Totisesta tuuppaamisesta taianomaiseen tanssiin

Glamourdale ja Charlotte Fry sulattivat sydämet ratsastuksen MM-kilpailuissa Tanskan Herningissä. Kuva: FEI/Leanjo de Koster

”Ei! En katso. Vihaan kouluratsastuskisoja”, sanoo ystäväni napakasti, kun saunaillan aluksi ehdotan hänelle kouluratsastuksen maailmanmestariratsukko Charlotte Fryn ja ori Glamourdalen vapaaohjelman taltioinnin katsomista.

Työnnän puhelimeni väkisin ystäväni nyrpeällä nykeröllä olevan nenän alle. Laura mulkaisee äkeänä minuun päin.

Hämähäkkimallin musta hevonen ja ohuen ohut 26-vuotias brittinainen sen satulassa lähestyvät rataa musiikin soidessa.

Hetkinen, mikä biisi? God save the Queen. Laura rykäisee opettajamaisen kuivasti. Ei selvästikään ole rojalisti hän.

Ratsukon saapuessa radalle musiikki vaihtuu. Ei juurikaan vähemmän mahtipohtiseen. Viesti on selvä: pois alta, täältä tullaan. Another one bites the dust.

Katson sivusilmällä, miten ystäväni silmäkulma siristyy. Haa! Hän oikeasti keskittyy katsomaan, mitä ruudulla tapahtuu.

Passagen ja piaffin – tai kuten konössöörit sanovat, piffien ja paffien – jälkeen tulee yllätys, joka saa ”väkisin tuuppaamista vihaavan” ystäväni muuttamaan asentoaan ja hengittämään hitusen voimakkaammin sisään.

Lisätty ravi diagonaalilla on tasolla, mitä ei edes arvokilpailuissa juuri näe. Glamourdale paitsi liitää ja leijuu täydellisessä tasapainossa, myös astuu joka ikisen askeleensa musiikin tahdissa.

Itse asiassa musta ori ei putoa nopeasti vaihtuvan ja sekunnin murto-osalleen hevosen liikkeeseen ja tahtiin sovitetun musiikin rytmistä kertaakaan. Ei siis kertaakaan koko seitsemänminuuttisen vapaaohjelman aikana.

”Oookei”, Laura sanoo varovaisesti, mutta keskeytän hänet heti ja komennan odottamaan suu supussa seuraavaa osiota.

Ravilisäyksen jälkeisen lyhyen sivun jälkeen musiikkina alkaa soida sympaattinen Just another lemon tree, jonka tahdissa ratsukko esittää siksak-pohkeenväistöt ravissa. Hengitämme molemmat melko pitkään ulos.

Vapaaohjelmassa seuraavan käyntiosuuden aikana selostaja kertoo, miten Charlotte ”Lottie” Fryn äiti, jo kymmenisen vuotta sitten syöpään menehtynyt Laura Fry oli edustanut Isoa-Britanniaa Barcelonan 1992 olympialaisten kouluratsastusjoukkueessa.

”Woudn´t she be proud”, kysyy lähetyksen selostaja.

Seuraavassa hengenvedossa musiikki voimistuu ja vuorossa on kokolailla veret seisauttava lisätty laukka diagonaalilla.

”Ei jumalauta”, Laura pihauttaa mustan orin päästellessä niin voimakasta, pitkää ja ylöspäin nousevaa laukkaa, että siitä syntyvän ilmavirran melkein tuntee hämäläisen rantasaunan terassilla asti. Käsivarsieni ihokarvat elävät taas omaa elämäänsä, vaikka katson taltiointia ehkä kuudennentoista kerran.

Tuomarit napauttavat eetteriin kymppejään.

Laukkapiruetit, laukanvaihdot ja pakottomasti soljuvat laukkapohkeenväistöt seuraavat toisiaan kuin toisen ansioituneen britin, Harry Potterin, taikasauvasta heilautettuina. Taianomaista.

Toinenkin laukan lisäys lähtee kuin nappi paidasta ja päättyy laukkapiruettiin niin että katsoja vain jää sekunniksi miettimään, millä ihmeellä ratsastaja hidasti hevosensa täydestä vauhdista laukkaamaan paikallaan ympyrää.

Silmällä ei Fryn ohjasapuja näe, joten niitä ei voi isommin olla. Hyttysnaisella on pakko olla maailman vahvin ja vaikuttavin istunta.

Läpi vaikean ohjelman hevosen häntä aaltoilee liikkeen mukana, ei heilu äkäisesti.

Tässä vaiheessa mikään mahti maailmassa ei pysty estämään väkijoukon raivoisaa käsien taputusta musiikin tahtiin, vaikka se on kiellettyä.

Glamourdale säpsähtää parin askeleen verran laukkaohjelmasta raviin siirtyessään, mutta ratsukon grande finale, sulkuväistöt kootussa ravissa vievät yleisön hurmokseen. Tuhansien käsien läpsytys kuuluu hetken kovemmin kuin Queen-yhtyeen hittibiisi.

Viimeisille passageaskelille musiikki vaihtuu taas kansallislauluksi. God save the Queenin viimeisillä tahdeilla yleisö seisoo, selostaja messuaa oumaigoodness, oumaigoodness.

”Kannattiko kumminkin katsoa”, kysyn aivan tiloissani leijuen Lauralta.

”No juu, itse asiassa kannatti”, sanoo ystäväni, viileä järki-ihminen.

Sekä Charlotte Fry että MM-kilpailujen hopeamitalisti Tanskan Cathrine Laudrup-Dufour ja pronssia ratsastanut Hollannin Dinja van Liere ovat asiantuntijoiden arvion mukaan uuden aallon kouluratsastajia. Nuori kolmikko GP-ratsuiksi nuorine hevosineen vei tässä samassa järjestyksessä sekä Grand Prix Specialin että vapaaohjelman palkintopallisijat MM-kilpailuissa heinäkuussa.

Kolme ratsastajaa hevosineen luo uutta toivoa koulukentille.

Kenties kohta on aika sanoa kaikkea muuta kuin kaipaavat hyvästit viuhtovahäntäisten, korvat niskaan liimautuneina kulkevien kouluratsujen totiselle tuuppaamiselle?

Toivottavasti saamme jatkossa yhä useammin niskavillat pörheinä katsoa tyytyväisiä, esiintymishaluisia hevosiaan kevyesti tanssittavia kouluratsastajia ihan kaikilla kentillä.

Ehkä Laurakin innostuisi?

Katso tämä videotaltiointi. Katso se nautinnolla – ja monta kertaa

Video: FEI World Championships 2022

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja hevostilan emäntä Pälkäneeltä