Vanhan P.R.E.-orin suuri sydän valloitti ratsastuksenopettaja Maarit Metsänojan vuosia sitten – nykyään hän pitää rotuun erikoistunutta ratsutallia Tammelassa

Maarit Metsänoja oman ratsunsa Venesolano Am IV:n eli Chulon kanssa. Hevonen kilpailee tällä hetkellä helppo A – vaativa B -tasolla ja pitkän tähtäimen tavoitteena on saada hevonen Prix de st. Georges -tasolle. Kuva: Emma Metsänoja

”Tallilla minulle annettiin vanha ori, jonka niskaläski roikkui sivulla. Ajattelin, että tästäkö minä nyt maksan. Mutta kun nousin selkään, oli se koko hevosurani pysähdyttävin kokemus. Orilla oli suuri sydän, se halusi valloittaa minut ja teki aivan kaiken innokkaasti”, kertoo tammelalainen Maarit Metsänoja, Roble Verde -tallin ja usean P.R.E.-hevosen omistaja ensikohtaamisestaan rodun kanssa 20 vuotta sitten. Kirjainlyhenne tulee sanoista Pura Raza Española, puhdasrotuinen espanjalainen.

MT Viikon ratsastaja Maarit Metsänojalla on pitkä ura hevosten kanssa sekä ratsastuskouluyrittäjänä, valmentajana että työntekijänä eri ratsastuskouluilla. Lisäksi hän on tehnyt ensimmäisen koulutuksensa, eli ravintola-alan töitä. Metsänoja valmistui Ypäjältä, silloisen Ratsastusopiston ensimmäiseltä kaksivuotiselta ROK-kurssilta ratsastuksenopettajaksi 1988 ja opiskellut vuosien myötä SRL:n ammattivalmentajaksi asti.

Ihastuminen P.R.E. -hevosiin kolkutteli vuosia Metsänojan takaraivossa ja johti lopulta siihen, että hän perusti rotuun erikoistuneen Roble Verde -tallin. Talliaan Metsänoja on pyörittänyt kolmisen vuotta Tammelassa puolisonsa maatilalla. Tallin espanjankielinen nimi tarkoittaa vehreää tammea. Usean vuoden tauon jälkeen hevoset ovat jälleen hänen päätyönsä.

”Ei seepra raidoistaan pääse”, Metsänoja nauraa. ”Halusin hevoset päätyöksi ja keskittyä nimenomaan tähän rotuun.”

P.R.E.-hevosissa häntä viehättää niiden keveys ratsastaessa sekä luonne.

”Ne ovat kaverihevosia, jotka ottavat itse kontaktia ihmiseen ja haluavat miellyttää. Ne ovat niin herkkiä ja kevyitä, että ne toimivat pienillä avuilla, istuntaa herkästi kuunnellen.”

Metsänoja pitää rodusta, koska hevoset liikkuvat iloisesti ja halukkaasti omalla moottorillaan. Uusille ratsastajille hänellä on aina vakiofraasi.

”Sanon, että nyt sitten se käsi oikeasti hiljaa. Nämä hevoset on saatava liikkumaan takaa eteen kohti tuntumaa, eikä edestä saa ottaa vahvasti, jottei herkkä hevonen keri itseään liian lyhyeksi kuolaimen alle.”

Omassa ratsastuksessaan Metsänoja on hevostensa myötä kehittynyt erityisesti istunnan käytössä ja apujen herkkyydessä.

”Olen aina halunnut, että ratsastus olisi helppoa ja kevyttä. Näillä se korostuu, sillä palaute ratsastuksesta tulee ratsulta välittömästi.”

Metsänoja valmentaa muunrotuisilla hevosilla ratsastavia oman tallinsa ulkopuolella, mutta hänen tallilleen tullaan nimenomaan oppimaan P.R.E. -hevosilla ratsastamista.

”Lähtökohtaisesti meillä käy ratsastajia, joilla on jo kokemusta lajista. Aikuisratsastajia on enemmistö. Tykkään myös opettaa nuoria, ja he saavat halutessaan kilpailla hevosillani muutamia kertoja vuodessa. Aluetason kilpailuissa olemme käyneet”, Metsänoja kertoo.

Hänen molemmat tyttärensä ovat myös hevosalalla ja kilpailevat P.R.E.-hevosilla, toinen Suomessa ja toinen Tanskassa.

Paluu hevosalan yrittäjäksi sopii Metsänojalle, sillä työstä saa tyydytystä aivan eri tavalla kuin palkkatöistä.

”Aina kun huomaan itsessäni, oppilaissa tai hevosissa oppimisen iloa tai kehittymistä, pääsemme ratsastajien kanssa toteamaan, että tällä eletään taas pitkään!”