Varsojen tunnistamisella on jo kiire

Pohjanmaan hevosjalostusliiton tunnistaja Aune Huttunen (vas.) tutkii tammavarsa Loviisan merkkejä tunnistusta varten. Kasvattaja Marjo Miettunen seuraa vieressä. Kuva: Antti Savolainen

Aune Huttunen tunnisti viime vuonna kaikkiaan 292 hevosta. Varsoja niistä oli 150. Kuva: Antti Savolainen

Pohjanmaan hevosjalostusliiton tunnistaja Aune Huttunen leikkaa Loviisan niskaan karvattoman alueen mikrosirun asentamista varten Kuva: Antti Savolainen

Yksivuotiaaksi kääntynyt suomenhevostammavarsa Loviisa (i. Liising, e. Apilan Suska 1.28,1a, ei. Apassi) seisoo asiallisesti paikallaan tallinkäytävällä Tyrnävällä, kun Pohjanmaan hevosjalostusliiton tunnistaja Aune Huttunen tekee siitä tarkat muistiinpanot. Hän kirjaa ylös hevosen ja sen jouhien värin, sekä pään, rungon ja jalkojen merkit.

"Myös pyörteet merkitään ylös vähintään viidestä kohdasta, ellei hevosella ole muita merkkejä. Pyörteiden paikat ovat hevosilla yksilöllisiä", Huttunen kertoo.

Lisäksi hevosen hännästä nypätään jouhituppo, joka lähetetään laboratorioon dna-testiä varten. Verikoe jäi pois käytöstä viime vuoden lopussa. Loppusilaukseksi Loviisa saa niskanahkaansa mikrosirun, josta sen 15-merkkinen tunnistekoodi voidaan tarkistaa lukulaitteella. Toimistolla Huttunen vielä syöttää varsan perustiedot Suomen Hippoksen Heppa-järjestelmään.

"Tämä on tosi fiksu varsa, ja yleensäkin varsat ovat nykyään tottuneita käsittelyyn. Kasvattajilta toivonkin tunnistamista varten juuri, että varsaa olisi totutettu olemaan riimu päässä ja seisomaan käytävällä. Jos varsa on rauhallisempi emän vieressä, niin sekin sopii. Jos taas varsa on kovin eloisa, niin siitäkin olisi hyvä ilmoittaa etukäteen, että osataan varata enemmän aikaa ja mahdollisesti apujoukkoja."

Loviisan kasvattaja Marjo Miettunen vahvistaa, että varsaa on käsitelty paljon syntymästä asti. Tulevaisuudessa sitä odottaa ravihevosen ura.

"Jos hyvä ravikoti löytyy, niin Loviisa voidaan myydäkin. Toisaalta meillä on hyvät ajomahdollisuudet tässä kotona, eikä raviradalle Äimärautiolle tai Ruukkiin ole pitkä matka."

Varsan rekisteröinti etenee vaiheittain. Kuukauden sisällä syntymisestä varsan olemassa olo pitää ilmoittaa mieluiten oman alueen hevosjalostusliitolle tai suoraan Suomen Hippokselle. Ilmoituksen voi tehdä myös syntymävuoden loppuun mennessä, mutta silloin hinta nousee. Ravurivarsoilla kilpailuoikeuden saaminen edellyttää vuoden loppuun mennessä ilmoittamista ja syntymätodistuksen lunastamista.

"Kun tunnistaja saa tiedon syntyneestä varsasta ajoissa, hän osaa myös suunnitella järkevän aikataulun alueen varsojen tunnistamiselle", Huttunen huomauttaa.

Varsan tunnistamisen alaikärajaksi suositellaan neljän kuukauden ikää. Ennen sitä esimerkiksi lopullisen värin tunnistaminen on vaikeaa. Takaraja on syntymävuotta seuraavan maaliskuun loppu. Haastatteluhetkellä Huttusen alueen varsoista oli tunnistamatta enää muutama.

Tunnistajan laaja reviiri

Aune Huttunen on työskennellyt Pohjanmaan hevosjalostusliitossa hieman vajaan neljä ja puoli vuotta. Hänen toimistonsa sijaitsee Oulun raviradalla, mutta työ vie pitkin laajaa Pohjois-Pohjanmaata. Etelässä rajana on Sievi, pohjoisessa Kuusamo-Kuivaniemi-akseli. Sievin ja Kuusamon välimatka on mittauspaikasta riippuen 350–400 kilometrin luokkaa. Idässä reviiriä rajaavat Pyhäntä ja Pyhäjärvi.

"Viime vuonna tunnistin 292 hevosta, joista varsoja oli 150."

Varsojen lisäksi hevoseläinten rekisteriä ylläpitävän Suomen Hippoksen tietokantaan merkitään myös tuontihevoset sekä aasit ja muulit.

"Tuontiratsujen ja ponien kohdalla riittää ilmoittamismenettely, mutta suositus on, että myös niiden identiteetti varmistetaan. Näin omistaja voi varmistua siitä, että hevonen ja tunnistusasiakirja vastaavat toisiaan. Hevosen omistaja on vastuussa siitä, että tiedot pitävät paikkaansa. Ravihevosten tiedot varmistetaan aina ja niiltä otetaan myös dna-näyte."

Huttunen on valmistunut agrologiksi, mutta tärkein oppi hevosiin on tullut jo lapsuuskodista. Kotona on kasvatettu ravihevosia jo lähes 40 vuoden ajan. Vuosien saatossa varsoja on syntynyt 36.

"Ensimmäisen oman hevosen sain jo kuusivuotiaana."