Hippoksen hallitukseen ehdolla oleva Irene Kelloniemi edustaa pohjoista, mutta vastustaa kahtiajakoa

Irene Kelloniemi yhdessä kotitallissa asustavan viikko sitten Rovaniemellä voittaneen Torrent d’Invernen kanssa. Kuva: Kari Alapekkala

Vaikka Suomen Hippoksen hallituspaikat eivät ole alueisiin sidottuja, torniolainen Irene Kelloniemi hakee paikkaa suomalaisen hevoskilpailu- ja kasvatustoiminnan johtoon tavallaan Pohjois-Suomen edustajana. Tällä hetkellä pohjoista ulottuvuutta hallituksessa edustaa Rovaniemen ravien pitkäaikainen voimahahmo Matti Rajaharju, joka on nyt erovuorossa, eikä hae jatkokautta.

Suomen Hippoksen 42-jäseninen valtuuskunta äänestää kolmesta hallituksen jäsenestä kokouksessaan 29. marraskuuta. Valtuuskunta äänestää myös uudesta puheenjohtajasta, joksi ehdokkaina ovat Antti Lehtisalo ja Juha Lyyski. Hallituksessa on kuusi jäsentä ja erikseen valittava puheenjohtaja. Nykyisen hallituksen jäsenistä erovuorossa ovat Hannu Nivola, Juha Lyyski ja Matti Rajaharju. Heistä Rajaharju ja Lyyski eivät jatka hallituksen jäseninä, mutta Nivola on ilmoittutunut ehdokkaaksi jatkokaudelle.

Nivolan lisäksi ehdolle ovat ilmoittautuneet Irene Kelloniemi, Mervi Roiha-Härkönen, Timo Korvenheimo, Pertti Koskenniemi ja Esa Nuottivaara. Kelloniemi , 37, olisi alan hallintoon täysin uusi nimi.

”Harkitsin hetken, kun paljoa aikaa ei annettu”, Irene Kelloniemi kertoo.

”Koin asian niin tärkeäksi, että sanoin kyllä. Laji itsessään ja sen eri toiminnot eivät ole uusia minulle todellakaan. 25 vuotta olen ollut mukana poniurheilusta alkaen. Aikuisiällä laji on tullut tutuksi kilpailueläinlääkärinä ja amatöörivalmentajanakin. Joskin pitkään meidän hevosemme ovat kilpailleet puolison ravivalmentaja Kari Alapekkalan nimissä. Hevosenomistajana olen ollut ja olen nytkin monessa ravurissa mukana.”

”Pohjoisen alueen ihmiset minua mukaan kysyivät, mutta omana ajatuksena on nimenomaan vastustaa kaikenlaista kahtiajakoa: oli kyse sitten ilmansuunnista tai ammattilaisista ja amatööreistä. Koko lajin hyvinvointi on nyt se tärkein juttu. Toki siinä työssä pitää pyrkiä pitämään kaikki harrastajat ja alueet mukana. Kyse on nyt muun muassa lajin yleisestä kuvasta ja yhteiskunnallisesta asemasta. Haasteita takuulla on, mutta laji on hieno ja itse hevonen varsinkin upea. Sehän minutkin juuri saakin liikkeelle.”

Eikö haastava tilanne juuri nyt pelota?

”Täytyy vain uskoa mahdollisuuksiin ja pyrkiä tekemään hyvää koko alalle. Pyrkiä rakentamaan kaikille harrastajille järkeviä kilpailumahdollisuuksia edelleen, vaikka on rakennemuutosta edessä. Omia näkemyksiä ovat myös, että nuoriin hevosiin edelleen satsaamalla ja tammoihin myös entistä enemmän vaan, saadaan käännettyä hevoskasvatusta, hevosenomistamista ja kilpailutoimintaa nousuun.”