Sisäinen palo ajoi kauppiaasta tallinpitäjäksi

Jari ja Marjo Puumalalle ravihevosten kasvattaminen on pitkäkestoinen projekti. Hyviä suomenhevossiitostammoja on vaikea ostaa, joten he hankkivat kuvan Hovilan Valpurin ja Stella Signan kasvamaan siitostammoiksi. Kuva: Antti Savolainen

Puumaloiden vuoden vanha talli on Ryhti-hallin 10 hevosen malli. Karsinoita on käytössä yhdeksän, koska Puumalat halusivat ison valjashuoneen. Kuva: Antti Savolainen

Marjo Puumala muutti elämänsä suuntaa rohkeasti pari vuotta sitten ja lopetti yrittäjäuran Pomarkun K-marketin kauppiaana. Hänen puolisonsa Jari Puumala oli lopettanut oman kauppiasuransa jo aiemmin.

”Hevoset ja raviurheilu ovat tuttuja lapsuudenkodista lähtien. Olin nuoresta asti haaveillut pääseväni joku päivä työskentelemään hevosten parissa. Palo oli jäljellä ja tuntui, että nyt jos koskaan oli se hetki.”

Lapsuudenkodin naapuriin Porin Noormarkkuun nousi vuosi sitten talli, jossa on karsinat yhdeksälle hevoselle. Vanhempien aikanaan tekemää treenilenkkiä laajennettiin toisella mokomalla 1,5 kilometrin mittaiseksi. Rakentaminen tontilla ei suinkaan ole vielä loppunut.

”Hiittisuora tehdään tuohon metsänlaitaan”, Marjo Puumala viittoilee.

”Ja jollain aikavälillä tähän samaan yhteyteen rakennetaan meidän perheen talo”, Jari Puumala täydentää.

Talli ja hevoset ovat Marjon työnsarkaa. Jaria työllistää perheen toinen yritys. He korostavat, että tallin pyörittämiseen suhtaudutaan kuten muuhunkin yritystoimintaan, vaikka siitä ei kultakaivosta odotetakaan.

Tallin toiminnot on suunniteltu siten, että yksi ihminen selviytyy hevosten hoidosta ja valmentamisesta. Muun muassa lantalogistiikka on ulkoistettu Fortumille, joka tyhjentää vaihtolavan tarpeen mukaan ja tuo kuivikkeeksi puupellettiä.

”Tavoitteena on saada oma elanto hevosista. Olen kouluttautunut hevoshierojaksi ja hankkinut huippukylmälaitteen, että voin hoitaa muidenkin hevosia”, Marjo kertoo.

Tallissa on vielä pääosin omia hevosia. Kilpahevosia on kaksi ja lämminverisiä siitostammoja kolme. Tulevaisuuden siitostammoiksi on kasvamassa kaksi kaksivuotiasta suomenhevosta ja kilpahevoseksi kolmevuotias lämminveriruuna.

”Me uimme siinä mielessä vastavirtaan, että olemme hankkineet lisää siitostammoja. Uskomme, että varsoille löytyy markkinoita myös lähivuosina”, Marjo kuvailee.

Siitostammat on valittu tarkasti omien mieltymysten mukaan. Vahva emälinja on kilpailunäyttöjä tärkeämpää. El Miss Dolly, X-treme Hoss ja Illuminati Sund täyttävät vaatimukset.

”Astutamme lämminveriset järkevän hintaisilla oreilla. Suomenhevosissa on se hyvä puoli, että tamman voi astuttaa aina parhaalla orilla.”

Kasvatustoiminta sai hyvän lähdön, sillä Elian Webin puolisiskon El Miss Dollyn kesällisen varsan Like A Prayerista ostivat Katja Melkko ja Janne Soronen. Samalla heidän mukaansa lähti myös X-treme Hossin kesä­varsa.

”Olemme tosi tyytyväisiä, että ammattilaisetkin pitivät varsoistamme. Tuuria pitää tietysti aina olla mukana, mutta nyt ne saavat hyvän mahdollisuuden.”

”Oltaisiin ylpeitä omasta lajista”

Marjo ja Jari Puumala omaavat pitkän kokemuksen asiakaspalvelusta, myynnistä ja markkinoinnista. Entisillä K-kauppiailla puhe kiertyy varsin nopeasti siihen, miten raviurheilun pariin saataisiin uusia ihmisiä.

”Minun mielestä se lähtee jo siitä, mitä ja miten me ravi-­ihmiset kerromme lajista muille. Kaipaan sellaista asennetta, että oltaisiin ylpeitä omasta lajista”, Jari sanoo.

”Raveissa pitäisi kiinnittää vielä enemmän huomiota siihen, miltä touhu näyttää ulospäin. Esimerkiksi kaikkien varusteiden pitäisi olla siistejä. Ei välttämättä uusia tai kalliita mutta siistejä”, Marjo painottaa.

Monen muun raviammattilaisen ja -harrastajan tapaan Puumalat ovat huolissaan lajin olemattomasta televisio­näkyvyydestä.

”Ravit pitäisi ehdottomasti saada televisioon isoille kanaville. Ja myös juttuja siitä, mitä hevonen merkitsee ihmisille ja miten hyvin niitä hoidetaan. TalkKari on hieno ohjelma, mutta se pitäisi saada koko kansan näkyville televisioon”, Marjo linjaa.

Ravit joutuu kilpailemaan yhä tiukemmin muiden tapahtumien kanssa ihmisten vapaa-ajasta.

”Aina pitäisi ajatella asiakaspalvelun kannalta. Monesti jo pienet jutut ovat suuria elämyksiä. Esimerkiksi Forssassa ravinaiset jakoivat varikolla glögiä kilpailijoille ja Porissa hevosten taustajoukot ovat saaneet eväspusseja kotimatkalle. Ihan hyvin glögiä tai mehua voisi joskus jakaa yleisöalueellakin.”