Nuori yrittäjä Iida Korhonen kouluttautuu laaja-alaisesti

Iida Korhonen on monipuolinen hevosalan osaaja. Kuvassa hän hieroo Hiekan Liliania. Kuva: Saana Hyvönen

Parhaillaan Iida Korhonen opiskelee kengityksen perustutkintoa. Kuva: Sari Tarvainen

Kuopiosta kotoisin oleva 22-vuotias Iida Korhonen rakentaa määrätietoisesti uraa hevosten parissa. Ensikosketuksena hevosiin hän sai ratsastuksen kautta. Kahdeksanvuotiaana Iida pääsi ensimmäistä kertaa ratsastuskouluun. Sen jälkeen hevoset veivät mennessään.

”Ratsastusharrastuksen lomassa tutustuin raviurheiluun kavereiden kautta. Ensimmäiset hevoset ja ponit tulivat pihaamme reilut 10 vuotta sitten.”

Iida ei ollut perheen ainoa hevosista kiinnostunut. Vanhemmat hankkivat kotiin ajohevosia sekä ponin Iidalle. Ensimmäisen ponin menestyttyä mukavasti kasvoi ponien määrä kotona. Iida ehti ajaa poniurallaan lähemmäs 70 starttia ennen siirtymistään hevosten pariin.

”Ponit antoivat hyvän pohjan ravialalle. Tavoitteenani oli kuitenkin oppia lisää hevosista ja raviurheilusta.”

Peruskoulun jälkeen Iida suuntasi Kaustisen ravikouluun oppiakseen lisää hevosalasta. 15-vuotiaana kotoa muuttaminen useamman sadan kilometrin päähän Kaustiselle kasvatti Iidaa ihmisenä.

”Kaustisen aika oli todella mukavaa. Sain ajettua C-ajoluvan koulussa. Pääsin ajamaan myös ensimmäiset starttini hevosilla koulun aikana.”

Valmistumisen jälkeen Iida työskenteli kesän kotiseudullaan Jani Hartikaisen luona. Syksyn koittaessa hän halusi laajentaa osaamistaan. Suunnaksi nuori määrätietoinen hevosalan ammattilainen otti eteläisen Ruotsin ja Halmstadin.

Seuraavat kaksi vuotta kuluivat Johan Untersteinerin palveluksessa. Uusien asioiden oppiminen ja uuden toimintaympäristön näkeminen on aina hyödyllistä.

”Viihdyin tosi hyvin Halmstadissa. Toki puitteet Ruotsissa ovat vähän eri tasolla kuin Suomessa. Hevosenhoitajan työ ei kuitenkaan eroa maata vaihtamalla. Hyvällä asenteella työntekoon pärjää todella pitkälle.”

Iidan ollessa Ruotsissa huolehtivat vanhemmat kotona Kuopiossa hevosten valmentamisesta. Vanhempien hoidossa olleen Cankus Up And Gon loukattua jännettään, syntyi ajatus palata kotiin kuntouttamaan hevosta.

”Ruunalla on erityinen paikka elämässäni. Halusin saada hevosen vielä takaisin radoille. Minua on aina kiinnostanut kuntoutustoiminta.”

Iida palasikin Suomeen vajaat puolitoista vuotta sitten. Cankus Up And Gon kuntoutus onnistui. Ruuna palasi radoille, ja ehti tehdä jokusen startin mukavalla menestyksellä. Nykyään yhdeksänvuotias ruuna viettää hyvin ansaittuja eläkepäiviään.

Suomeen palattuaan Iida tiedosti, ettei pelkästään omien hevosten kanssa toiminen tuo riittävää toimeentuloa. Hän ottikin heti Suomeen palattuaan yhteyttä paikalliseen lomitustoimistoon.

”Sain sitä kautta hyvin asiakkaita lomitustöihin. Aloitin myös hevosenhierojan koulutuksen. Valmistuin viime kesäkuussa. Opintojen aikana tein opiskelijahierontoja Pohjois-Savon alueella.”

Lomitustöiden siivittämänä Iida perusti oman toiminimen.

”En olisi uskaltanut ilman riittävää asiakaspohjaa perustaa omaa yritystä. Hyvän työtilanteen myötä yrityksen perustaminen tuntui luonnolliselta askeleelta.”

Iida haluaa oppia koko ajan lisää hevosalasta. Luonnollinen jatkumo olikin aloittaa kengityksen perustutkinnon suorittaminen Kaustisen ravikoulussa.

”Olen suorittanut kaikki tutkintoni Kaustisella. Olen viihtynyt aina todella hyvin siellä.”

Pelkkää koulunkäyntiä ei Iidan elämä tälläkään hetkellä ole. Hän käy kerran kuukaudessa kolmen päivän lähijakson Kaustisella. Loppu aikaa kuluu Miika ja Annakaisa Tenhusen tallilla Tuusniemellä. Siellä asustavat myös Iidan omat hevoset.

”Miikalla ja Annakaisalla on todella monipuolisesti hevosia. Saa toimia niin varsojen kuin starttihevosten kanssa. Heidän toimintansa on todella ammattimaista.”

Kilvanajamistakin Iida haluaisi päästä harjoittamaan suuremmassa mittakaavassa. Poniuran jälkeen startteja hevosilla on kertynyt vajaat parisenkymmentä. Osa starteista on perheen omilla hevosilla. Lainaohjastuksiakin on jo ehtinyt kertyä.

”Lainaohjastettavat ovat useimmiten minun hieronta-asiakkaita ja hevosia joita olen hiitannut. Ohjastustehtävien eteen on tehtävä töitä. Mielelläni ajaisin enemmän kilpaa. Ei kilvanajoa opi kuin ajamalla.”

Iida aikoo myös hakea mukaan Salamakypärät-kilpailusarjaan.

Kengityksen perustutkinnon suoritettuaan Iida aikoo keskittyä jonkin vuoden työntekoon. On tärkeätä pystyä soveltamaan opittua käytännössä.

Tulevaisuuden tavoitteena siintää oman valmennustallin pito. Iida ei kuitenkaan pidä kiirettä ammattivalmentajalisenssin hankkimisen kanssa.

”Ennen sitä on suoritettava ravivalmentajan ammattitutkinto. Lähitulevaisuudessa aion kuitenkin keskittyä monipuolisesti työntekoon yritykseni kautta.”

Ulkopuolisen silmin ajatellen valmennustallin perustaminen Suomeen tuntuu riskialttiilta ratkaisulta. Suunnitelmallisena ihmisenä Iidalla on jo pitkälle menevät suunnitelmat mahdollisesta valmennustallin perustamisesta. Kuopion seutu on Iidan mukaan riittävän hyvien liikenneyhteyksien päässä useista raviradoista.

”Aluksi haluaisin vuokrata karsinoita hyvät ajopaikat omaavalta tallilta. Hevosten menestyessä voisi harkita oman paikan hankkimista. Ei pidä ottaa liian suurta riskiä heti aluksi.”

Mikäli oman tallin pito ei tuntuisi houkuttelevalle vaihtoehdolle ja ravialan suhdanteet kääntyisivät huonompaan suuntaan Suomessa, on Iidalla käytettävissään Ruotsi-kortti.

”Suomalaisella raviurheilulla menee tällä hetkellä mielestäni asiallisesti. Mikäli tilanne Suomessa muuttuu, ei olisi poissuljettua lähteä uudelle Ruotsin-kierrokselle. Työpaikka Tukholman lähistöllä on käytännössä puhelinsoiton päässä.”

Tulevalle syksylle Iidalla on mielessään huutokauppaprojekti.

”Tarkoituksena on lähteä Ypäjän varsahuutokauppaan syksyllä. Otan mukaani jonkin oikein kokeneen hevosihmisen. Etsimme hänen kanssaan ostettavan varsan, jonka valmennuksessa voisin soveltaa oppimiani asioita.”