Moona Valldenille suomenhevonen on paras hevonen, kuvassa tamma Tähdenlento. Kuva: Rinna Tammimetsä
Tuhkimotarinat ja suomenhevoset tuottavat suurinta iloa Moona Valldenille
Tamma, joka ei ensin päässyt koelähdöstä läpi, kipusikin Kuninkuusraveihin. Tällaiset tuhkimotarinat sykähdyttävät Perttusen tallilla työskentelevää Valldenia, joka on tämän viikon Hevosalan Helmi.
Moona Valldenin aiempi passi Bilettäjä ei ensin läpäissyt koelähtöä Kun tamma sai juonesta kiinni, se juoksi 24-ennätyksen ja voitti lähtönsä Seinäjoella kuninkuusraviviikonloppuna kaksi vuotta sitten. Voittajakuvassa myös valmentaja-ohjastaja Tapio Perttunen. Kuva: Terhi Piispa-HelistenSuomenhevonen on Moona Valldenin rakkaus. Niitä hän hoitaa Orimattilassa Tapio Perttusen tallilla.
”Minulla on muutamia passihevosia, joita treenaan ja käyn raveissa niiden kanssa. Minulla ja avopuolisollani on useampi hevonen, joista kaksi asuu Orimattilassa, siitostamma ja vanhempi suomenhevostamma Miehikkälässä”, Vallden kertoo.
Valldenin nimesi Hevosalan Helmeksi avopuoliso Tino Paldan.
”Ihailen sitä tunnollisuutta ja lähestymistä hevosta kohtaan, joka Moonalla on.”
1. Moona Vallden, kerro toiminnastasi hevosalalla, millaisen tien olet kulkenut tähän pisteeseen?
”Isäni naapurissa Patrosen Matilla oli hevosia. Hänen kahdella shettiksellään ratsastelin jo eskari-ikäisenä. Monta vuotta kävin ratsastuskoulussa, ja minulla oli oma ratsuhevonenkin. Lähdin koulun jälkeen Harjuun opiskelemaan ja siellä vaihdoin ravipuolelle. Pidän tosi paljon suomenhevosista, vauhdista ja kilpailemisesta. Ravihevosen treenaaminen on työssäni mielekkäintä.”
2. Mistä opista tai vinkistä on ollut sinulle eniten hyötyä jokapäiväisessä työssäsi hevosten kanssa? Mistä oppisi olet saanut?
”Ehkä opettavaisin oli ensimmäinen oma hevoseni, joka oli alkuun hankala. Ratsuruuna opetti minulle, että molemminpuoleinen kunnioitus on oltava, jotta homma toimii. Hevonen oli ollut pitkään käsittelemättä ennen kuin ostin sen. Talutuksesta alkaen kaikki piti opetella alusta, mutta lopulta kilpailimme aluetasolla sekä koulu- että esteratsastuksessa. Seitsemän vuoden aikana oivalsin, että hevosen kanssa on tärkeää vetää köyttä samaan suuntaan, eikä olla eri mieltä joka asiasta.”
3. Mikä tuottaa sinulle eniten iloa ja tyydytystä työssäsi?
”Kun näkee, että oma passihevonen pärjää. Ja ylipäätään terve ja hyvinvoiva hevonen. Upeaa on ollut nähdä muutama tuhkimotarina. Esimerkiksi tamma Bilettäjä. Ensin se ei läpäissyt koelähtöä, mutta kun se pääsi lopulta radalle, juoksi tamma 24-ennätyksen ja voitti (kaksi vuotta sitten) kuninkuusraviviikonloppuna lähtönsä. Sellainen sykähdyttää.”
4. Millaisista hevosista sytyt?
”Persoonalliset hevoset, joilla on pientä pilkettä ja omaa tahtoa olemuksessa.”
5. Millaisia haasteita työssäsi on?
”Varmaan sama kuin kaikilla muillakin, vuorokaudesta tunnit loppuvat kesken, kun haluaisi tehdä kaikki asiat mahdollisimman hyvin.”
6. Miten haluaisit vielä kehittää itseäsi hevosten kanssa?
”Ehkä hevosenlukutaitoa, sillä se on hirveän tärkeää, eikä siinä koskaan tule valmiiksi. Koskaan ei voi olla liian viisas.”
7. Milloin viimeksi ajattelit, että tämä on sinun juttusi?
”Varmaan tänään iltapäivällä, kun laittelin Uljas Suomalaista, joka juoksee huomenna Nordic Kingissä. Tuli niin hyvä mieli, että saa tuollaisen hevosen kanssa touhuta.”
8. Kenet haluat nimetä Hevosalan Helmeksi ja mistä syystä?
”Matti Patrosen. Hänellä on ollut tosi suuri merkitys siihen, että hevoskärpänen on päässyt minua puremaan. Matti jaksoi talutella pikkutyttöä shettiksellä metsässä ja otti kyytiin ajolenkeille.”
Lue myös:
Juttuja muista Hevosalan Helmi -sarjan ihmisistä
Kotikulman suvussa osataan hevoset käyttömuotoon katsomatta
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
