Heinättimeen voi täyttää valmiiksi sopivat annokset illan ja yön ajaksi, jolloin se säästää talleilla myös työtä. Kuva: Kimmo Haimi
”Suomen virallinen heinättäjä” Katja Kulmakorpi sparraa asiakkaitaan suunnitelmallisuuteen
Tampereen takana Pinsiössä Kulmakorven perheyrityksessä valmistetaan Heinätin-heinäautomaatteja – ja myös pohditaan asiakkaiden ongelmiin ratkaisuja.
”Suomen virallinen heinättäjä” Katja Kulmakorpi harrastaa kenttäratsastusta suomenhevosruunansa E.V. Armastuksen kanssa. Kuva on otettu Niinisalossa viime viikonloppuna. Kuva: Annika VirkkunenOman hevosen vatsaongelmat saivat tämän viikon Hevosalan Helmen Katja Kulmakorven etsimään ratkaisuja tiheämpään heinäruokintaan, jolla hevosen vatsahaava paranisi. Ajan myötä syntyi oma yritys, Oy Equine Innovations Ltd, joka valmistaa Heinätin -heinäautomaatteja.
Eri mallisia heinättimiä on tähän mennessä myyty pitkälti yli 1500 kappaletta. Eräs asiakas onkin nimennyt aviopari Katja ja Jarkko Kulmakorven ”Suomen virallisiksi heinättäjiksi.” Katja Kulmakorpi auttaa asiakkaitaan hahmottamaan ongelmia ja suunnittelemaan niihin parhaita ratkaisuja.
Automaatteja perheyrityksen väki on asentanut Ahvenanmaalta Ouluun. Osa asiakkaista asentaa heinäautomaatit itse. Suomen pohjoisimmat Heinättimet jakavat tasaisin väliajoin heinäannoksia Ivalossa. Automaatteja on lähtenyt myös ulkomaille: kaukaisin toimitus matkasi Kaliforniaan.
Hevosalan Helmeksi Kulmakorpea ehdotti etologi Verna Vilppula.
”Heidän perheyrityksensä kehittämä Heinätin-heinäautomaatti on kotimainen innovaatio, joka yhdistää tutkitun tiedon ja käytännön”, Vilppula toteaa.
Vapaa-ajallaan 38-vuotias Katja Kulmakorpi treenaa ja kilpailee aktiivisesti Heinättimien tuotetestaajan, suomenhevosruunansa E.V. Armastuksen kanssa. Heidän lajinsa on kenttäratsastus tasolla 80-90 cm.
1. Katja Kulmakorpi, kerro toiminnastasi hevosalalla, millaisen tien olet kulkenut tähän pisteeseen?
”Hevoskokemusta on kertynyt talleilla pyörimisestä ja työskentelystä aina omiin hevosiin ja oman tallin pitämiseen. Ensimmäinen hevoskärpänen taisi alun perin puraista jo vuonna 1990, jonka jälkeen puremia on kertynyt satoja lisää ja hevosista on kehittynyt elämäntapa. Herättävin hevostuttavuus minulle oli 2009 Virosta hankkimani ruuna Klerk, joka sairastui vaikeaan mahahaavaan. Tästä alkoi kallis ja kivikkoinen opintie kohti hevosystävällisempiä ruokintatapoja. Tutkimustietoa oli tuohon aikaan vasta aika vähän, mutta sen ymmärsin, että tavanomainen heinien jako 3-4 kertaa vuorokaudessa pitää haudata ja lähteä kehittelemään systeemiä, minkä avulla voin ruokkia hevosiani tiheästi − kuusi, mielellään kahdeksan kertaa vuorokaudessa. Erityisesti myös yöllä. Pikkuhiljaa syntyi Heinätin-heinäautomaattien ensimmäinen prototyyppi, jota testattiin omalla tallilla omilla hevosilla. Jo muutamassa viikossa hyödyt hevosille ja omaan arkipäivään olivat nähtävillä. Se innosti jatkamaan työtä aina näihin päiviin saakka.”
2. Mistä opista tai vinkistä on ollut sinulle eniten hyötyä jokapäiväisessä työssäsi hevosten kanssa? Mistä oppisi olet saanut?
”Suurin osa opeista on tainnut tulla yrityksen ja erehdyksen kautta, mutta mahaongelmien hoidossa pääsin aikanaan erinomaiseen alkuun Hyvinkään hevossairaalan ohjeilla. Alun uuden opettelun jälkeen olen ollut hyvin avoin erilaisille näkemyksille ja kokeillut erilaisia juttuja omilla hevosillani ja toki taltioinut reppuuni toimivimmiksi havaitut asiat. Näistä voisin nostaa esille vaikkapa hyvän heinän ja muutoin mahdollisimman yksinkertaisen ruokinnan merkityksen. Kauppojen hyllyt pursuavat kaikenlaista säkkiä ja purkkia, mutta yksinkertaisuus on ruokinnassa hyve.
Lisäksi erinomaista oppia hevosten käsittelyyn olen saanut Mia Jurvalalta, joka perehdytti minut aikanaan maastakäsittelyn saloihin. Enää ei ole vuosiin mennyt sormi suuhun haastavissa lastaustilanteissakaan. Suosittelen lämpimästi aina kääntymään asiansa osaajien puoleen, yksin ei kannata jäädä puremaan hammasta. Suomessa on paljon apua saatavilla.”
3. Mikä tuottaa sinulle eniten iloa ja tyydytystä työssäsi?
”Koulutukseltani olen johtamisen ja työn organisoinnin KTM, josta on ollut kovasti hyötyä työssäni asiakkaidemme heinätysongelmien ratkaisemisessa sekä tallirutiinien kehittämisessä ihmis- ja hevosystävällisemmiksi. Olen vuosien varrella havainnut myös, että hevosalalla vallitsee selvä paine muutoksiin, jotta toiminta saadaan kannattavaksi ja yrittäjät eivät pala loppuun. Halusin laajentaa osaamistani auttaakseni ihmisiä hyväksymään ja ymmärtämään muutosta sekä innostumaan uusien mallien kokeilemisesta ja siksi lähdin opiskelemaan mielen valmentamista.
Suurinta iloa minulle tuottaa asiakkaideni uskallus tehdä rohkeasti muutoksia totuttuihin tapoihin ja luoda aivan oman näköistä talli- ja yritystoimintaa hevosten parissa.”
4. Millaisista hevosista sytyt?
”Jokainen hevonen on mielestäni yksilö ja sellaisenaan arvokas, mutta erityisen lähellä sydäntäni ovat sellaiset hevoset, joilta voi löytyä vaikka mitä piileviä kykyjä, kunhan ne saavat vain mahdollisuuden tuoda ne esille.”
5. Millaisia haasteita työssäsi on?
”Pinttyneet uskomukset ja ”aina on tehty näin” -tyyppiset asiat taitavat olla niitä minulle haastavimpia juttuja käsittää. Kaikeksi onneksi nämä tuulet ovat viime aikoina olleet kääntymässä ja yhä useammat yrittäjät ovat alkaneet etsiä uudenlaisia ja erityisesti itselleen hyviä tapoja toimia, joka usein on jotakin ihan muuta kuin se mihin ollaan yleisesti totuttu.”
6. Miten haluaisit vielä kehittää itseäsi hevosten kanssa?
”Tässä tuli juuri kisattua koko viikonloppu Niinisalon maastoestekisoissa ja viikonlopun hyvät fiilikset päällimmäisenä vastaan, että haaveilen tason nostosta seuraavaan luokkaan viimeistään ensi kaudella.”
7. Milloin viimeksi ajattelit, että tämä on sinun juttusi?
”Joka päivä ajattelen sitä ja koen suurta kiitollisuutta siitä, että olemme saaneet olla mukana muuttamassa hevosten ruokintarytmejä lajityypillisempään suuntaan sekä sujuvoittamassa erilaisten tallien päivärytmejä. Kaikenlainen ”out of the box”-tyyppinen ajattelu on hyvin koukuttavaa ja jaan tätä mielelläni muillekin oman tallielämänsä kehittäjille. Yhdessä löydetään aina parhaat ideat ja usein myös yksinkertaiset tavat ideoiden toteutukseenkin.”
8. Kenet haluat nimetä Hevosalan Helmeksi ja mistä syystä?
”Mielessäni on monta todellista Helmeä, mutta tällä kertaa päätin nimetä Hevosalan Helmeksi Eva-Maria Kontion. ”Nyppy” on kerrassaan mahtava tyyppi. Iloinen ja positiivinen, jalat maassa oleva hevosalan ammattilainen, joka saa ihmiset ja hevoset aina hyvälle mielelle ja yrittämään parhaansa.
Alamme tarvitsee Nypyn kaltaisia kokeneita ja luottamusta ympärilleen luovia ammattilaisia kasvattamaan junioreistamme alalle lisää uusia iloisia Helmiä.”
Lue myös: Ruokintakeksintö säästää aikaa ja parantaa hevosen terveyttä
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
