"Mukavinta hommaa mitä ihminen pystyy tekemään"

Kimmo Taipale ajaa edellä Virin Ekolla ja puserossa kiinni seuraa Raimo Tossavainen Herra Hanurilla. Taipaleen valmennettavat käyttävät paljon Keiteleen Hevosystäväseuran ravirataa. Kuva: Antti Savolainen

Ravivalmentaja Kimmo Taipale kertoo halunneensa pikkupojasta asti hevosmiehen hommiin. Ammattivalmentajan lisenssi hänellä on ollut jo kolmisen vuotta. Kuva: Antti Savolainen

Keiteleen Hevosystäväseuran ravirataa kiertää koleassa syyssäässä kaksi valjakkoa. Ravivalmentaja Kimmo Taipale on saanut ajoavukseen Raimo Tossavaisen. Valjastuskatoksella Senja Taipale valmistelee seuraavaa kaksikkoa ajoa varten.

Radan pinta on tiptop-kunnossa vaikka sadetta on riittänyt myös Keiteleellä koko kesän ja syksyn. Ajajien kasvot saavat kevyen kurakuorrutuksen, mutta se ei tahtia haittaa. Seuraavaksi radalle lähtevät tihkusateessa Taipaleen valmennustallin kovat suomenhevoset Herra Hanuri ja Virin Eko.

"Tämä on mukavinta hommaa, mitä ihminen pystyy tekemään", Kimmo Taipale, 26, toteaa hieman myöhemmin kymmenen kilometrin päässä kotipihassaan, kun kuormallinen hevosia on pesty ja ennen seuraavan kuorman lastaamista hevosauton ja -kopin yhdistelmään on aikaa jutella ja juoda kahvit.

Tallin hevosia käy päivän mittaan radalla kolme–neljä lastillista. Starttihevosia ajetaan neljästi viikossa. Kaksi ajokertaa on hölkkälenkkejä ja kaksi intervalleja.

"Kuudesta seitsemään kilometriä ajetaan lämmitystä. Sen jälkeen viisi–kahdeksan kappaletta 800 metrin intervallia kolmen–neljän kilometrin palautuksella", Kimmo Taipale kertoo.

Talven peruskuntokaudella ajopäiviä voi olla viisikin. Myös hevosten starttiväli vaikuttaa muun ajon määrään.

"Meillä ajetaan aina vähintään kahden hevosen ryhmässä, mieluummin kolmen tai neljänkin. Hevosten mukaan tehdään sopivat ryhmät. Varsinkin noilla vanhemmilla suomenhevosilla tehdään myös niin, että kahdesti ajetaan ja kahdesti ratsastetaan tai pidetään perähevosena."

Kesäaikaan tallin hevosia ajetaan paljon juuri Keiteleen radalla. Talvella oma 700 metrin mäki ja 1 500 metrin tienpätkä sekä kylätie ovat ahkerassa käytössä.

"Olen tottunut treenaamaan radalla. Runsas radalla käyminen ei minusta ole haitta sen paremmin ihmisille kuin hevosillekaan. Moni kuumakin hevonen rauhoittuu, kun huomaa, ettei radalla tarvitse aina mennä täysillä. Siellähän voi ajaa monenlaista ajoa, vaikka hölkkää jarrukärrylläkin."

Tallissa on haastatteluhetkellä 18 hevosta. Puolenkymmentä niistä on 2-vuotiaita lämminverisiä, pari nuorta suomenhevosta ja loput aikuisia kilpahevosia.

"Hevoset ovat meillä paljon valjaissa. Työt tehdään hyvin ja tunteja ei lasketa. Ajan hevosia paljon sekä treeneissä että kilpailuissa ja kengitänkin ne enimmäkseen itse, joten tunnen ne hyvin", Taipale listaa pyynnöstä omia vahvuuksiaan valmentajana.

"Pääseekö sinne autolla?"

Kimmo ja Senja Taipale muuttivat perheineen Keiteleelle vuosi sitten syksyllä. Aiemmin he pitivät tallia Maaningalla. Siellä heillä on edelleen talo ja toinen yritys, ravien voittoloimia ja ajopukuja valmistava Mildtex. Toistaiseksi etenkin Senja sukkuloi Keiteleen ja Maaningan väliä.

"Käytiin katsomassa tätä paikkaa ja tuntui, että tämä on aikalailla syrjässä. Kaverini Mikkosen Heikki sitten kysyi, että pääseekö sinne autolla vai pitääkö olla lentokone. Vastasin, että autolla pääsee ja Heikki sanoi, että eihän se sitten syrjässä ole", Kimmo Taipale nauraa.

Kun Taipaleet paneutuivat tarkemmin etäisyyksiin, sijainti onkin hyvä. Kuopioon on noin 85 kilometriä ja Jyväskylään 130. Noin 200 kilometrin säteellä on kuusi ravirataa, eikä esimerkiksi Teivoonkaan ole kuin 300 kilometriä.

Tallissa on riittänyt hyvin hevosia. Asiakaskunta on eri puolilta Suomea.

"Hirveästi ei ole mainostettu missään. Ihan puskaradion kautta on tullut uusiakin asiakkaita. Jonkin verran on myös itse tehty kimppoja eri hevosten, kuten Herra Hanurin ympärille."