Julia Kiukas ja Dorindah Loviisassa toukokuussa 2019. Hän on ajanut yhteensä 280 ponilähtöä, joista voittoja on tullut peräti 93. Kuva: Satu Pitkänen
Poniraviurheilijan haastava tie menestykseen hevosilla –"Joskus, kun tallihommat ärsyttävät, mietin, että vaihdan hevoset golfmailoihin"
Tänä viikonloppuna kisataan ponikuninkaallisista Vermossa. Vaikka Julia Kiukas ei osallistu tällä kertaa valmennettavillaan, hän on varmasti mukana pikkusiskonsa Marian apuna.
”Ponikuninkuusraveissa tulleet voitot ovat niitä urani makeimpia, vaikka kyllähän se on Juoksevan kanssa ollut hienoa näyttää, että poniurheilijakin osaa treenata hevosia”, Julia Kiukas toteaa. Kilpailemisen hevosilla hän aloitti kuvan Joutuvalla vuonna 2017. Kuva: Terhi Piispa-HelistenJulia Kiukas kirjoitti ylioppilaaksi kolme vuotta sitten. Lukeminen jäi vähiin, kun vielä kirjoituksia edeltävällä viikolla hän oli Ruotsissa PM-poniraveissa kilpailumatkalla.
”Omasta mielestäni onnistuin hyvin kirjoituksissa. C:n paperit sain”, Julia Kiukas kertoo.
Kirjoitusten jälkeen ponit ja hevoset ovat vallanneet koululta jääneen tilan. Aika on kiiruhtanut lailla vainun saaneen vihikoiran, eikä Kiukas ole hakenut opiskelemaan.
”Syksyllä mietin, että pitäisi laittaa paperit yhteishakuun, mutta tilaisuus livahti taas ohi. Pohdin ympäristöinsinöörin koulutusta, mutta siihen olisi pitänyt kirjoittaa matikka, mitä en tehnyt.”
Muut Kiukkaan mielessä pyörineet koulutusvaihtoehdot ovat olleet sairaanhoitaja ja trade- nomi.
”Ne pitäisi suorittaa osittain itsenäisinä verkko-opintoina. Sen verran itseäni tunnen, ettei siitä tulisi mitään. Pyörisin kuitenkin päivät tallilla”, Kiukas naurahtaa.
Hänen tallinsa sijaitsee vain 20 metrin päässä kotitalon ulko-ovesta. Kiukas kuulee öisin huoneeseensa, miten hevoset kolistelevat karsinoissaan.
”Monesti tekee mieli mennä tarkistamaan, että onko kaikki siellä hyvin. Olen kuitenkin vetänyt rajan siihen, että on parempi nukkua. Jos kerran menee tarkistamaan, menee taatusti toistekin, ja ennen kuin huomaakaan, menee sinne joka yö.”
Kiukkaan asenteesta ja puheesta tulvii täydellinen omistautuminen poneille ja hevosille. Eikö raviala ole vaihtoehto elämänuraksi?
”En mä ravitallille hoitajaksi halua mennä loppuelämäksi. Se on kuitenkin niin rankkaa työtä. Mutta valmentajan ammatti kyllä kiehtoo. Hevoset täyttävät ajatukseni.”
Kiukas asuu lapsuudenkotonaan. Tallissa on kaksi hevosta ja yhdeksän ponia.
”Hevoset ovat Joutuva ja sen varsa Juokseva. Poneista noin puolet on meidän omia ja puolet kilpailuliisingissä olevia”, Kiukas ynnää.
Kiukkaan kotitilalla oli hevosia jo ennen Julian syntymää. Talli pyörii vanhempien Ari Kiukkaan ja Merja Hämäläisen sekä kolmen siskoksen Julian, Marian ja Sofian voimin.
”Isällä oli aikoinaan vieraidenkin ravureita treenissä. Mun vanhemmat ovat edelleen raveista kiinnostuneita, mutta eivät ihan samalla tavalla kuin aiemmin.”
Kipinä iski Kiukkaaseen ratsastuksen kautta. Sitten taloon tuli Sofia-siskon kummitädin Heidi Malinin kasvattama Keiju-Prinssi. Pieni shettis muutti kaiken – mutta ei aivan heti.
”Aluksi se oli sellaista, että äiti sanoi: jos ette aja ponilla, viikonlopun ratsastus perutaan. Mutta kun pääsin kilvanajon makuun, niin ratsastus jäi. Siitä on aikaa jo kymmenen vuotta. Viimeksi olen ratsastanut vuosi sitten.”
Koulussa kaverit eivät olleet hevoshenkisiä.
”Eivät todellakaan. Puhuivat ihan hassuja, kuten hevosten vaunuista, ei kärryistä. Osittain oli hyvä, että hevoselämälle oli koulussa vastapainoa, mutta osittain se ei ollut hyvä. Mua eivät kiinnostaneet kavereiden puheenaiheet, meikit ja muut, ja joskus sitä jäi ulkopuoliseksi”, Kiukas tuumii.
"Aina joskus, kun tallihommat ärsyttävät, niin mietin, että vaihdan hevoset golfmailoihin", Julia Kiukas pohtii. Vielä ei ole tarvinnut. Kuva: Terhi Piispa-HelistenJulia Kiukas on ottanut valmentajana poneilla huimat 144 ykkössijaa voittoprosentilla 31. Ohjastajana täysosumia on ponilähdöistä tullut 93. Voittoprosentti on tällä saralla vieläkin parempi, 33.
Nyt Kiukas on siirtymässä isompien hevosvoimien pariin. Hänen lippulaivansa on viisivuotias tamma Juokseva.
Vieskerin tytär avasi uransa Suonenjoella viime heinäkuussa laukkaamalla ja olemalla neljäs. Sen jälkeiset kaksi kisaansa tamma on voittanut varmasti.
”Tamma on yllättänyt hyvyydellään. Se on treeneissä laiska, eikä siitä saa selvää kuvaa. Juokseva on mun vastuulla, ei sillä ole täällä kotona kukaan muu koskaan ajanutkaan.”
Juoksevan tuorein startti on syyskuun puolivälistä. Sen jälkeen tuli jobinpostia. Kiukas kertoo, että tamma ei palautunut kilpailusta normaalisti. Tutkimuksissa paljastui, että Juokseva potee kroonista tulehduksellista suolistosairautta eli IBD:tä. Vammaa hoidettiin Laukaan klinikalla, ja Juokseva sai vahvat lääkkeet.
Kiukkaan mukaan hänen tammansa sairastama IBD:n muoto on sikäli armollinen, että kun siitä paranee, niin sen ei pitäisi enää vaivata.
”Juokseva ei ole ollut treeneissä kaksisen tuntuinen, lääkitys vaikuttaa varmasti edelleen. Toivotaan, että tamma tokenee ja pääsee vielä kilparadoille. Kyllä me edelleen tähdätään Villinmiehen Tammakisaan.”
Juoksevan omistajaporukka Talli Juokse Vain koostuu kuudesta henkilöstä. Kiukkailla on tammasta 20 prosentin omistus.
Minkälainen on Juoksevan treeniohjelma?
”Ennen sanoin, että meidän poneja treenataan niin kuin hevosia. Juoksevaa treenataan sitten niin kuin poneja. Sillä lasketaan pari kertaa viikossa reippaampaa. Muuten mennään joka toinen päivä sellaista rentoa verryttelyajoa.”
Kiukkaalla on käytössään oma harjoitusrata ja hiittisuora. Kotitallilta Ihastjärveltä on Mikkelin raviradalle matkaa noin 17 kilometriä.
”Harvoin me Mikkelissä hiitillä käydään, ellei sitten pidä testata kengitystä tai jotain sellaista.”
Miten vertaat hevosilla ja poneilla menestymistä toisiinsa?
”Ponikuninkuusraveissa tulleet voitot ovat niitä urani makeimpia, vaikka kyllähän se on Juoksevan kanssa ollut hienoa näyttää, että poniurheilijakin osaa treenata hevosia.”
Onko sitä siis epäilty?
”No, eivät muut kuin minä itse. Välillä meni usko, kun mun hevoset eivät päässeet starttiin. Ravipiireissä mut on otettu tosi kivasti vastaan.”
Kiukas aloitti hevosilla ohjastamisen Juoksevan emällä Joutuvalla. Alku oli räväkkä, kun kauden 2017 kolme kisaa toivat kaksi ykkössijaa. Viime ja tänä vuonna Kiukas ei ole hevosilla kilpaa päästänyt.
”Joutuva aloitti lupaavasti, mutta lopulta jalkavaivat ottivat siitä voiton ja tamman kilpaura loppui. Nyt Joutuva on kantavana Välähdyksestä. Kyllä mä kilpaa vielä hevosillakin ajan, vaikka valmentaminen on enemmän mun juttu”, Kiukas puntaroi.
Juoksevan uran kaikki startit ovat Jani Ruotsalaisen käsialaa.
”Juokseva on kilpailutilanteessa niin virkeä tapaus, etten ole sillä uskaltanut ajaa. Ajattelin hommata jo nyt tammalle vakiokuskin, joka tulee Juoksevalle tutuksi.”
Julia Kiukkaan valmentama Ekstrands Bärgarn aateloitiin viime vuoden yksipäiväisenä käydyssä kisassa poniruhtinaaksi, mikä toi Julialle vuoden valmentajan tittelin. Pikkusisko Maria ohjasti ja tiimin täydensi ruunan omistaja Saana Tuuri (oik.), joka valmentaa sitä tällä kaudella. Kuva: Suomen Hippos / Maisa HyttinenPuhe laineilee palkintojen ja lajin kipukohtien puolelle. Miten valveutunut nuori näkee suomalaisen raviurheilun tulevaisuuden?
”Huolissani olen siitä, että kun Veikkauksen tulos putoaa, niin mistä saadaan jatkossa rahat palkintoihin? Mun mielestä palkintotaso on nyt hyvä, kun vain saataisiin pidettyä se tällaisena. Hevosia ja harrastajia pitäisi myös saada lisää.”
Mistä ja miten niitä saataisiin? Entä miten nuorisoa houkuteltaisiin lajin pariin?
”Poniravikerhot, ponikoulut ja ravikoulut ovat avainasemassa. Niitä pitäisi perustaa mahdollisimman moneen paikkaan. Kaikilla tulisi olla tilaisuus kokeilla ohjastamista. Siitä se kiinnostus herää, kaikkihan tykkäävät ajaa hevosella ja ponilla. Monella kilpaa ajaminen on sitten ratkaiseva seikka, kun valitaan, suuntaudutaanko ratsastukseen vai raveihin vai johonkin muuhun harrastukseen”, Kiukas summaa.
”Helsingin serkku oli kesällä meillä käymässä. Aluksi hän ei uskaltanut ajaa ponilla, mutta sitten kun viimein uskalsi, häntä ei saanut enää kärryiltä pois. Serkku aikoo tulla katsomaan Vermoon meidän starttejakin.”
Kiukas ei ainoastaan puhu, vaan hän myös tekee asian eteen. Heidän sävyisät shetlanninponinsa käyvät Mikkelin raviradan kerhoissa ajeluttamassa lapsia.
Ikuisuusaiheisiin kuuluu myös se, miten saataisiin poniraviurheilijat siirtymään ketterämmin ja entistä laajemmin hevosten pariin. Onko Kiukkaalla asiaan viisasten kiveä?
”Olen sitä monesti pohtinut. Hevoset ovat kuitenkin poneja isompia ja vahvempia. Varsinkin shettiksistä hyppäys hevosiin voi olla jyrkkä. Ehkä olisi hyvä siirtyä shettiksistä russponeihin ja niistä sitten hevosiin. Vaikka joskus russit ovat hevosia haastavampia käsitellä, eivät ne sentään ole niin voimakkaita ja massavia. Russien vauhtikin lähentelee tavallisten suomenhevosten vastaavaa”, Kiukas mietiskelee.
Kuten poniharrastuksen aloittamisen suhteen, myös siirtymisessä poneista hevosiin tulisi Kiukkaan mielestä olla tarjolla yhteisiä harjoituspaikkoja.
”Tässäkin ravikoulut ovat avainasemassa. Siellä pitäisi olla sellaisia fiksuja hevosia, joilla ponien parista tulevat voisivat harjoitella, eikä jokaisen tarvitsisi tehdä erikseen mittavia investointeja. C-kortin voisi ajaa siinä samalla. En sitten tiedä, olisivatko nämä koulut raviratojen vai keskusjärjestön ylläpitämiä.”
Kiukkaan kaveripiiristä osa lopettaa poneihin ja osa jatkaa hevosiin. Hänen mukaansa se, ken on kokenut esimerkiksi lämminverisen tarjoaman vauhdin hurman, jatkaa melkoisella varmuudella harrastustaan.
”On se vaan niin hieno tunne.”
Viikonlopun ponikuninkuusraveissa ei nähdä Julia Kiukkaan valmennettavia. Sen sijaan Maria Kiukas kilpailee ponikuningatarkisassa Jumilla ja -kuninkuudesta Thorvaldilla, joka kuuluu vahvimpiin ennakkosuosikkeihin. Thorvald voitti St Michelin viikonloppuna B-ponien pienmestaruuden. Kuva: Terhi Piispa-HelistenPonikuninkuusravit ajettiin myös koronavuonna 2020, vaikka matkan varrella piisasi käänteitä ja kierteitä. Välillä ”Ponkkarien” järjestäjäpaikkakuntaa vaihdettiin, välillä ne peruttiin jo kokonaan. Lopulta poniraviurheilun suurkatselmus järjestettiin syyskuussa Teivossa.
Kiukkaan valmentama Ekstrands Bärgarn aateloitiin poniruhtinaaksi. Tittelin ohjasti Julian neljä vuotta nuorempi pikkusisko Maria.
Kiukkaan tiimin menestystä täydensi ponikuninkuuskisassa Smedens Max Speedin jälkeen kakkoseksi kamppaillut Thorvald.
Ponikuningattareksi kruunattiin legendaarinen Pomona II. Ruhtinattareksi nousi Odd Molly. Molempia tammoja ohjasti Oona Halme.
”Voittajat ansaitsivat tittelinsä. Omien valmennettavieni panoksiin olin tyytyväinen. Thorvald oli vähän nihkeä, mutta hyvä kakkonen sieltä kuitenkin tuli”, Kiukas analysoi.
Hänen mukaansa tunnelma Teivossa oli vapautunut, ja rata onnistui järjestelyissä erinomaisesti.
”Oli kivat ponkkarit. Kun kesällä kuulin, että ponikuninkuusravit perutaan, niin harmitti älyttömänä. Toisaalta koronatilanne oli pahentumassa, eikä hirveänä houkutellut jäädä kilpailupaikkakunnalle yöksi, kun väkeä olisi tullut sinne ympäri Suomen. Tämä yksipäiväinen tapahtuma oli poikkeusvuodelle sopiva järjestely.”
Menestys tuoii Julia Kiukkaalle vuoden valmentajan tittelin. Perinteistä poniraviurheilun Young Power -gaalaakaan ei päästy pitämään. Se korvattiin videolla, jolla myös Julia ja Maria esiintyivät.
Poniraviurheilu jäi koronan vuoksi tauolle 7. joulukuuta (ja se jatkui toukokuulle asti). Kiukas ymmärtää päätöksen.
”Mielestäni ponilähtöjen keskeyttäminen hetkeksi on ollut tätä tautitilannetta ajatellen vastuullinen teko. Tärkeintä on, että ravit jatkuvat, jotta ammattilaiset pääsevät tekemään töitään.”
Hevoset ja ponit pitävät Kiukkaan kiireisenä. Muille harrastuksille ei nuorella liikene aikaa.
”Olen ajatellut, että golf olisi kivaa. Se vaikuttaa rauhalliselta touhulta. Aina joskus, kun tallihommat ärsyttävät, niin mietin, että vaihdan hevoset golfmailoihin.”
Juttu ilmestyi MT Ravinetin Vuosikuvastossa 5. helmikuuta.
MT on Vermon ponikuninkuusravien yhteistyökumppani. MT26-kanava näyttää sunnuntaina kello 12.45 alkaen kaikki päivän lähdöt ja voittajaseremoniat.
Lue myös:
Katso videolta vuoden parhaat ravinuoret ja -ponit – Julia Kiukas valittiin vuoden valmentajaksi
- Osaston luetuimmat