
Sensaatio ei synny sattumalta – Kuinka Kimmo Ahola nousi viime vuoden suurimpien onnistujien joukkoon raviurheilussa
Vasta muutama vuosi sitten raveista innostunut saarijärveläinen teki hevosillaan huimaa tulosta ja oli valtakunnan omistajaliigassa ylivoimainen ykkönen. Juttu on julkaistu MT Ravinetin vuosikuvastossa, joka ilmestyi helmikuussa.
"Viimeisen parin vuoden aikana on oppinut paljon ihan tekemisen kautta. Kun määrää on paljon, sitä oppii", Kimmo Ahola sanoo. Aholan tilastot viime vuodelta löytyvät kuvakarusellista.Kimmo Ahola oli valtakunnan omistajaliigan ykkönen voittojen määrässä mitattuna. Hänen hevosensa juoksivat kaudella 2020 peräti 39 ykkössijaa. Voittoja tuli vain yksi vähemmän kuin liigan toiseksi ja kolmanneksi sijoittuneilla yhteensä.
Saavutus on huima, sillä Aholan hevoset eivät ole kiertäneet napsimassa voittoja pikkuraveista, vaan ne ovat kilpailleet siellä, missä rahaa on jaossa. Omistajien rahatilastossa Ahola on viidentenä Mascate Matchin, Elian Webin, Evartin ja An-Dorran omistajien jälkeen.
Valtakunnan valmentajatilastossa Ahola on sijalla 19, osuen kivikovien ammattilaisten joukossa Antti Tupamäen ja Aripekka Pakkasen väliin. Erityisen lujaa Aholalla meni Vermossa, missä hän otti kauden aikana valmentajana 9 ja omistajana peräti 14 voittoa. Pääradan omistajatilastossa hän oli omassa kastissaan, sillä omistajaliigan kolme seuraavaa saivat yhteensä 15 voittoa!
Aholan hevosista suurimman tilin juoksi yli 80 000 euroa ansainnut Thai Profit. Huikean nousun kotimaan ykkösriviin tehnyt ruuna meni kauden aikana neljästi 1.10-ajan. Kauden kovimpia juttuja oli Finlandia-ajon viitossija kisan toiseksi parhaana suomalaisena.
Talli ei kuitenkaan ollut yhden kortin varassa, vaan menestystä tuli laajalla rintamalla. Syksyllä Ahola teki kovan tempun, kun hän sai Jokimaa Tekee Tähtiä -kilpailun finaaliin kaikki kolme karsintoihin osallistunutta hevostaan. Finaalissa Blade Runner DK oli toinen, Redemption kolmas ja Nazareth yhdeksäs.
Kauden saavutukset olisivat upeita kenelle tahansa, mutta vielä hurjemmaksi menestyskulun tekee se, että muutama vuosi sitten ravipiireissä ei oltu koskaan kuultukaan Kimmo Aholasta. Nyt 34-vuotias Ahola innostui raveista omien sanojensa mukaan vuonna 2013. Hevoskipinä tarttui Aholaan pitkälti hänen pikkusiskostaan Johanna Aholasta, joka on työskennellyt mm. Rok-Tallilla Kaustisella.
”Sisko on tykännyt hevosista lapsesta asti ja käynyt alan koulutkin”, Kimmo Ahola kertaa.
”En tiedä mistä innostus minulla lähti, ei siinä sen ihmeempää ollut. Pienestähän innostukset lähtevät. Joskus olin ollut mukana raveissa, mutta sen enempää en ollut harrastanut. Ihan nollilta lähdettiin osaamisen suhteen, en osannut valjastaa tai yhtään mitään muutakaan.”
Ahola asuu kotitilallaan Saarijärvellä yhdessä vanhempiensa kanssa, mutta tilalla ei ollut asunut hevosia vuosikymmeniin ennen Kimmo Aholan innostumista.
”Ensimmäinen hevonen oli suomenhevonen, ja se ei ollut maailman mukavimpia hevosia. Silloin päätin siirtyä lämminverisiin”, hän muistelee.
Kimmo Aholan ensimmäiset tilastomerkinnät Suomen Hippoksessa ovat vuodelta 2014. Valmentajauran ensiaskeleet eivät ennustaneet nykyistä menestystä, sillä Aholan silloinen hevonen Rock Star starttasi 2014 kolmesti ansaiten kymmenen euroa.
Parina seuraavana vuonna menestys oli vielä melko vaatimatonta. Suuremman yleisön tietoisuuteen Ahola tuli vuonna 2017, jolloin hänen omistamansa Reverend Dred menestyi mukavasti. Ahola ajoi ruunalla itse kilpaa, mutta sen valmentajana oli Jonna Lahtinen.
”Jonna oli minulla vähän aikaa töissäkin, ja häneltä opin tosi paljon hevoshomman perusteista. Sisko neuvoi alkuun, mutta Jonnalta olen oppinut eniten”, Ahola kertoo.
”Viimeisen parin vuoden aikana on oppinut paljon ihan tekemisen kautta. Kun määrää on paljon, sitä oppii.”
Virallisia hevosopintoja Ahola on käynyt Jämsän ravilinjan verran.
”Oli siitä hyötyä, kaikesta opista on. Ja ainakin oppi tuntemaan ihmisiä. Ja kyllä sitä oppii, kun itse tekee ja kyselee ihmisiltä. Minä kyselen vähän kaikilta että miten he tekevät, vaikka ei toisten tekemisiä matkimalla pärjääkään. Itse pitää miettiä mikä minnekin sopii.”
Kimmo Aholan hevoset tienasivat raviradoilta viime vuonna reilut 170 000 euroa. Saarijärven mies palkittiin Ravigaalassa vuoden komeettahenkilönä. Kuva: Petteri KivimäkiReverend Dred oli Aholalle merkittävä hevonen, sillä se oli osaltaan mahdollistamassa seuraavien askelten ottamista. Kimmo Ahola myi ruunan loppuvuodesta 2017 Esa Himaselle.
”Se oli oikeastaan pakko myydä. Oli kokoaikatyö ja liikaa hevosia. Silloin otin riskin, eli myin hevosen pois ja otin lopputilin töistä”, Ahola muistelee.
Ennen hevosten varaan heittäytymistään Kimmo Ahola oli ollut kymmenkunta vuotta vuorotöissä nc-sorvaajana.
”Ehkä jo 2016 tuli sellainen ajatus, että olisi hyvä päästä eroon siitä työstä, mitä tein. Oli allergiaa ja muuta, kun se ei ole maailman terveellisintä hommaa. Sillä lailla riski ei ollut hurja, että varsinainen ammatti on sellainen, että niissä hommissa on aina töitä. Niihin hommiin kylä pääsee takaisin, jos alkaa siltä tuntua.”
Reverend Dredin välitti tunnettu hevosagentti Tapani Raunio, joka on muutenkin ollut Aholalle merkittävä yhteistyökumppani, sillä lähes kaikki Aholan menestyshevoset ovat tulleet Raunion vinkkaamina.
”En muista mistä keksin soittaa Rauniolle, mutta hänen kauttaan niitä ruvettiin hommaamaan. Ensin tuli Tiger Elkär, joka oli epäonnistunut ostos – tai sanotaanko, että opettavainen tapaus. Sillä oli ryöstämistaipumusta, eikä vauhtia voinut hallita. Kun sillä ajoi kilpaa, piti oikeasti miettiä sekunnit, jolloin meni auton taakse. Oli ihme, ettei sen kanssa sattunut mitään.”
Viime vuosina Ahola on ollut hevosmarkkinoilla aktiivinen hankkien vuosittain uutta kalustoa. Vuodenvaihteessa kotona Saarijärvellä oli kahdeksan hevosta ja lisäksi Janita Antti-Roikolla Mäntyharjulla valmennuksessa kaksi hevosta.
”Tarkoitus on, että kaikki olisivat kotona, mutta on tullut tehtyä heräteostoksia ja hevosia on kertynyt. Hevosia on nytkin ihan liian paljon, kotona kuusi olisi ihan maksimi, ja nyt joutuu vähän luokittelemaan hevosia. Jotkut jäävät vähän vähemmälle ajolle ja panostan niihin, jotka ovat startissa. Kun kaikkeen ei riitä aika, niin teen mieluummin joidenkin kanssa kunnolla kuin kaikkien kanssa huonosti. Kun hevoset ovat omia, ei haittaa, vaikka ne vähän aikaa seisoisivat ajamattominakin.”
Hevosia hankkiessaan Ahola pyrkii tekemään kotiläksynsä hyvin.
”Sukua katson aika paljon, kun harvoin huonosukuiset hevoset ihan kauheasti hyökkii. Isäoriilla ei ole niin paljon merkitystä kuin emälinjalla. Kunnon emälinja pitää olla, se on pointtina melkein kaikissa minun hevosissani.”
Ominaisuuksista Ahola arvostaa lähtönopeutta.
Yleensä hevosia ostettaessa ongelmat tulevat joka tapauksessa kaupan päälle, mutta Ahola kertoo nimenomaan haluavansa ostaa hevosia, joilla on ollut ongelmia.
”Sellaisia ongelmia, joita pystyy korjaamaan. Mahaongelmia, vinoutta tai sellaista.”
Kimmo Aholalla kaikki hevoset ovat ulkona aamusta iltaan ja pari niistä asuu ympäri vuorokauden pihatossa. Hevoset ulkoilevat isoissa tarhoissa parin – kolmen hevosen porukoissa.
”Paljon auttaa jo se, että hevosilla ei ole paljon stressiä. Kaikki hevoset eivät sovellu isoihin talleihin”, Ahola painottaa.
”Hevoset saavat olla paljon ulkona, mutta suurin osa on kesälläkin yöt sisällä. Hevosten täytyy saada levätä kunnolla.”
Pelkällä ulkoilulla ei tietenkään pärjää, vaan menestyksen takana on kovaa työntekoa. Aholan hevoset ovat valjaissa yleensä kahdesti viikossa, ja treenimalli on kaikille hevosille sama. Ahola teki pari vuotta sitten itselleen 850 metriä pitkän radan ja 400 metrin suoran, josta ensimmäinen puolikas on tasaista ja viimeiset 200 metriä nousee jyrkästi.
”Kaikkia treenataan samalla tyylillä, kaikkien kanssa tulee samat kilometrit. Ensin ajan neljä kierrosta eli vajaat neljä kilometriä lämmitystä, sitten neljä vetoa mäkeen ja sen jälkeen jäähdytän kolme kierrosta. Lenkin pituus on yleensä aina 10,1 kilometriä ja puolisen tuntia siihen menee.”
Treenit Ahola ajaa nykyisin pääosin ilman kelloa, mutta näppituntuma on opettanut mitoittamaan vauhdin kohdalleen.
”Mäen alla vauhti on yleensä 1.30–1.40, mutta mäessä vauhti laskee kahteen minuuttiin. Ei ne jaksa pitää vauhtiaan mäkeen.”
Treenien suunnitteluun on käytetty näppituntuman ohella myös tieteellisempiä metodeja.
”Minulla on hemoglobiinimittari ja laktaattimittari, ja joskus niitä seurailen, mutta harvemmin nykyään. Olen tutkinut asian aikaisemmin ja on tätä mietitty. Ei voi sanoa, että systeemi olisi ihan vahingossa osunut kohdalleen. Kun maitohappoja seuraa, niin näkee hyvin, miten mäkitreeni nostaa niiden tasoja.”
”Mikään luku ei suoraan kerro sitä, että joku hevonen pärjää tai ei pärjää, mutta hyvä niistä on olla perillä. Olen tutkinut esimerkiksi sitä, miten viimeistelyt vaikuttavat hevosten hemoglobiineihin.”
Vaikka Aholan raviura on verraten lyhyt, hän on jo ehtinyt opiskella asioita kantapäänkin kautta.
”Treenimäärä on tippunut neljäsosaan siitä, mitä aluksi treenasin. Silloin ajatteli, että mitä enemmän treenaa, sitä paremmin pärjää, vaikka asiahan on toisinpäin. Tietysti hevosten pitää olla kuntoon treenattuja, mutta valmiita hevosia ei paljon tarvitse treenata. Välillä jätin treenin oikein tosi vähälle, mutta nyt olen taas lisännyt treeniä jonkin verran siitä, miten vähän välillä ajoin.”
”Pitää luottaa hevoseen ja sen luokkaan. On turha kuvitella, että pystyy tekemään hevosen paremmaksi kuin se on, kun välineurheiluahan tämä valitettavasti on. Jos ei ole hyvää hevosta, ei ole hyvää hevosta.”
Hyvin treenaava hevonen ei automaattisesti ole sama kuin hyvä kilpahevonen, Kimmo Ahola muistuttaa.
”Siitähän tämä on jännää touhua, että kaikkein huonoin hevonen imaisee mäkeen kaikkein parhaiten. Ja Thai Profitin taas luulisi treenien perusteella olevan tallin huonoin hevonen, ei se tunnu treeneissä miltään.”
Harkitun treenaamisen ja runsaan ulkoilun lisäksi menestyksen kulmakivenä on huolellinen hoito.
”Terveydenhuollon merkitys kasvaa omissa ajatuksissa koko ajan. Alkuun sitä ei osannut ajatella, kun meinasi että treeni vaan merkitsee”, Ahola muotoilee.
”Hevosten hoitamiseen menee valtavasti aikaa. Hoidan paljon niiden jalkoja, käärin, bliistraan, annan huippukylmää ja infravalohoitoa.”
Hevoset vievät omistajansa ajan varhaisesta aamusta iltamyöhään.
”Yleensä olen tallissa kymmeneen asti illalla. Vapaa-ajan ongelmia ei ole, kun vapaa-aikaa ei ole.”
Klinikka-asioissa Ahola käy Laukaassa – jos käy.
”Olisikohan viime vuoden aikana niveliä piikitetty yhteensä kolme kertaa. Useampaa hevosta ei ole piikitetty meillä ollessaan kertaakaan. En käy hirveästi klinkalla. Kyllä minä sitäkin mietin, että kannattaako hevosta hoitaa, eli maksaako se hoito itsensä takaisin.”
Kun menestystä on tullut, treeniin on tarjottu myös muiden omistamia hevosia. Kaikki Aholan valmennettavat ovat kuitenkin hänen omiaan.
”Suurin syy on, kun hevosia on muutenkin liikaa, mutta en ole muutenkaan innostunut muiden hevosten valmentamisesta. Pitäisi olla ihan erikoistapaus, tosi hyvä hevonen, että voisi harkita. Suomessa treenimaksutkin ovat niin halpoja, että valmennettaviahan pitäisi olla monta kymmentä, että sillä eläisi.”
Nazareth juoksi viime vuonna 19 startissa totosijat 7-6-3 ja 24 250 euroa palkintorahoja. Kuva: Petteri KivimäkiTällä hetkellä Kimmo Aholan elinkeinona on omien hevosten pitäminen, mikä sekin tuntuu melko haastavalta.
”En ole miettinyt onko tämä harrastus vai ammatti, mutta tavoitteena on, että tällä eläisi”, hän kuvailee. ”Nyt on mennyt todella hyvin, kun oikeastaan kaikki hevoset ovat elättäneet itsensä, mutta onhan se sanottava, että vaikea yhtä hyvää vuotta on saada. Useampi hevonen juoksi viime vuonna valtaosan voittosummastaan, ja ne ovat nyt ihan eri sarjoissa kuin vuosi sitten.”
Vaikka kaiken tekisi itse, hevosten pitäminen ei ole ilmaista kotipihassakaan.
”Minimi on, että jokainen hevonen juoksisi kymppitonnin vuodessa. Kun on omat heinät ja omat paikat, silloin pysyy jotenkin plussan puolella”, Ahola laskee. Ruokinnan perustana on heinän lisäksi musta kaura, jonka hän myös viljelee itse.
Kaudelle 2021 odotuksia on ainakin Listas Tequilasta. Ahola hankki nyt nelivuotiaan tamman loppuvuodesta.
”Keskeneräinen se on, mutta mielenkiintoinen”, hän kuvailee.
”Olen nyt innostunut enemmän ostamaan tammoja, kun niille kuitenkin on jonkin verran omiakin lähtöjä. Ostaminen on kuitenkin paljon vaikeampaa kuin vaikka 2017, jolloin ostin useamman hevosen. Hevosten hinnat ovat nousseet, vähintään puolet enemmän pitää maksaa kaikesta kuin silloin.”
Yleensä Ahola on hankkinut varsin pienellä voittosummalla kilpailevia hevosia. Poikkeuksen teki Thai Profit, joka oli ennen Suomeen tuloaan tienannut 77 000 euroa.
”Sillä oli oikein hankala voittosumma Suomeen. Tännehän kannattaisi ostaa hopeadivisioonan hevosia, kun niille on palkintoja tarjolla. Ei pienirahaisille hevosille ole isopalkintoisia lähtöjä. Ei tili kauheasti kartu, kun tonnin ykkösistä ajetaan.”
Ahola hankki Thai Profitin alkuvuodesta 2019. Ruuna meni Suomessa alusta asti kohtuullisesti, mutta varsinaiseen lentoon se lähti marraskuussa 2019, jolloin se aloitti viiden voiton putkensa. Sen jälkeen menestyskulku onkin jatkunut käytännössä katkeamattomana.
”Mitään ahaa-juttua ei ollut, minkä takia se rupesi menemään niin paljon paremmin. Balanssi on ollut sama ja muutenkin on menty samalla systeemillä. Ajatuksena oli, että sillä voisi pyöriä kolmannen–neljännen sijan paikkeilla, eikä tällaista menestystä voinut kuvitellakaan.”
Thai Profit oli kuudella voitollaan Vermon vuoden 2020 voitokkain hevonen. Ahola kääntääkin autonsa keulan herkästi kohti maan päärataa.
”Vermossa tykkään käydä. Tästä on 320 kilometriä, sen menee juuri neljään tuntiin”, hän laskee.
”Muutenkin tästä on hyvä lähteä moneen suuntaan. Kaikki Oulun eteläpuolella on 330 kilometrin sisällä, eli neljän ja puolen tunnin ajolla pääsee joka paikkaan.”
Uransa tähänastiseksi kohokohdaksi Ahola nostaa Finlandia-ajossa mukana olemisen, varsinkin, kun Thai Profit vielä pärjäsikin mukavasti.
Tuleville vuosille odotukset ovat realistiset.
”Kunhan tällä elää, niin olen tyytyväinen.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat



