Aasa-ponin kanssa puuhaaminen palkitsee
Jokioinen (MT)
Samu saapuu tallille. Pojan silmiin syttyy ilo heti autosta astuessa, kun hän näkee, että yrittäjä Anu Laamanen ja Aasa-poni ovat häntä vastassa tallin käytävällä.
Alakoululainen Samu näyttää käsineitään ohjaajalleen ja Aasakin saa niitä haistaa. Ensimmäisellä tapaamisella juteltiin, että tallihommissa tarvitaan oikeat varusteet.
Mieleen palaavat erinomaisesti tallin perussäännöt ja neuvot tipahtavat pojan huulilta vaivatta: ”Pitää kuunnella ohjeita, eikä saa juosta tai huutaa, koska hevoset voivat pelästyä.”
Samu saa taluttaa Aasan peremmälle. Siellä hän tarkistaa oitis Aasan kaverit. Seppo huokailee huomionkipeänä viereisessä karsinassa. Ikkunan takana laiduntavat Murmeli ja Naksu.
”Samu”, jonka oikeaa nimeä meidän muiden ei tarvitse tietää, käy Arkissa tutustumassa hevosiin, niiden käsittelyyn ja hoitoon, kuten useat lapset ja nuoret, joilla on koulussa tai muissa sosiaalisissa tilanteissa pulmia.
Osalla lapsista on oppimisvaikeuksia, jotka voivat johtua liiasta levottomuudesta ja keskittymiskyvyn puutteesta. Lukihäiriö voi vielä hankaloittaa tilannetta. On niitä, jotka uhittelevat koulussa ja kiusaavat toisia, sekä niitä, jotka tarvitsevat arkuutensa vuoksi rohkaisua.
”Joku voi aluksi olla hyvinkin raju, mutta täällä hän voi osoittaa eläimelle hellyyttä täydestä sydämestään”, Laamanen kuvaa.
Epätavallista ei liioin ole, että lapsi aluksi arastelee tai pelkää isoa eläintä. Silloin yrittäjä suosittelee vanhemmille ainakin muutaman kerran yksilötyöskentelyä ennemmin kuin osallistumista suoraan ryhmään.
”Tässä työssä ei saa olla liian kiire, vaan edetään ihan sen mukaan, mitä lapsi uskaltaa.”
Vaikutus lapsen käytökseen näkyy Anu Laamasen mukaan jo ensimmäisellä kerralla.
”Jonkun voi jopa olla vaikea löytää oikeita sanoja ilmaistakseen myönteisiä tunteitaan. Täällä jokainen kokee heti onnistumisia, ja niistä pääsee antamaan kiitosta. Toki vastaan tulee myös epäonnistumisia, mutta ne työstetään yhdessä miettien, mikä eläimen kanssa meni pieleen ja miten siitä opitaan.”
Laamasen mielestä palkitsevimpia ovat pienet hetket, joissa lapsi kokee eläimen kanssa onnea.
Herkkänä laumaeläimenä hevonen vastaa välittömästi. Se lukee yleensä alussa ihmistä nopeammin kuin ihminen sitä.
”Tottumattomalle – oli sitten lapsi tai aikuinen – menee aikaa omien tunteiden käsittelyyn, ja eläimen ymmärtäminen kasvaa vasta vähitellen. Siksi minua tarvitaan myös tulkkina siinä välissä, ettei vahinkoja satu.”
Ryhmien ohjauksessa Laamasella onkin mukanaan apuohjaaja, jotta turvallisuus ja järjestys säilyvät.
Tallitoiminnalla voi myös tukea koulussa tarvittavaa tiedollista oppimista, kun ohjaajalla on itsellään oikeat taidot kuten Laamasella.
”Käytämme tarvittaessa eri asioiden opetteluun kuvia teksteineen, joita lapsi lukee samalla. Niihin hän jaksaa keskittyä yleensä vaivatta, kun ne liittyvät hevoseen.”
Lapsen tilannetta on tärkeä kartoittaa ja seurata yhdessä opettajan, perheen ja muiden läheisten kanssa.
”Haaste on se, miten täällä opittua voidaan siirtää tallin ulkopuoliseen elämään”, yrittäjä toteaa.
”Siihen ei ole vielä selkeää toimintamallia. Koetan kertoa perheelle, mitä on tehty ja harjoiteltu. Perhe saa myös kirjallisen palautteen käynneistä.”
Kaijaleena Runsten
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
Siirry pääsisältöönSiirry hakuunSiirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
