Hevosenhoitaja Jonna Lahtinen on kotiutunut jenkkeihin – "Aloitetaan työt ajoissa aamulla sekä työskennellään tehokkaasti ja organisoidusti”

USA:ssa viihtyvä Jonna Lahtinen kuvassa yhdessä Dream Baby Dreamin kanssa. Kuva: Jonna Lahtisen albumi

Mikkelistä lähtöisin oleva Jonna Lahtinen on ehtinyt nuoresta iästään huolimatta nähdä hevosurheilevaa maailmaa monessa eri maassa. Jonnan ura hevosten parissa alkoi jo alta kouluikäisenä ratsastusharrastuksen parissa.

"Kävin useamman vuoden ratsastamassa, mutta eihän kerran viikossa ratsastustallilla käynti riittänyt täyttämään hevoskiintiötäni. Aloimmekin kaverini kanssa käydä kotimme läheisyydessä sijaitsevilla ravitalleilla hoitamassa hevosia koulun jälkeen”, muistelee Jonna reilun parinkymmenen vuoden takaisia aikoja.

Hevoset täyttivätkin Jonnan elämän, ja peruskoulun jälkeen hänen oli tarkoitus suorittaa hevosenhoitajan ammattitutkinto oppisopimuksella. Vuoden verran Jonna ehti suorittaa tutkintoa, kunnes veri alkoi vetää ulkomaan suuntaan. Jonna sai nimittäin työtarjouksen Italiasta Giuseppe Ruoccon tallilta, jossa työkokemusta ehti kertyä vuoden verran.

Italiassa vietetyn vuoden jälkeen Jonna palasi Suomeen tuttuihin ympyröihin Raimo ja Raili Ilvosen pitämälle Hietarannan tallille. Ilvosen perheellä onkin ollut iso rooli Jonnan elämässä.

"Aloin käymään Ilvosten tallilla yläasteikäisenä, ja voi sanoa, että minun raviurani alkoi silloin. Heillä oli siihen aikaan paljon raviponeja, ja niillä oli hyvä aloittaa ravialkeiden opiskelu. Pärjäsimmekin oikein mukavasti poneilla, vajaa 100 starttia tuli poneilla ajettua,” kertaa Jonna raviuransa alkamista poniraviurheilun parissa.

Ponit ovat hyvä sisäänajoportti raviurheiluun. Päästyään raviurheilun makuun oli luonnollista, että Jonna halusi jatkaa hevosten pariin, joita Hietarannan tallilta löytyi ponien lisäksi.

"Ilvosten luona saimme valmentaa hevosia melko vapaasti. Tekemällähän sitä oppii, joskus kantapäänkin kautta. Saimme kavereideni kanssa kuitenkin paljon arvokasta oppia kanssa Hietarannan tallilta. Palatessani ensimmäisiltä ulkomaanreissuiltani oli minulla aina paikka vapaana Ilvosten luona”, muistelee Jonna lämmöllä aikaansa Raimo ja Raili Ilvosen tallilla.

Suomessa Jonna ehti olla vajaan vuoden ennen kuin Italia kutsui jälleen, tällä kertaa asemapaikkana oli Mauro Baroncini, jossa Jonna viihtyi vuoden verran. Liikkuvaisena sieluna Jonna halusi nähdä uusia ravimaita, ja Italian nähtyään hän lähti kaverinsa matkassa jenkkeihin Lindy Farmille kymmenkunta vuotta sitten.

"Viihdyin tosi hyvin Lindy Farmilla, ja harmitti todella paljon, etten pystynyt olemaan kuin puolitoista vuotta siellä viisumin umpeuduttua. Minulla oli siellä passinani muun muassa The Lindy Reserve joka voitti 2010 Peter Haughton Memorialin”, muistelee Jonna tunteikkaasti ensimmäistä USA:n reissuaan.

Palattuaan Suomeen Jonna ehti olla töissä muun muassa pätkän Martti Salojensaarella ennen kuin päätti aloittaa ravivalmentajan perustutkinnon suorittamisen

"Aloitin intoa täynnä koulutuksen, mutta ikävä kyllä minulle tuli murheita selän kanssa. Jouduinkin jättämään senkin koulun kesken”, kertoo Jonna viiden vuoden takaisista ajoista.

Uusi työpaikka löytyi kuitenkin koulun kautta. Sillä viime aikoina todella hyvin menestynyt Kimmo Ahola suoritti Jonnan kanssa samaa tutkintoa ja tarjosi Jonnalle töitä.

Reilu vuosi meni Saarijärvellä Kimmo Aholan palveluksessa. Tältä ajalta ovat myös Jonnan viimeisimmät voitot Suomessa ohjastajana. Viime vuonna seitsemän kertaa voittanut Nazareth otti uransa ensimmäiset voitot Suomessa Jonnan ohjastamana. Viimeisin Jonnan ohjastama voitto nyt seitsemänvuotiaalla tammalla tuli vuoden 2018 alkupuolella Jyväskylästä. Vaikka Jonna viihtyi hyvin Saarijärvellä, kyti takaraivossa ajatus uudesta työkeikasta Yhdysvaltoihin.

"Kolmisen vuotta sitten sain työtarjouksen Yhdysvalloista, ja pitkään mietin lähtemistä tänne. Mutta olin viihtynyt aiemmin niin hyvin jenkeissä, että ajattelin kokeilla uudestaan työskentelyä rapakon takana”, kertoo Jonna päätöksestään.

Aluksi Jonna työskenteli New Jerseyssä Jonas Czernysonilla, mutta vaihtoi vajaa kaksi vuotta sitten Robert Clearyn palvelukseen.

"Jonas lähti hevosineen talveksi Floridaan. Minä halusin kuitenkin jäädä tänne pohjoisempaan, sillä olin tavannut nykyisen puolisoni, joka muuten työskentelee Nifty Normanilla”, kertoo Jonna elämänsä kehityksestä viimeisen parin vuoden aikana.

Koko ikänsä ravihevosten parissa töitä tehneenä on Jonna saanut opetella hieman uusia asioita nykyisessä työpaikassaan. Sillä pääosa tallin parista kymmenestä hevosesta on peitsareita ravureiden sijaan.

Jonnalla on työkokemusta useammalta työnantajalta useammassa maassa, joten häneltä on hyvä kysyä eri maiden eroista hevosenhoitajan näkökulmasta. Jonna ei ole tämän juttusarjan ensimmäinen hevosenhoitaja, joka nostaa ykkösmaaksi Yhdysvallat.

"Jokaisessa maassa on ollut omat hyvät puolensa työskennellä ja asua. Minulle sopii kuitenkin parhaiten amerikkalainen työskentelytyyli. Aloitetaan työt ajoissa aamulla sekä työskennellään tehokkaasti ja organisoidusti”, listaa Jonna amerikkalaisen hevostyökulttuurin myönteisiä puolia.

Usein kuulee sanottavan, että yhdysvaltalaisessa hevosurheilussa omistajat haluavat tuloksia kaviourilta, ja hevosista olisi saatava mahdollisimman paljon ulos kilparadoilla. Jonna allekirjoittaa tietyllä tapaa tämän väitteen.

"Omistaja maksaa tämän lystin, ja ymmärrän että he haluavat hevosten kilpailevan usein ja mieluiten hyvällä menestyksellä. Valmentaja on ikään kuin puun ja kuoren välissä, mutta hevosten hyvinvointi on työnantajalleni ensisijainen asia, omistajien toiveista huolimatta. Toisaalta on pystyttävä hyväksymään se fakta, että hevosurheilu on täällä todella tuloskeskeistä”, toteaa Jonna realistisesti amerikkalaisen kilpatallin arjesta.

Menestyneimmät passihevoset eivät ole välttämättä hevosenhoitajan elämän hevosia. Vaikka Jonnalla oli Italiassa jonkin aikaa passina suomalaistenkin hyvin tuntema Marlon Om ja jenkeissä useampi suurkilpailuvoittaja, löytyvät elämän hevoset kuitenkin Suomesta.

"Nazareth, jolla voitin viimeisimmän ravilähdön Suomessa ja sitten A.I.Fat Ilvosella ovat tietyllä tapaa elämäni hevosia. A.I.Fat siitä syystä, että sen rattailla otin ensimmäisen voittoni hevoslähdöistä", kertoo Jonna hevosista, joiden kanssa hän on kokenut ikimuistoisia hetkiä.

Koti-ikävä Suomeen ei Jonnaa pahemmin vaivaa. Liikkuvaan elämään tottunut nainen on ollut jo aloillaan kolmisen vuotta. Alkaako hän siis kotiutua rapakon toisella puolelle?

"Luonnollisesti kaipaan läheisiäni ja kavereitani Suomessa, välillä mieleen hiipii ajatus paluusta Suomeen. Sitten muistan taas, kuinka hyvin viihdyn täällä ja tekemästäni työstä saamani hyvän korvauksen. Niinpä USA tuntuu kotimaalle tällä hetkeltä”, kertoo elämäänsä tyytyväiseltä vaikuttava Jonna Lahtinen.

Haastattelun lopuksi Jonna nostaa esiin haaveen omasta tallista. Vuosien työkokemuksella oman tallin pitoon löytyy tarvittava tietotaito, mutta Jonna on kuitenkin realisti.

"Oma talli on ollut jo pitemmän aikaa mielessä, mutta on se kuitenkin aika iso muutos ryhtyä yrittäjäksi palkkatyön sijaan. Mutta unelmia pitää elämässä olla, ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tulleessaan.”