Liikunnan arvonlisäveron korotus viikatemiehen hommia

Hallitus tekee eduskunnan siunauksella nyt viikatemiehen töitä liikuntapalveluja tarjoavien yritysten joukossa. Liikunnan, myös ratsastuksen, arvonlisäverokanta nousee tammikuussa 14 prosenttiin. Kuva: Kati Susi

Perjantai 29. marraskuuta 2024 oli liikuntapalveluille todellakin Black Friday. Eduskunnan täysistunto hyväksyi äänin 87−67 (poissa 45) hallituksen esityksen alennetun arvonlisäveron korottamisesta. Päätös koskee liikuntapalvelujen − kuten ratsastuksen − lisäksi muun muassa lääkkeiden, majoituksen, henkilökuljetusten ja kulttuuritapahtumien arvonlisäveron nostoa.

Suomalaisten liian vähäisen liikkumisen hintalappu on yhteiskunnalle vuodessa yli 3,2 miljardia euroa, kerrotaan pääministeri Petteri Orpon hallituksen kesällä käynnistämän Suomi liikkeelle -ohjelman verkkosivuilla.

3,2 miljardia euroa on valtava summa sairaanhoitokuluina, töistä poissaolotunteina ja muina liikkumattomuudesta aiheutuvina kuluina. Liikuntapalvelujen arvonlisäverokannan korottamisella 10:stä prosentista 14:ään kerätään hallituksen arvion mukaan 12 miljoona euroa vuodessa.

Miljardi on tuhat miljoonaa. Lasketaanpa erotus: tuloa liikunnan arvonlisäveron korotuksesta 12 000 000 euroa, menoa liikkumattomuudesta (nykytasolla) 3 200 000 000 euroa. 12 000 000 euron liikunta-alvin potilla erotukseksi jää 3 188 000 000 euroa.

Isot luvut ovat hankalia, mutta sanotaanko, että liikunta-alvin nosto ei hetkauta nollarivistöä liikkumattomuuden kulurasituksessa mihinkään suuntaan. Neljän prosenttiyksikön korotus liikunnan arvolisäveroon todennäköisesti vähentää monien urheiluharrastusta saleilla, talleilla, jäähalleissa, tenniskentillä ja niin edelleen.

Hallitus toteaa itsekin veronkorotuksen arvioinnissa, että liikuntapalvelujen arvonlisäverokannan nostamisella ”voi olla osin haitallisia välillisiä vaikutuksia terveyteen niiltä osin kuin kuluttaja ei siirry kuluttamaan ei-kaupallisia liikuntapalveluja tai siirry omaan tuotantoon liikuntapalvelujen osalta.”

Aivan. Joten mikä voi olla logiikka alvin nostamispäätöksen takana aikana, kun kaikenikäiset suomalaiset kivettävät niskansa kännykkää tuijottaessaan ja nuoriso jähmettyy pimeisiin huoneisiin peliohjain yhdessä ja pizzalaatikko toisessa kädessään?

Suuri pettymys hevosyrittäjille oli alan keskusjärjestöjen täysin hampaaton ja näkymätön vastustus suomalaisten hevosharrastajien ja hevosalan yrittäjien tilannetta kiristävään hallituksen veropolitiikkaan. Muutamat kansanedustajien kanssa kabineteissa juodut kahvikupilliset olisi pitänyt korvata nostattamalla kunnon vastustuksen hyökyaalto julkisuudessa. Sitä ei edes yritetty.

Kohta kolme vuotta jatkunut talouskurimus on vaikuttanut jokaiseen perheeseen ja yksilöön Suomessa. Käytettävissä oleva rahan määrä on vähentynyt kansan pääosalla.

Mistä perheissä ensimmäisenä karsitaan, kun raha ei riitä? Harrastuksista ja muista ei-pakollisista menoista.

Suomalaisten liikuntaharrastuksista pääosa on pienyritysten tarjoamia palveluita. Esimerkiksi alennetun arvonlisäverokannan ratsastustunnit tuotetaan usein yhden-kahden hengen yrityksissä, joihin on lyöty rajusti pääomaa kiinni. Eli otettu velkaa ja rakennettu puitteet ratsastuspalvelua varten.

Liikunta-alvin nosto neljällä prosenttiyksiköllä vähentää tässä tilanteessa arvonlisäverollisten liikuntapalvelujen käyttöä. Kun ostaminen vähenee, vähenevät myös valtion kassaan yrittäjiltä kilisevät arvonlisäverojen tilityssummat – ja kansalaisten liikkuminen.

Hallitus tekee nyt viikatemiehen hommia. Kohteena porvarihallituksella ovat valtakunnan liikuntayrittäjät ja liikuntapalveluja käyttävät kansalaiset. Orpon hallituksen Suomi liikkeelle -ohjelman tavoite on lisätä arkiliikuntaa kaikissa ikäryhmissä, esimerkiksi kotona tehtävällä villasukkajumpalla.

Kuinka moni mahtaisi kotikeittiössä tehdyn villasukan heiluttelun sijasta mieluummin käydä sosiaalisesti, emotionaalisesti ja liikunnallisesti motivoivilla, kohtuuhintaisilla ratsastustunneilla ja olla osa samanmielisten ihmisten talliyhteisöä hyvinvoivassa hevosyrityksessä? No, tämä on mahdollista Ruotsissa, jossa valtio ja kunnat tukevat ratsastustoimintaa monin tavoin ja ratsastustuntien arvonlisäverokanta on kuusi prosenttia.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja pälkäneläisen hevostilan emäntä