Ratsastuskenttään luonnontuotetta keinokuidun sijaan: Kivituhka on kierrätettävää materiaalia

Jarmo Toikka on saanut koeluvat kompostoida hevosenlantaa yhdessä kivituhkan kanssa. Kaivurin edessä höyryää kompostoituva lanta, joka on noin 20-asteista. Kuva: Satu Pitkänen

Jarmo Toikka kokeilee kasan lämpötilaa ensin käsivaraisesti ja arvioi sen olevan 50–60 astetta. Kompostin kehitystä seurataan myös mittaamalla. Kuva: Satu Pitkänen

Hevosyrittäjille hyödyllinen kivituhka syntyy kouvolalaisen Jarmo Toikan maanrakennusyrityksessä sivutuotteena muiden jalosteiden yhteydessä.

”Muutenhan tuote olisi varmasti arvokas, mutta meillä sitä on muodostunut enimmäkseen sivutuotteena. Nyt sille haetaan markkinoita. Jos siitä joskus tulisi päätuote, hinta tietysti nousisi”, Toikka tunnustaa.

Kivituhkasta on toistaiseksi valmistettu toistakymmentä ratsastuskenttää sekä jokusia hiittisuoria yrityksen talousalueella Kymenlaaksossa.

Yhden normaalikokoisen, noin 20 kertaa 40 -metrisen kentän hinnaksi on tullut arviolta 10 000–20 000 euroa.

Jokaisen ratsastuskentän pintarakenne ja hinta riippuu kuitenkin suoraan sen käyttötarkoituksesta ja rakennuttajan resursseista.

”Kivituhkakentät ovat toimineet myös ongelma-aikoina syksyllä ja keväällä, jolloin muualla kalliistikin rakennetuilla kentillä kärsitään märkyydestä tai roudasta. Käyttäjäkokemukset ovat olleet erityisen positiivisia”, yrittäjä kertoo.

Kivituhka on käytännössä murskattua louhittua kiveä. Murskaamistekniikka määrää sen, minkä kokoista ja -muotoista mursketta syntyy.

”Kivituhkassa oleellista on rakeen koko ja muoto. Nämä taas vaikuttavat aineksen sitoutuvuuteen ja rullautuvuuteen. Luonnonhiekan saa Suomessa asettumaan kentäksi vain, jos se on hyvin siltti- tai savipitoista. Mutta silloin ongelmaksi muodostuu sen suodattavuus”, kuvaa Jarmo Toikka.

”Kivituhka ei tarvitse alleen suodatinkankaita eikä savipohjallekaan muuta kuin salaojituksen ja maaperän muotoilun."

Kenttiin ja suoriin käytetty pinnoite on valmistettu Inkeroisissa osittain keskipakoismurskaimella. Se murskaa kivestä hiekan ja kivituhkan välimuotoa olevan seoksen. Se on hienorakeisempaa kuin Suomessa normaalisti tunnettu kivituhka.

”Jyvä on pyöreämpi ja millikoko on pienempi”, Toikka määrittelee.

”Olemme tehneet paljon tutkimuksia. Jos rakeen koko on suurempi, se esimerkiksi syö hevosen kaviota ja kovettuu pahemmin.”

Toikalle tärkeisiin yhteistyökumppaneihin kuuluu Kouvolan ravirata, jonka kaviouraa yrittäjä huoltaa. Rata on saanut viime aikoina kehuja kesäisillä kurakeleillä.

Salaisuus lepää Toikan tiluksilla. Erillisistä kasoista ei myydä tavaraa kenellekään muulle kuin Kouvolan radalle.

Kivituhka on puhdas luonnontuote. Ratsastuksessa kuitenkin ihannoidaan nykyisin keinokuitupohjia.

”Kuiturakenteiden materiaalien käsittely jälkeenpäin on hankalaa, kun taas kivituhkan voi käyttää uudelleen rakennustoiminnassa tai tien pohjana. Siitä voi tehdä vaikka kompostialustaa”, yrittäjä painottaa.

Hän onkin Kymenlaaksossa edelläkävijä hevosenlannan käsittelyssä säädösten mukaan.

Yritys on saanut koeluvat kompostoida hevosenlantaa kattamattomalla kivituhkakentällä. Lanta puristuu kompostoinnissa kasaan noin puolet tilavuudestaan. Sen kuljettaminen on silloin järkevämpää, sillä kompostointi vähentää samalla kuljetustarvetta.

”Hevosenlannan komposti tarvitsee aina lisää vettä. Kivituhkapohjainen komposti ei koskaan valuta mitään, kun se on oikeassa paikassa ja alusta on oikeanlainen”, Toikka kertoo koetuloksista.

”Tarkoitus olisi tehdä maakunnassa keskitettyjä hevosenlannan komposteja, joista sitä olisi järkevää kuljettaa jatkokäyttöön esimerkiksi maanparannukseen."