Suomenhevosen geeniperimä johtaa Siperiaan ja Mongoliaan asti
Lahjakkaat juoksijatammat Pörnä-Tyttö (edessä) ja Maisiri kantavat rotu-kaveriensa tavoin arveltua eksoottisempaa geeni-perimää. Syyskuun Kantri kertoo niistä ja muista Orivedellä sijaitsevan Parvelan tilan suomenhevosista. Ville-Petteri Määttä Kuva: Viestilehtien arkistoSuomenhevosen lähimpiä sukulaisia ovat ainakin itäiset alkuperärodut, jakutianhevonen ja mongolianhevonen sekä Viron eestinhevonen ja Vienanmeren rannoilla Arkangelin alueella asuva mezenhevonen.
Tämä oli yllätys myös virolais-suomalaiselle tutkijaryhmälle, joka vertaili 17 alkuperärodun geeniperimää.
Paikallisia kotieläinrotuja tutkittaessa yleensä lähimmät sukulaiset löytyvät naapurimaista, kertoo Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) kotieläingenetiikan professori Juha Kantanen, joka toimii myös kansallisen eläingeenivaraohjelman koordinaattorina.
Viime vuosikymmenet on ollut vallalla käsitys, että suomenhevonen polveutuu pohjoiseurooppalaisesta metsähevosesta, kuten kuukausi sitten ilmestyneessä tietokirjassa Suomenhevonen – arjen sankari todetaan.
Myös Kantanen esittelee tutkimusryhmän tuloksia lyhyesti kirjassa ilmestyneessä artikkelissa.
Kiinasta työmatkalta tavoitettu Kantanen kertoo puhelimessa, että on helppo ymmärtää Arkangelin alueella Venäjällä asuvan mezenhevosen sukulaisuuden suomen- ja eestinhevosiin.
Tutkimuksessa käytetty tilasto-ohjelma, jota käytettiin hevosrotujen roturyhmien tunnistamiseen, antoi kuitenkin heti ensimmäisissä ajoissa vahvan näytön suomenhevosen geeniperimän yhtenevyydestä jakutian- ja mongolianhevosten kanssa.
Jakutia eli Saha on Venäjän maa-alaltaan suurimpia tasavaltoja Siperiassa.
Juha Kantanen otti siellä jakutianhevosesta karvanäytteitä reilu kymmenen vuotta sitten, kun hän tutki paikallista lehmärotua. Hevosia kasvatetaan siellä porojen tavoin, osa elää puolivilleinä.
Mongolianhevosta taas pidetään yhtenä vanhimmista hevosroduista.
Suomalaisten maatiaisrotujen erityistuntijan mukaan suomenhevosta ei tiedetä koskaan risteytetyn jakutian- ja mongolianhevosten kanssa.
Tulokset osoittavat kuitenkin näiden rotujen polveutuvan ainakin osittain samoista muinaishevosista.
Tulokset ovat myös mielenkiintoisia suomalaisten ja virolaisten kansojen historiaa ajatellen.
Tähän asti vanhimmat arkeologiset näytöt hevosesta ovat Suomessa pronssikaudelta noin 3 000 vuoden takaa, Virosta jonkin verran kauempaa.
Jos ajatellaan kansojemme kulttuurista historiaa, tämä tarkoittaa, että sama hevoskanta on kulkenut ihmisten kanssa monta tuhatta vuotta, Juha Kantanen sanoo.
Arkeologisen tutkimuksen valossa hevonen on kesytetty villihevosten laumoista ihmisen käyttöön jossain Mustan- ja Kaspianmerien ja Uralin välisillä aroalueilla.
”Jokin yhteinen populaatio on ollut tuhansia vuosia sitten, joka on lähtenyt sieltä itään päin. Toinen porukka taas on lähtenyt luoteeseen eli meille”, arvelee Kantanen alustavasti.
Aiheesta tarvitaan ehdottomasti lisää tutkimusta.
”Tätä kannattaa tutkia vertailemalla näitä hevostutkimuksia kansojen esihistorian tutkimusten kanssa. Ehkä sieltä löytyy ratkaisu”, hän pohtii.
Kantanen haluaisi saada lisää hevosrotujen näytteitä etenkin Ukrainasta ja muualta Venäjältä sekä tietenkin myös Ruotsin alkuperäisrodusta, joka nyt harmillisesti ei ollut tässä tutkimuksessa mukana.
Juha Kantanen on tutkinut hevosrotujen dna-perimää virolaisten kollegojensa Erkki Sildin, Haldja Viinalassin, Sirje Värvin, Krista Roonin ja norjalaisen Knut Røedin kanssa.
Aloite ja päärahoitus tuli virolaisilta, jotka halusivat selvittää perimää kolmelta omalta rodultaan, eestinhevoselta, eestin raskaalta vetohevoselta sekä torinhevoselta.
Mukana olivat mainittujen rotujen lisäksi latvianmaatiainen, Norjasta dølas, vuono- ja pohjanhevoset sekä arabian- ja ahaltekhevoset, joita on käytetty Viron historian aikana hevosten jalostukseen.
KAIJALEENA RUNSTEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
Siirry pääsisältöönSiirry hakuunSiirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
