Kymppiluokkalaisten itseluottamus vahvistuu hevosen hallintaa harjoitellessa – selässä voi saavuttaa kohtukokemuksen kaltaisen tunteen

Rebecca Linnalan suosikki on luottavainen ja vähän unelias Eemeli. Kuva: MARJA SEPPALA

Edessäni istuva tyttö ei vaikuta lainkaan ujolta.

Ehkei hän olekaan enää ihan sama tyttö.

”Miten Tyynen varsa voi?” Rebecca Linnala kysyy ja nojautuu eteenpäin tuolissaan.

”Siellä se mahassa myllertää”, talliyrittäjä Saara Paavilainen vastaa hymyillen. Kymppiluokkalaiset ovat käyneet Paavilaisen tallilla, Kymen Ratsupalvelut Oy:ssä, kahdesti viikossa.

Nyt nuoret ovat valmiita jatkamaan matkaa. Kesän tulo ilahduttaa, mutta Linnalan olo on myös haikea.

Viimeisenä päivänä luottavaisen Eemelin selässä kyyneleet kihosivat silmiin.

Kolmatta kertaa järjestettävä ratsastuskymppi on ainut laatuaan Suomessa.

Kymmenes luokka on tarkoitettu nuorille, jotka haluavat parantaa mahdollisuuksia jatko-opintoihin hakeutumisessa. Tulevia kymppiluokkalaisia hakeutuu Valkealan opistoon yläasteilta ympäri Suomen: Rebecca tuli Kausalasta ja hänen luokkakaverinsa Christa Mikkola Kotkasta.

Hevoshoidon fyysisyys tulee usein yllätyksenä. Pitääkö talli ja tarhat todella siivota joka päivä – sunnuntaisinkin?

Mikkolan selkäkivut hävisivät tallitöiden myötä. Hänestä on hienoa, että hevosten kanssa olo ei ole vain ratsastusta.

”En ota yleensä puhelintakaan tallille, mitä nyt Avantin kyydissä olen snäppäillyt.”

Lukuvuoden alussa Linnalaa vaivannut ujous on muuttunut uteliaaksi innostukseksi. Myös Valkealan kymppiluokkien ryhmänohjaaja Enni Aalto on havainnut oppilaissaan muutoksen.

Satu Taiveaho on toteuttanut Valkealan ratsastuskympin kanssa sosiaalipedagogisen hevostoiminnan lopputyönsä nimeltä Hevosen avulla omalle polulle.

Taiveahoa kiehtoo se, että hevonen reagoi ihmisen tunnetiloihin suoraan ja hyväksyy jokaisen ihmisen omana itsenään.

”Jo ison eläimen kanssa toimiminen voi tuntua pelottavalta. Kun onnistuu toimimaan hevosen kanssa, se vahvistaa itseluottamusta.”

Yhteistyötä on harjoiteltu Taiveahon johdolla esimerkiksi siten, että kaksi tyttöä on ohjannut hevosta radan läpi sivuilta pidellen.

Puhua ei saa – kaikki viestintä on harjoituksessa sanatonta.

Vaikka kymppiluokka on astinlauta tulevaan, se voi olla myös horjuva koetinkivi.

”Syrjäytymiseen liittyvät kysymykset koskettavat monia kymppiluokkalaisia”, Taiveaho pohtii.

Hän puhuu ajankohtaisesta ongelmasta.

Joka kuudes 20–24-vuotias suomalaisnuori ei opiskele tai tee töitä.

Taiveaho teki alkukartoituksen, jonka perusteella hän valikoi nuorten kanssa työstettävät teemat. Niitä olivat muun muassa tunteiden nimeäminen ja vuorovaikutusten kehittäminen.

”Yleisesti tämän ikäisillä nuorilla on paljon työstettävää, että uskaltaa näyttää tunteensa ja tunnistaa ne.”

Oleellisin seikka on kuitenkin itsetunto, Taiveaho jatkaa. Luottamus siihen, että osaa ja pärjää.

Rohkeutta harjoiteltiin esimerkiksi treenaamalla hätäpoistumista eli hyppäämistä vauhdissa pois hevosen selästä.

Hevosten kanssa toimimisessa Paavilainen painottaa keveyttä. ”Hevonen on niin vahva, ettei sitä voi pakottaa. Omalla energiallaan siihen kuitenkin voi vaikuttaa”, Paavilainen kertoo.

Talliyrittäjä ymmärtää, miltä kymmenettä luokkaa käyvistä nuorista voi tuntua. Koulunkäynti ei ollut hänelle ykkösprioriteetti. Oma poni opetti kuitenkin kantamaan vastuuta.

”Ilman hevosia olisin käyttänyt energiani johonkin muuhun. Olin aika vietävissä.”

Vaikka hevoset aktivoivat, ne myös rauhoittavat.

Viimeisellä kerralla nuoret makasivat niiden selässä hiljaa, kasvot hevosen lautasiin nojaten.

Hevonen voi tuottaa ihmiselle kohtukokemuksen kaltaisen tunteen, Taiveaho kertoo. Sen tekevät koko kehon mitalta tuntuva lämpö ja sydämen lyönnit.

Vuoden aikana nuorten suunnitelmat ovat kirkastuneet: Linnala hakee Liperin erityisammattikoulun kokkilinjalle.

Myös Mikkola hakee kokkikoulutukseen. Olo on varmempi.

”Melkein tuntuu, kuin olisin eri ihminen. Sitä ei olisi tapahtunut, jos olisin mennyt lukioon kuten muutkin”, Mikkola sanoo.

”Kannatti olla itsepäinen.”