Suomen Hippoksen asiantuntijaeläinlääkäri Susanna Mäki toteaa, että yhteydenotot yleisöltä ovat lisääntyneet ravien jälkeen. Varsinkin Ylellä lokakuussa nahty MOT-ohjelma lisäsi ilmiötä, että raveja seurataan televisiosta ja sen jälkeen esitetään kyselyjä tai jopa selvityspyyntöjä ravien tapahtumista.
"On esiintynyt suoranaista uhkailua hevosalan ihmisille – myös ratsupuolella", Mäki totesi Hippoksen jalostusseminaarissa perjantaina Forssassa.
MT kysyi Mäeltä esityksen jälkeen, onko toiminta suorastaan tarkoituksellista ja systemaattista toimintaa.
"Kyllä valitettavasti on näin. Riippumatta siitä onko ravi- vai ratsupuolen talli, on lähetetty uhkailuja ja viestejä esimerkiksi postilaatikkoon", hän sanoo.
Yhteydenottoja on toki tullut jo ennen kuin Helsingin Yliopiston suuvauriotutkimuksen tuloksia julkistettiin ensi kerran kesällä 2019. Korona-aikana raveihin pääsy on ollut kiellettyä tai rajattua ja raviurheilusta huolestuneet ovat Mäen arvion mukaan myös löytäneet TotoTV:n lähetykset.
Ylipäätään hevosväki on enemmän julkisen tarkkailun alla. Mäki kertoo MT:lle esimerkin lähellä asutusaluetta sijaitsevasta tallista, jonka hevoset olivat kesäsateessa onnellisena laitumella. Vaikka hevosille tilanne oli normaali, jopa nautittava, siitä tehtiin eläinsuojeluilmoitus.
Hevosten suuvaurioiden parantumisesta on vielä vähän tutkimusta kansainvälisesti. Susanna Mäki korosti siksi esityksessään, että tutkimus on hevosväelle mahdollisuus, ei uhka.
Helsingin Yliopistossa Mirjami Anttila tutkii väitöskirjaa varten kuolaimia ja niiden vaikutusta suuterveyteen. Hänen aineistonsa klinikoilta on hyvin laaja, yli 700 hevosta.
Suomen Hippos teki syksyllä sopimuksen yliopiston kanssa siitä, että eläinten hyvinvointipalkinnon saaneen Kati Tuomolan tutkimusta jatketaan lisäksi kahdella opinnäytetyöllä.
Työtä tekee kaksi opiskelijaa, jotka kumpikin ovat Susanna Mäen mukaan toimineet raveissa kilpailueläinlääkärin avustajina.
Toisen työ liittyy Anttilan tutkimukseen ja toisessa analysoidaan käytännön kokemuksia suuvaurioiden parantumisesta. "Tavoite on saada siihen noin sata hevosta", Mäki kertoi Forssassa.
Hän kiitti jo nyt valmentajia, jotka ovat olleet mukana antamassa hevostensa hoitotietoja tutkimukseen.
Opiskelijoiden työrauhan takaamiseksi heidän nimiään ei kerrota julkisuuteen ennen kuin tutkielmien tuloksia päästään arvioimaan.
Tuomolan tutkimuksen esiintulon jälkeen hevosväki on jo reagoinut suuvaurioihin ja asiat ovat Mäen havaintojen mukaan menneet parempaan suuntaan.
Alkuvuodesta osa-aikaisena Hippoksen palveluksessa aloittanut Mäki on toiminut myös Vermon rataeläinlääkärinä sekä tekee klinikoilla praktiikkaa.
Hän kertoo keskustelleensa aiheesta juuri myös toisen klinikkaeläinlääkärin kanssa. Yhteinen havainto on, että suuvauriopita näkyy klinikoiden arjessa vähemmän.
Osaltaan tähän on vaikuttanut, että urheiluhevosten hampaita hoidetaan nykyisin säännöllisesti varsasta alkaen.
Raveissa on koronarajoitusten jälkeen päästy tekemään taas hevosten hyvinvointitarkastuksia ja niistä kaikista tehdään merkinnät Suomen Hippoksen Heppa-järjestelmään. Niissä suulöydökset ovat Mäen mukaan yksittäistapauksia. Suiden lisäksi tarkistetaan hevosten yleinen hyvinvointi ja niiden varusteet.
Tammi–helmikuun aikana raveissa tehtiin 330 hyvinvointitarkastusta. 15:ssä eli 4,5 prosentissa oli mitään merkintöjä suuhun liittyen. Luvussa ovat mukana myös tilanteet, joissa hevosen suussa ei ole vaurioita mutta hampaiden raspaukselle nähtiin tarvetta.
Lisäksi raveissa tarkistetaan jokainen hevonen, jolla näkyy suusta verenvuotoa. Rataeläinlääkäri voi oma-aloitteisesti tai tuomariston pyynnöstä tehdä myös pistokokeita.
Raviväki ottaa tarkastukset Mäen mukaan vastaan pääsääntöisesti oikein hyvin. Keskustelu koetaan hyödylliseksi, ja neuvonta onkin parasta ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa.
"Useimmiten ei löydy mitään huomatettavaa hevosesta, kärryistä ja valjaista. Tämän pitäisikin olla meidän kaikkien yhteinen tavoite."
Näppituntumana Mäen mukaan ravikilpailuista on, että suomenhevosilla vaurioita on useammin kuin lämminverisillä. Kaikki havaitut vauriot käydään läpi hevosen taustajoukkojen kanssa ja tilannetta seurataan kuusi kuukautta.
Myös ajotapasäännösten tiukentuminen on Susanna Mäen arvion mukaan vähentänyt suuvaurioita jo alkuvuoden kestäneen siirtymäjakson aikana. Yleisempiä havaintoja tästä ei vielä ole kerätty.
Tuomaristo näkee varsinkin loppusuoran tilanteet paremmin. Sieltä saatetaan soittaa eläinlääkärille, joka käy tarkistamassa hevosen.
"Mielestäni vakavat vauriot ovat vähentyneet. Nään näillä yhteyden, kun esimerkiksi suusta nykiminen on vähentynyt", Mäki toteaa MT:lle.
"Eihän kuolain siellä hevosen suussa yksin mitään vauriota aiheuta. Kyllä see on kiinni siitä, miten sitä liikutetaan."
Mäki näkee, että hyvin kiinnostava tutkimuksen aihe olisi ohjastajan tai yhtä lailla ratsastajan käsien aiheuttaman paineen tutkiminen. Siihen tarvittaisiin kuitenkin hinnakasta laitteistoa.
Edistystä tuo myös varusteiden kehitys. "On hyvä, kun uskalletaan kokeilla pehmeämpiä kuolaimia ja varusteita, joilla siirretään painetta esimerkeksi enemmän myös turparemmille."
Mäki kannustaa otsalamppua käyttäen kurkkimaan hevosen suuhun myös kotona. Samalla tulee ennakoitua hammashoidon tarve sekä saa näkemystä käytössä olevien kuolainten sopivuuteen.
Aina vauriot eivät johdu kuolaimesta, vaan hevonen on saattanut purra poskeen tai kieleen. Myös päitsien turpa- ja poskihihnan säädöillä on merkitystä.
Hyvä uutinen on, että vaikka limakalvojen vauriota ovat kivulitaita, lievät vauriot paranevat nopeasti, noin viikossa. "Myös vakavat parantuvat hyvin, jos suu saa taukoa kuolaimesta. Lepo on siis parasta hoitoa", Mäki sanoo.
Suuvaurioita pystytään tuskin täysin hevosurheilussa koskaan välttämään. Mäki toivoo kuitenkin, että pystyttäisiin ennalta ehkäisemään vakavien, kilpailukieltoon johtavien vaurioiden syntymistä. Siinä tutkimuksella ja neuvonnalla on tärkeä osa.
Ravihevosen suuterveyden opas soveltuu myös ratsujen suiden tarkastukseen.
Lue myös:
Lue myös seminaarista:
