenkin taka-alalle."

Kykyjä Janinalla selkeästi on. Viime vuonna hän ohjasti 50 lähtöä, joista tuloksena oli kuusi voittoa.

”Ohjastaminen on mukavaa, mutta ei näin perheellisenä ole mahdollisuutta eikä sen puoleen ehkä suurempia halujakaan alkaa kiertää ohjastustehtävien perässä. Elämässäni on tällä hetkellä paljon muutakin sisältöä."

Janinalta on hyvä kysyä minkälaisen pohjan poniravilähdöt antavat hevosten lähtöihin. Janinan mielestä ponilähdöt antavat hyvän rutiinin kilpailupaikalla toimimiseen sekä tärkeimpänä hevosten käsittelyyn, valmennukseen ja hoitoon.

"Kyllähän poneilla ajaessa saa hyvän tuntuman siitä, missä menee laukan ja ravin raja. Toisaalta hyvällä kuskilla ajotuntuma on kuin itsestään, ei sitä opita tuosta vaan. Ei meistä kaikista tule huippuohjastajia, vaikka kuinka yrittäisimme."

Hyppäys poniraviurheilusta hevosten lähtöihin on usein suurempi kuin luulisi. Tämänkin Janina allekirjoittaa suurelta osin.

"Ravilähdöissä pitää olla hereillä kaiken aikaa. Ponilähdöissä vähän parempi poni antaa anteeksi kuskin pienet virheet. Hevosten lähdöissä marginaalit ovat sen verran pienet, ettei virheisiin ole varaa. Toisaalta on hyvä muistaa, ettei hyväkään kuski menesty heikolla hevosella. Lähdöissä menestyminen on kuitenkin loppupeleissä hevosista kiinni."

Janina ei halua suoranaisesti ottaa kantaa poniraviurheilun kehitykseen Ruotsissa. Hän ei ole kohta 10 vuoteen seurannut aktiivisesti lajia.

Hän haluaa kuitenkin nostaa esiin yhden seikan, jonka kokee muuttuneen verrattuna parinkymmenen vuoden takaisiin aikoihin.

"Korostan, etten tunne nykyisiä poniharrastajia ja valmentajia hyvin. Jotenkin minulle on muodostunut kuitenkin sellainen tunne, että minun aikanani meistä nuorista moni panosti todella paljon poniraviurheiluun. Useampi minun kanssani yhtä aikaa kilpailleista ohjastajista toimii nykyään menestyvinä ammattivalmentajina ja ohjastajina niin Ruotsissa kuin ulkomailla."

Janina aikoo jatkaa hevosenhoitajana vielä määrittelemättömän ajan. Mitä sen jälkeen tapahtuu, on arvoitus. Niin hevoset kuin ponit ovat kuitenkin tuoneet paljon sisältöä ja työn Janinan elämään.

”Todella paljon on mukavia muistoja poniajoilta. Kävimme paljon kilpailemassa Suomessa. Tuntui mukavalle käydä vanhassa kotimaassa ponien kanssa kilpailumatkoilla."