Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Viikon vieras valmentaa hevosia kolmen sukupolven tiimillä

    Hannu Hietanen pääsi viime perjantaina Ylivieskassa kuskina 2000 voiton kerhoon, mutta toiminnan pääpaino on edelleen valmentamisessa.
    Hannu Hietasella ei tullut aika koronatauon aikana pitkäksi. "Hevosten kanssa riitti puuhaa, ja lisäksi ehti tekemään sellaisia korjaus- ja huoltohommia, joita muuten ei ehdi."
    Hannu Hietasella ei tullut aika koronatauon aikana pitkäksi. "Hevosten kanssa riitti puuhaa, ja lisäksi ehti tekemään sellaisia korjaus- ja huoltohommia, joita muuten ei ehdi." Kuva: Ville Toivonen

    Rajapyykki alkoi häämöttää jo kevättalvella, mutta sitten tuli korona ja keskeytti ravit.

    ”Aika äkkiä ne puuttuneet voitot sitten tuli, kun alettiin taas ravata. Ei ehtinyt paljon edes jännittää. Yksi kerrallaan ne voitot tulee”, Hannu Hietanen toteaa.

    ”Mutta hyvältä se totta kai tuntui, kun 2000. voitto tuli. On se kuitenkin sellainen saavutus.”

    Erityistä tunnetta toi se, että voitto tuli Tiina Koskisen valmentamalla Grand Alella. Hannu Hietanen on ollut sen hovikuski pari viime vuotta.

    ”Koskisen Tiinakin on Laihialta kotoisin ja aloitti ajamaan kilpaa meidän poneilla. Ja oli jonkun vuoden meillä töissäkin ja pärjää nyt hienosti valmentajana”, Hannu perustelee.

    ”Grand Alelta on varmaan mennyt kuusi kertaa hankoside, ja aina se tulee vaan takaisin. Ja lopetti taas kymppiä. Yleensä ne kympin lopetukset tahtoo jäädä ensimmäiseen hajoamiseen. Senkin puolesta voitto osui oikealle hevoselle.”

     

    Hannu Hietanen on pahemmilta haavereilta säästynyt, vaikka ajaa paljon aloittelevia ja joskus luonnikkaitakin suomenhevosia. Vakavin onnettomuus sattui neljä vuotta sitten traktorihommissa – liikaa ahkeruutta.

    ”Olin viemässä vettä varsoille, enkä malttanut odottaa vesisäiliön täyttymistä. Nousin traktorin takapyörän päälle ja kurotin puhdistamaan hytin raitisilmasuodatinta. En ihan ylettynyt vaan tulin kädet edellä maahan ja mursin ranteeni”, Hannu muistelee.

    ”Hevosten kanssa ei mitään pahempaa ole sattunut. Kai sitä jotenkin on oppinut varomaan, vaikka ainahan sekin mahdollisuus on olemassa.”

    Ranne parani entiselleen parissa kuukaudessa, mutta vielä vähän pidempi tauko ajohommista koitti tänä keväänä koronan takia. Hannu Hietasella riitti tekemistä kotonakin.

    ”Muutama kilpuriksi tullut hevonen lähti pois, mutta joku nuori ja aloitteleva hevonen tuli tilalle. Hevosten kanssa riitti puuhaa, ja lisäksi ehti tekemään sellaisia korjaus- ja huoltohommia, joita muuten ei ehdi. Ja illat oltiin perheen kanssa.”

    ”Sitten olisi ehkä alkanut olla vaikeampaa, jos olisi tullut hienot kesäkelit ja tauko olisi vaan jatkunut. Mutta sen verran piti päästä nytkin reissuun, että piti ostaa hevonen – 2-vuotias lämminverinen – ja käydä hakemassa se Järvenpäästä”, Hannu nauraa.

     

    Valmennusvastuu Hietasen tallissa on siirtynyt yhtä Markun omaa hevosta lukuun ottamatta isältä pojalle. Kiikkustuoliin Markku ei ole kuitenkaan jäänyt.

    ”Vaari on mukana aamusta iltaan ja tekee vielä konetöitä lisäksi. Ja talvella metsätöitä ja kesällä heinää”, Hannu kertoo.

    Lisäksi valmennustiimiin kuuluvat Johanna Ruuti, Hannun poika Jani ja tämän Sara-vaimo.

    ”Jani on jonkun verran ajanut kilpaa ja voittanutkin, muttei ole siitä hommasta yhtään kiinnostunut. Valmentaminen on hänen juttunsa.”

    Hevoset treenataan aina porukassa.

    ”5-6 hevosta vähintään ja joskus 7-8:kin, jos on omistajia ajamassa. Se on hevosillekin mielekkäämpää”, Hannu Hietanen näkee.

     

    Tallin lippulaiva Joriini teki viime vuonna läpimurron suomenhevosten avoimelle huipulle sijoittuen mm. Lahden kuninkuuskilvassa viidenneksi. Tähän kauteen se valmistautui ihan uudella tavalla.

    ”Sen jälkeen kun ori meille 4-vuotiaana tuli ja alkoi kilpailla sillä ei ollut pidetty kuukautta, puoltatoista pidempää taukoa. Nyt kun se teki niin valtavan kauden, päätettiin omistajien kanssa antaa kunnon latautumistauko ja treenata tätä kesää varten”, Hannu Hietanen kertoo.

    Tauosta tuli koronan takia suunniteltuakin pidempi, mutta aloitusstartti Härmä-ajossa kertoi sen tehneen hyvää.

    ”Ori oli kaikin puolin tosi hyvä, vaikka radalla ei oltu käyty. Se on parantanut vuosi vuodelta ja tuntui siltä, että on saattanut mennä vielä vähän viime vuodestakin eteenpäin”, Hannu kehaisee.

    ”Torstaina jatketaan Suur-Hollolan alkuerissä, ja hyvillä mielin lähdetään Lahteen. Hiljaa kyllä toivottiin, ettei alkueriä olisi tänäkään vuonna tullut, jolloin olisi ajettu ilman muuta Nordic King. Nyt sitä pitää vielä vähän miettiä."

    121 startissa Joriinilla on ajettu vain yksi maili: viime vuoden kuninkuuskilvassa.

    ”Sekä hevonen että mies tykkää kyllä PowerParkin radasta”, Hietanen lisää.

    Sanomattakin on selvää, että mielessä siintelevät myös kotirata Seinäjoen Kuninkuusravit – vieläpä kahtena peräkkäisenä vuonna!

    ”Onhan se iso etu, kun saa kotoa käsin ajaa.”

    TalkKari Laihialla 14.4.2017: Hietaset yhdistävät ravit ja maatalouden