Yhteistyö tuottaa hedelmää niin kasvatuksessa kuin omistuksessakin – Parvelan Retun taustajoukot kannustavat kokoamaan kimppoja kansallisrodun ympärille
Marjo Vannisen koko kasvatustoiminta rakentuu sujuvaan yhteistyöhön Petri Laineen ja Noora Ojanperän kanssa. Plussana hän on päässyt aitiopaikalta seuraamaan nuoren menestysravurin tarinaa.
Marjo Vanninen (oik.) kiittää Noora Ojanperän (vas.) ja Petri Laineen luotettavaa toimintaa siitostammojen ja varsojen hoidossa. ”Lisäksi tänne on aina mukava tulla ja olen saanut seurata vierestä ja oppia Retun urasta”, hän toteaa. Retun emän Maiskauksen tämän kesän varsa sai nimekseen Maiselli. Kuva: Sanne Katainen”Parvelan tila on tarjonnut minulle mahdollisuuden olla niin sanottu hevosten kerrostalokasvattaja. Iso kiitos kuuluu sille huolelliselle työlle, jota täällä tehdään kaikessa”, sanoo Marjo Vanninen.
Tamman hyvä hoito ja pysyminen terveenä ovat sen siitosuran perusedellytys.
Suomen ravikansa tuntee oriveteläisen kampaamoyrittäjän toistaiseksi parhaan kasvatin, Parvelan Retun. 7-vuotiasta oria on uskomattomien suoritustensa vuoksi verrattu viime vuosikymmenien suomenhevosten joukossa lähinnä Vieskeriin. Toisaalta se on usein itse itsensä kovin vastustaja, kun menohalut purkautuvat väliin laukkoihin.
Retun emä Maiskaus muutti Parvelaan kahdeksan vuotta sitten alkukesällä vierellään esikoisvarsa. Retun ja sitä seuraavat seitsemän varsaa se on kaikki saattanut maailmaan Parvelassa.
Ratsastustaustainen Vanninen halusi suomenhevostamman. Hän ajatteli, että kun hankkii riittävän suvukkaan, sillä on iso arvo juoksu-uran jälkeekin.
”Kasvattajan näkökohdasta minulle on ehdottoman tärkeää, että varsa pääsee hyvään paikkaan. Tälle kasvattajalle riittää aina, kun kasvatti tekee radalle päästyään oman parhaansa”, hän kertoo.
Parvelan Retu on näillä näkymin kolmatta kautta peräkkäin isäorina maan suosituin suomenhevonen. Tänä vuonna se tosin jakaa kärkipaikan, sillä ainakin Kihiseellä on jo ollut myös astutusten enimmäismäärä, sata tammaa.
Ovatko tammanomistajat kiinnostuneita sukujen kapeutumisesta, joka on vaarana suomenhevoskannan käytyä pienemmäksi. Vai käytetäänkö vain sitä oritta, joka juuri nyt on ”suurinta hottia” radalla?
Parvelan tilan yrittäjä Petri Laine arvelee, että Retun suosio perustuu osin siihen, että Vieskerin ja sen isän Vokkerin linjat toistuvat useilla nykyravureilla jo sukutaulussa. Kolmas yleinen isäori on Suikku.
Retulla näin ei ole ja sen sukusiitosprosentti on 4,28. Monella tämän hetken huippuoreista luku on selvästi korkeampi.
”Mutta aika harva niiden lukujen päälle kyselee”, hän toteaa.
Useilla, jotka ovat kiinnostuneet hankkimaan varsan Maiskauksesta, on ollut jo valmiiksi ajatus isäorista, mutta on niitä pohdittu yhdessäkin. Tässä Vannisen ja Laineen katseet kääntyvät Parvelan tilan toiseen yrittäjään Noora Ojanperään, jolla on kokemusta varsanäyttelyistä.
”Jos vain kevennetään koko ajan rakennetta jalostuksella, voidaan menettää vahva luusto”, hän toteaa.
Vankkaluiselle alkueräisrodulle vahva luusto on tärkeä, ja Retulla varsinkin jalkaterveys on hyvä.
Retu on yllättänyt Petri Laineen kerta toisensa jälkeen. Tänä kesänä ori on vienyt sekä Suur-Hollola-ajon että Suurmestaruuden, vaikka molemmissa alun laukka antoi kilpakumppaneille reippaasti etua. Kuva: Sanne KatainenMaiskauksen pitkästä jälkeläissarjasta lähes kaikki ovat päätyneet varsan ympärille perustetuille kimpoille. Kaksi tuoreinta ovat tammoja, ja tämän kesäinen on vielä myynnissä. Vanninen toivoo molemmista aikanaan emälleen jatkajaa siitoksessa.
”Kyllä pitäisi vaan saada lisää kimppaomistamista suomenhevosille ylipäätään. Lämminverisillä niitä on jo yleisesti”, tuumaa Ismo Koskinen, yksi Retun kolmesta osakkaasta.
Kun suomenhevosista suuri osa kasvatetaan edelleen yhden tai muutaman tamman talleilla, suvukkaimmat eivät välttämättä tule edes kaupan.
Vanninen jakaa ajatuksen siitä, että kansallisrodun ympärille tarvittaisiin lisää kimppaomistamista. ”Jos kimpalla on osaava vetäjä, se on hyvä keino saada uusia ihmisiä lajin pariin”, hän painottaa.
Kasvatuksessakin voisi hyvin harjoittaa kimppaomistajuutta, sillä se tasaisi kustannuksia. Todellisia kustannuksia vastaava hinnoittelu olisi puolestaan omiaan kohentamaan kokonaisuutena kotimaisen kasvatuksen kannattavuutta.
Varsinkin suomenhevosen elinkaari on pitkä. Merkittävimmät kustannukset kokonaisuudessa syntyvät valmennuksesta ja hoidosta.
”Mutta kun sen kääntää toisinpäin, suhteutettuna lämminveriseen, jolla kilpailu-ura on usein lyhyempi, suomenhevoskimpassa pääsee elämään sen hevosen kanssa pidempään”, Vanninen sanoo.
Kuva: Sanne KatainenMaiskauksen tuorein tammavarsa Maiselli (isä Ellin Sisu) tunnistaa heti laitumelle saapuvan kasvattajansa mutta tarkkailee mukana tulevia vieraita ennemmin vähän kauempaa emänsä tuntumasta.
Se jättää seuramestarin tehtävät puoliveljensä Retun jälkeläiselle. Komisario Palmuksi nimetty orivarsa tunkee turpansa mielellään niin linssiin kuin lehtiöön. Sen emä Novitta on aloittanut siitosuransa Parvelassa. Hevostilan tammapihatossa on paikat kuudelle tammalle, Novitta ja Maiskaus kuuluvat neljän asiakastamman joukkoon.
”Minä jään keväisin äitiyslomalle”, Ojanperä nauraa viitaten varsomiskauteen.
Juhannusviikolla tämän kevään urakka alkoi hellittää, kun nuorinkin kevään kuudesta varsasta on paripäiväinen hyvinvoiva.
Vaikka kasvatuspalveluille eli siitostammojen ja niiden varsojen hoidolle on koko ajan ollut enemmän kysyntää, Laine ja Ojanperä eivät ole ryhtyneet laajennusinvestointiin.
”Sanon aina kysyjille, että sopii tulla valvomaan Nooran seuraksi”, Laine hymähtää.
Hevostilan kokonaisuus on jo nyt laaja: varsapihatossa ja 13 karsinan hoitotallissa on asiakkaiden hevosia.
Uusimpana on oriasema, jota pyörittää pääasiassa hevosalalle valmistunut tytär Ida Laine.
Petri Laine valmentaa Retun lisäksi kolmea ravuria ja opetuksessa on tai siihen on tulossa useampi oma kasvatti. Apuna on vielä yläkoulua käyvä nuorempi tytär Emmi Laine.
Maatilan koko peltoala on käytännössä valjastettu rehuntuotantoon. Juttua tehtäessä heinäurakka oli alkuvaiheessa: sato korjataan yhteistyötilan kanssa, naapurilla on paalaaja ja Laine hoitaa paalien suojaamisen.
Vokmain tyttäret
Parvelan Retun emänemä Vokmai palkittiin valiona jälkeläisistään.
Vokmain yhdeksästä radalle tulleesta valioaikaan juoksivat tammat Maiskaus ja Maijuli sekä ori Maisema. Loput viisi ylsivät tähtijuoksijoiksi, muun muassa Petri Laineen omistama Maisiri.
Maiskauksen jälkeläisistä on Retun lisäksi 6-vuotiaalla Jiiveegeellä (Liising) on ennätys 27,8ke.
Maisirin (Sipori – Vokmai) kuudesta varsasta tunnetaan Laineen toinen nuori huippu, Siirin Valtsu.
Maisirin kuudesta varsasta viisi on Petrin omistuksessa.
Tyttäret Ida ja Emmi jakavat kumpikin yhden jälkeläisen omistuksen isänsä kanssa ja yhden ympärille on tehty kimppa.
Orivarsa Komisario Palmu (emä Novitta) näyttää perineen isältään Parvelan Retulta kiinnostuksen keulapaikkaan. Maiskaus ja sen varsa Maiselli jättävät sille laitumella ensisijaisen seurustelu-upseerin hommat. Kuva: Sanne KatainenLue myös:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
