Raviurheilulla tulee aina olemaan tärkeä osa Jenni Widmanin elämässä – "nyt kun tämä on harrastus, kaipaan raveihin"
Kymmenen vuotta Ruotsissa kului pääasiassa Kari Lähdekorven tallissa hevosenhoitajana. Sen jälkeen hevoset ovat vähitellen asettuneet enemmän harrastuksen asemaan.
Nykyisin Jenni Widman hevostelee myös yhdessä kummityttönsä Siiri Kolarin kanssa. Jennin alla Big Headache ja Siirin ohjastettavana Lurvige Lenny. Kuva: Jenni Widmanin albumiRaviurheilu on kuulunut Jenni Widmanin elämän keskiöön kouluikäisestä lähtien. Juvalla nuoruutensa asunut Jenni vietti peruskouluaikana lähes kaikki viikonloput ja lomat hevosten parissa.
”Asuimme Juvan taajamassa. Setäni Esko Kaipainen kasvatti ja valmensi ravureita Juvan ulkopuolella. Siellä tuli vietettyä paljon aikaa. Sen lisäksi kävin Juha Kortekallion tallilla auttelemassa yläasteikäisenä.”
Suuri yllätys ei ollutkaan Jennin valitessa peruskoulun jälkeen Kaustisen ravikoulun. Harjoitteluaikana hän sai ensikosketuksensa ruotsalaiseen raviurheiluun harjoittelujaksolla Petri Salmelan Bodenin yksikössä.
”Valmistuttuani suuntasin Petrille Bodeniin töihin. Vuoden verran olin Salmelalla ennen kuin vaihdoin Halmstadiin Kari Lähdekorvelle töihin.”
Kymmenestä Ruotsin vuodesta pääosa kuluikin juuri Lähdekorven palveluksessa. 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä hän oli yksi Ruotsin menestyneimmistä ravivalmentajista ja hänet valittiin vuoden valmentajaksi 2004.
Jenni Widman viihtyi Halmstadissa erittäin hyvin. ”Kari ja hänen silloinen puolisonsa Marjaana Alaviuhkola pitivät meistä työntekijöistä todella hyvää huolta. Kari ei ollut pelkästään reilu työnantaja vaan myös todella hyvä yhteishengen luoja.”
Lähdekorven tallin hevoset kilpailivat lähes joka viikonloppu Ruotsin V75-raveissa. Näinpä Jenni kävikin hoitohevostensa kanssa useimmilla raviradoilla ympäri Ruotsin.
”Pohjois-Ruotsissa sijaitsevan Lyckselen taitaa olla ainoa useamman päivän ajava rata, jolla en käynyt. Salmelalla ollessani tuli vierailtua useimmilla pohjoisessa sijaitsevilla radoilla. Omanlaisensa meriittihän on käydä lähes niillä kaikilla.”
Useamman Lähdekorvella vietetyn vuoden jälkeen Jenni kokeili työskentelemistä muutamalla Halmstadin seudun ruotsalaisvalmentajalla. ”Karin työskentelyrutiinit olivat iskostuneet minuun sen verran hyvin etten viihtynyt kovin hyvin muilla valmentajilla.”
Hän palasi Lähdekorvelle, joka oli kuitenkin jo tällöin lopettelemassa valmentajanuraansa.
”Puolisen vuotta ehdin olla Karilla töissä uudestaan. Sitten hän lopetti lopullisesti hevosten valmentamisen.”
Töiden loppuessa päätti Jennikin suunnata takaisin Suomeen. Hän oli jo aiemminkin harkinnut Suomeen palaamista. Nyt ajankohta tuntui oikealle.
”Olisi pitänyt etsiä uusi työpaikka Ruotsista. Se ei tuntunut houkuttelevalle. Suomeen palaaminen tuntui paremmalle vaihtoehdolle siihen saumaan.”
Kotimaassa hän aloitti työt Harri Koivusen tallilla Turussa mutta ei kuitenkaan ollut hevosenhoitajana kuin puolisen vuotta.
”Harri on työnantajana todella mukava. Siitä homma ei jäänyt kiikastanut. Mutta olin kai liian syvällä Ruotsin systeemeissä.”
Jenni suuntasi Kangasalalle ja toimi Tuula Pursiaisen klinikka-avustajana vuoden verran.
”Vuosi klinikalla oli oikein mielenkiintoista aikaa. Mieleen hiipi ajatus kokeilla vielä kerran hevosenhoitajan töitä Suomessa.”
Paikaksi valikoitui Tommi Kylliäisen talli Lahdessa. Vuodessa Jenni tuli kuitenkin samaan johtopäätökseen kuin ollessaan Koivusella.
”Olisi pitänyt uskoa kerrasta, ettei täysipäiväinen hevosenhoitajan työ Suomessa ole minua varten. Tommilla oli hyvä olla töissä, siitä ei homma jäänyt silloinkaan kiinni.”
Vajaat viisi viiime vuotta ovat kuluneet Tampereen seudulla erilaisia töitä tehden.
”Pääosan ajasta olen tehnyt palovahinkojen jälkeisiä purkutöitä. En vieläkään malta tehdä töitä, jossa pitäisi istua pitkään aloillaan.”
Raviurheilua ja hevosia ei Jenni kuitenkaan ole unohtanut. Tällä hetkellä hänellä on osaomistus kolmessa kimppahevosessa: Tuija Irrillä on Prodigy Shark, Bella Varjosella Varjonova sekä Markku Niemisellä kaksivuotias Madredo.
”Varjonovassa meitä on oikein iso kimppa omistamassa. Onhan se mukavaa sanoa omistavansa osuuden ykköstason suomenhevosesta.”
Osaomistamiensa hevosten kautta Jenni pääsee halutessaan tekemään käytännön hevostöitä.
”Viikonloppuisin käyn usein auttamassa talleilla. Sen lisäksi käyn raveissa valjastamassa osaomistamiani hevosia. Pysyy tuntuma tallella. Teen paljon reissutyötä, niin tällainen hevosharrastus sopii oikein hyvin.”
Jenni Widman toimii myös aika-ajoin toimihenkilönä Teivon raveissa. Se tarjoaa oivan mahdollisuuden sosiaaliseen kanssakäymiseen.
”Hevosenhoitajissa on tietysti jo menossa uusi sukupolvi. Tapaan silti raveissa käydessäni paljon tuttuja vuosien varrelta. Kun raviurheilu on nykyisin harrastus, kaipaan päästä raveihin.”
Jenni on ollut Suomessa takaisin kohta kymmennen vuotta. Kaipuuta Ruotsiin on vuosien mittaan laantunut. ”Ensimmäisten vuosien aikana usein oli tunne, josko lähtisin takaisin. Nykyisin olen kotiutunut Tampereen seudulle hyvin. Lähteminen Suomesta ulkomaille ei tunnu ajankohtaiselle.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
Siirry pääsisältöönSiirry hakuunSiirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
