Näin kätevä on hevosen vessa: hoitaja pääsee vähällä siivouksessa ja kuiviketta kuluu minimaalisesti

Eero Ojasti kertoo, miten hän pääsee Rosis Ramoksen karsinan siivouksessa vähällä vaivalla. Kuva: Oskari Nikkinen

Talvi tekee tuloaan, hevoset viettävät aiempaa enemmän aikaa sisällä tallissa ja kallista kuiviketta kuluu yhä enemmän.

Taipalsaarelaista Eero Ojastia kuivikepula ja purun hinnannousu eivät juurikaan ahdista, sillä hänen tallissaan Vehkataipaleen kylässä kuiviketta kuluu vain vähän. Ojastin Rosis Ramos -hevonen tekee tarpeensa isännän kehittämässä vessassa.

”Huomaatkos, kuivikkeessa ei ole lainkaan virtsaa, se ei haise”, Ojasti esittelee.

Vessajärjestelmän nesteenkeräysosasto alkaa paljastua karsinan keskeltä, kun Ojasti harjaa lattiaa peittävän paksun purukerroksen pois. Karsinan pohja on vuorattu noin sentin paksuisella kumimatolla, mutta keskellä on pienempi, rei’itetty irrotettava kumilevy. Sen alla on kiskoilla kiinnitettyinä kaksi vahvaa metalliritilää – entisiä uunin arinoita, jotka palvelevat nyt vessan kansina. Niiden alla on astia, johon virtsa valuu. Kuin kesämökin kompostikäymälässä.

Tämä irroitettava muovilevy on käymälän aukon päällimmäinen kerros, joka on metallisten ritilöiden päällä. Kuva: Oskari Nikkinen

”Ämpärin täyttymistä seuraan mittatikun avulla, aivan kuin auton öljyjä mittaisi. Kesällä tämä täyttyy 1–2 kertaa viikossa, talvella tietysti useammin.”

Ojasti on kiinnittänyt vessa-aukon ritilät tarkasti, jotta hevosen kavio ei missään tapauksessa voi jäädä jumiin. ”Metalliset arinat olen laittanut turvallisuussyistä juuri siksi, etteivät kaviot mene läpi”, hän kertoo.

”Puru pysyy kuivana, kun virtsa valuu säiliöön. Lisäyspurua menee onnettoman vähän.”

Pankin kullanvärinen ”Sijoituspalvelut”-kyltti on saanut uuden viran: se toimii nestesäiliön mittatikkuna. Kuva: Oskari Nikkinen

Entä isompi hätä sitten? ”Aiemman hevoseni kanssa se toimi oikein hyvin. Käytin reunasta viistoa laastilaatikkoa, ja se teki tarpeensa hyvin siihen. Laatikon sisällä minulla oli irrallinen kangas, joten sain vain nostaa sisällön kankaineen pois.”

Rosis Ramos ei ole lämmennyt laastilaatikolle, joten Ojasti on laittanut karsinan reunalle kumisen maton, jonka päälle hän toivoo hevosen tähtäilevän hädän hetkellä.

Koko vessajärjestelmän on mahdollistanut se, että tallissa on hiekkapohja eikä betonista valettu lattia. Sen ansiosta Ojasti on pystynyt kaivamaan karsinan alle säiliötä varten tarvittavan kuopan.

Mies ei ole juurikaan esitellyt vessajärjestelmäänsä hevospiireissä, mutta tallityötä se on helpottanut. ”Ei tällaista taida toista olla”, hän naurahtaa.