Tieto vastaan uskomus – hevosalan kompastuskivi?

Tohtori Andrew McLeanin mukaan hevosen henkisen hyvinvoinnin tyydyttäminen on vähintään yhtä tärkeää kuin sen fysiologisten tarpeiden. Kuva: Timo Filpus

Suomalainen hevostutkimus on heikosti rahoitettu ala. Maailmalla hevosurheilussa ja -harrastuksessa sen sijaan liikkuu rahaa ja alan uutta tutkimusta suolletaan vauhdilla. Joukossa on erinomaisia, käänteentekeviä tutkimuksia, mutta myös pienellä otannalla, kapeasta näkökulmasta ja joskus kömpelöstikin toteutettuja tutkimuksia.

Somessa keskustelu kärjistyy. Aikuiset ihmiset omalla nimellään kommentoivat hevostutkimusta koskevia uutisia joskus alatyyliin, usein tekstejä lukematta. Pelkkä aihe saattaa ärsyttää.

”Kyllä meillä on aina… Ei meillä koskaan…”

Aivan. Mutta vinkkinä, että vaikka tekisit jotain asiaa aina tai et koskaan, voit silti olla väärässä.

Pahimman triggeröinnin välttämiseksi otetaanpa esimerkki toiselta eläinalalta. Kasvoin pienellä lypsykarjatilalla, jossa 1970-luvulla lehmien utaretulehduksen hoitoon käytettyjä Mastalone-tuubeja oli aina karjakeittiöllä (ja niillä oli hauska leikkiä vesisotaa). Lehmät viettivät talvikaudet sodan jälkeen rakennetussa navetassa lyhyissä parsissa, joita ei juurikaan kuivitettu. E-luokkaan ei kotitilani maito ikinä yltänyt.

Vaikka utaretulehdus yhä vaivaa lehmiä, on niiden elinolojen ja hoidon parantuminen tutkimustiedon ansiosta lisännyt ymmärrystä siitä, että utaretulehdus useimmiten on karjanpitäjän vastuulla − joitakin hankalia poikkeuksia lukuun ottamatta.

Tällä hetkellä Suomessa tuotetaan Euroopan laatuvertailussa yhtä parhaista maidoista. Vuonna 2022 yli 97 prosenttia kaikesta maassamme tuotetusta maidosta ylsi parhaaseen eli E-luokkaan. Toiminnan muuttaminen on tuonut tulosta ja parantanut eläinten hyvinvointia.

Mitä eroja ja yhteneväisyyksiä näissä kahdessa eläinelinkeinossa on? Hevostalleista osa on toki yksityisiä, eivätkä ne ole olemassa elannon hankkimista varten. Mutta molemmissa eläimenpitomuodoissa on eläinten omistaja tai hoitaja valinnut ottaa ristikseen laiduntavia laumaeläimiä, joilla voimakkaana käyttäytymismallina on paeta vaaraa.

Lehmien pihattonavetat ovat yleistyneet, minkä seurauksena tosin laiduntaminen on radikaalisti vähentynyt. Hevosia sen sijaan yhä pidetään tavalla, joka on peräisin vuosisatojen takaa; ajalta, jolloin hevoset olivat sodankäynnin välineitä.

Viime syksynä MT:n haastattelussa arkkitehti Johanna Anttila totesi, että karsinatalli on armeijan tarpeisiin kehitetty hevosenpidon konsepti. Hän korosti, että hevosenpidon monimuotoisuus ei tarkoita karsinatalli-pihatto -vastakkainasettelua, vaan sitä, että hevosten ympäristö joustaa, ei hevosten tai ihmisten hyvinvointi.

Ei tallinpitäjän tarvitse leka kädessä marssia talliinsa karsinoita tuhoamaan. Ehkä olisi kuitenkin hyvä ottaa kahvikuppi käteen ja miettiä, miten hyödyntää kaikkea sitä tietoa, mitä tutkimus on tuottanut hevosen välttämättömistä, luontaisista tarpeista. Ja sitten suunnitella, miten saisi omien premissiensä rajoissa luotua hevosille ympäristön, jossa ne voisivat paremmin.

Hevosen hyvinvointi lisää sen terveyttä ja kykyä toimia ihmisen kanssa. Hevosen välttämättömät tarpeet ovat sen hyvinvoinnille juuri sitä, mitä sana välttämätön tarkoittaa. Ja ne ovat tieteellisesti niin pitävästi todistettuja, että vain paatunut luupää ei niitä usko.

Australialainen hevosten valmennusfysiologian uranuurtaja ja arvostettu hevosen käyttäytymisen ja oppimisen tutkija, tohtori Andrew McLean toteaa, että hevosen aivot ovat perimänsä mukaisesti virittyneet tekemään tiettyjä asioita toistuvasti. Tätä ei ihmisen ole mahdollista muuttaa.

Hevosen elintoimintoihin liittyvät fysiologiset tarpeet ja terveydenhuolto tunnetaan ja toteutetaan McLeanin mukaan nykyään pääsääntöisesti hyvin. Hevosen fyysinen terveys, turvallisuus, suoja, ravitsemus, lisääntymiseen liittyvät asiat sekä puhdas vesi ja puhdas elinympäristö tulevat hänen mukaansa nykyään jo ikään kuin annettuina.

Hevosen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille näiden tarpeiden tyydyttyminen ei McLeanin mukaan vielä riitä. Ehdottoman välttämättömiä tarpeita hevoselle ovat myös virikkeet, suuren pureskeluntarpeen tyydyttyminen, liikunnan tarpeen täyttyminen ja mahdollisuus hevosten väliseen sosiaalisuuteen. Niiden toteutuminen luo hevosen henkisen hyvinvoinnin.

Mietitkö sinä, miten nämä hevosen perustarpeet omalla tallillasi toteutuvat? Minä mietin, ja usein tunnen riittämättömyyttä, vaikka yritän parhaani ja seuraan aktiivisen kriittisesti hevosalan tutkimusta. Luupää kyllä olen, mutta siitä saa enimmäkseen kärsiä puolisoni, joka pontevista yrityksistään huolimatta ei vielä ole saanut minua luopumaan hevosyrittäjyydestä.

Kirjoittaja on pälkäneläinen vapaa toimittaja ja askellajiratsastustallin pitäjä.