Vierasblogi: Huoli ja murhe, mutta myös mahdollisuus

"Haasteet on tehty niin Pilvenmäellä kuin lajissakin voitettaviksi, mutta jos jäädään odottamaan todetaan junan ohittaneen meidät jo", kirjoittaa Elina Hirvonen vierasblogissa. Kuva: Anu Leppanen

Lajin sisällä keskustellaan profilointimallista, aluemallista, kustannusten karsimisesta ja toiminnan tehostamisesta raviratojen osalta. On tämän kaiken keskellä kuitenkin totta (ihan lukujen valossa), että raviradat ovat kaikesta parjauksesta huolimatta erittäin tehokkaita käytettävissä olevaan euromäärään suhteutettuna. Valitettavasti on se raha sitten pelituottoja, kerättyä kumppanirahaa tai yleisömyynnistä kertyviä euroja, ei se nykyisellään riitä kohentamaan resursseja halutulle tasolle. Meiltä tarvitaan kristallinkirkas päämäärä ja tavoite.

Mistä ne lisäeurot löytyvät – vastauksen pitää löytyä yleisöstä, kumppanuuksista ja kiinteistöjä monipuolisesti hyödyntävästä toiminnasta. 

Kumppanuuksien kanssa laji tuntuu olevan varsinaisella vedenjakalla ja näkökulmani on, ettei olla pysytty perässä ravien kumppanuuksissa ympäröivän maailman muutoksessa tai ainakin sitä on jo hetken käytetty syynä myynnin heikkenemiseen. Raviurheilua näytetään muihin urheilulajeihin verrattuna hurjasti livenä eri kanavissa, mutta silti surkuttelemme lauantain lähetyksen päättymistä. Lauantain vapaan kanavan lähetys on ollut yksi suurimpia lajin näkyvyyden mittareita.

Kumppanit kiinnostuvat, kun tuote on kunnossa ja yhteiset arvonäkökulmat lajin sekä yrityksen välillä kohtaavat. Lajin arvoista ja mielikuvista voidaan olla montaa mieltä ja negatiivinen julkisuus ei tietysti koskaan ole hyvästä. Mutta täytyy muistaa, että kaikki toimijat saavat nykyään julkista arvostelua osakseen, milloin liiasta väkivallasta, valmennuskulttuurista tai vaikka julistautumisesta pride-viikon kannattajiksi. Negatiivisesta julkisesta keskustelusta huolimatta monella näistä arvostelluista ja yleistä paheksuntaankin kokevista lajeista on kumppaneita, jotka säilyvät rinnalla ja tukevat hyvinä ja huonoina hetkinä. Kumppanuuksien sisällöissä on hiomista, mutta myös mahdollisuus – tavoitamme livenä paikan päällä ja kotikatsomoissa lukuisia ihmisiä, olemme tekemisissä suuren, jopa maagiseksi luettavan urheilijan kanssa. 

Osat lisäeurojen paikat löytyvät raviyleisöltä, jota pitäisi tietysti saada lisää. Yleisöltä joka haluaa maksaa pääsylipun, haluaa käyttää palveluita raviradalla ja kokee paloa osallistua livenä raveihin. Meillä on kaikkien lajin parissa toimivien näkökulmasta ihan ylivoimainen elämystuote, ja muutosnäkökulmat, joita julkisesti esitetään, koskevat yleensä pelkästään ravien kestoa. Itse ainakin nautin eilisissä Jokimaan raveissa kun saimme yhdessä ravintolakatsomossa mylviä Sheikin ja Hammarin huikeaa loppuvetoa – olisinko voinut kokea saman kotisohvalla – no en! Eikä viimeisen lähdön jälkeen ollut mitään kiire lähteä kotiin, kaltaisiani asiakkaita vaan radat täyteen.

Edeltävä ajatus on helppo vetää vessanpöntöstä, kun palataan marraskuun iltaraveihin – sieltä on tunnelma livenä monen mielestä kaukana. Mikä tekee eron yleisöelämykseen lauantain ja arki-illan välillä meidän lajissa muihin verrattuna jo tunnelmaa omanaan luovan yleisömäärän lisäksi? Kun monissa muissa lajeissa käydään seuraamassa sitä omaa kotijoukkuetta ja muutokset oman seudun joukkueen pelaajien kesken muuttuvat yhdestä kolmeen pelaajaa per peli, on meidän lajissa yleensä jokainen 100 osallistujasta muuttunut eikä vahvaa oman joukkueen tuntua pääse syntymään. Mielestäni raviurheilun rakenteita ja seurattavuutta täytyisi helpottaa – olisiko Team Jokimaa-tyylinen pohdinta ja tämän hyvän idean vieminen vieläkin pidemmälle mahdollisuus?

Kiinteistöjen hyödyntämisestä ollaan saatu lukea uusimpina esimerkkeinä Porin raviradan kohdalta, kun sekä e-urheilijat ja nyrkkeilijät käyttävät pääkatsomon tiloja hyödykseen. Ainakin taas Lahden ja Kaustisen osalta taas kiinteistöjen käyttö on lähtökohtaisesti luontevaa, kun molemmissa tapauksissa hevosalan ammattikoulut käyttävät ravirataympäristöä oivasti hyödykseen. Raviradat soveltuvat erinomaisesti laajojen parkkipaikkojen, avarien ravintolakatsomoiden sekä isojen yleisöalueiden puolesta messu-, suurtapahtuma ja seminaarikäyttöön. 

Ravirata-alueen hyödyntäminen on nyt ja tulevaisuudessa ratkaisevassa roolissa, kun mietitään lajin oikeutusta ja merkitystä toimia seudulla. Ravirata-alueiden samankaltaisuus tuo myös mahdollisuuksia valtakunnallisesti edistää ja monistaa hyväksi havaittuja käytäntöjä kiinteistöjen hyödyntämiseen. 

Pilvenmäki käynnistää omalta osaltaan strategiatyön reilun viikon päästä maanantaina. Kick-Off -tilaisuudessa on alustajia niin urheilun, markkinoinnin, tapahtumakehittämisen, viestinnän kuin pelimaailmankin puolelta. Haasteet on tehty niin Pilvenmäellä kuin lajissakin voitettaviksi, mutta jos jäädään odottamaan todetaan junan ohittaneen meidät jo.

Kirjoittaja Elina Hirvonen on Forssan Seudun Hippos ry:n toiminnanjohtaja.