Katso ainutlaatuinen kuvasarja: Näin työskentelee hevoskirurgi

Mint L on puoliveriratsu, joka saapui aamulla klinikalle takajalan vuohisnivelen irtopalan tähystykseen. Hevosten kanssa työskentely vaatii rauhallisuutta ja herkkyyttä, sillä eläin on reaktioissaan nopea, Heidi Tapio sanoo. Kuva: Sanne Katainen

Kirurgia on osa hevosen kokonaisvaltaista hoitoa. Hevosilla useimmin leikkausta vaativat ortopediset vaivat, kertoo hevoskirurgi Heidi Tapio.

Heidi Tapio päivystää Yliopistollisessa hevossairaalassa Helsingin Viikissä. Hän ottaa myös vastaan potilaita Viikissä Equivetissä ja kesän aikana Hyvinkään hevossairaalassa.

Ennen kaikkea pitää osata diagnosoida eläimen tilanne ja arvioida, mikä vaatii leikkausta.

Heidi Tapio (oik.) valmistelee aamulla saavuttuaan Equiteiin leikkaussalin yhdessä klinikkaeläinhoitaja Ida Vainion kanssa. He tekevät suunnitelman, miten hevonen asetellaan leikkauspöydälle ja onko valmistelussa jotakin erityistä. Kuva: Sanne Katainen

”Tavallisimpia, mitä tehdään klinikoilla, ovat irtopalaleikkaukset. Niitä poistetaan ennaltaehkäisevästi, etteivät ne vaivaa hevosta myöhemmin urheilukäytössä.”

Irtopalat ovat yleensä seurausta nivelruston ja luuston kasvuhäiriöstä.

Kuvissa Equivetiin Vermoon tuli Tapion potilaaksi ratsutamma Mint L, jolta poistetaan takajalan irtopala takajalan vuohisnivelestä.

Vakavat ähkyt eli hevosille tyypilliset suoliston voimakkaat kiputilat voivat Heidi Tapion mukaan vaatia myös leikkaushoitoa. Hoitamattomana ähky on hevosille jopa hengenvaarallinen.

Lista jatkuu: haavat – varsinkin jos ne ulottuvat niveleen, tietyt murtumat, joita joudutaan korjaamaan ja varsoilla esiintyy joskus kirurgista hoitoa vaativia napapaiseita.

Mint L saa esilääkityksen ennen nukutusta. Kuva: Sanne Katainen

Myös joitakin toiminnallisia hengitystie- tai poskiontelo-ongelmia voidaan hoitaa kirurgisesti.

”Hevosten hammashoidon edistyttyä leikkaukseen päätyvät vain jotkut hankalimmat tapaukset”, Tapio valaisee.

”Ja sitten ovat tietenkin ruunaukset.”

Tapio ja Vainio siirtävät hevosen oikeaan kohtaan pehmustetussa karsinassa nukuttamista varten. Nukutusaineen alkaessa vaikuttaa hevonen ei itse tiedä, mihin päin se lähtee kaatumaan. Kuva: Sanne Katainen

Erikoislääkäri painottaa työn kokonaisvaltaisuutta. ”Ei riitä, että osaa tehdä sen toimenpiteen vaan ennen kaikkea pitää osata diagnosoida eläimen tilanne ja arvioida, mikä vaatii leikkausta.”

Vaikka hevonen on Tapion varsinainen potilas ja vaatii huomionsa, suuri osa ammattitaitoa on kohdata niiden omistajat.

"Tärkeintä on pitää omistaja kartalla joka vaiheessa siitä, mitä tehdään. Pitää osata selittää hankalakin lääketieteellinen asia niin yksinkertaisesti, että hän ymmärtää sen."

Varsinkin kustannuksista puhuttaessa suoruus on Heidi Tapion mukaan paras keino.

"Kun puhutaan arvokkaasta kirurgisesta hoidosta, pitää huolehtia, että omistajalla on riittävästi tietoa päättääkseen, käyttääkö hän siihen rahaa vai ei."

Lue myös Heidi Tapion ajatuksia ammatistaan: Haastavuus on kirurgin ammatin ilo ja rasite

Hevonen nostetaan vinssillä ja asetetaan matolle, jolla se voidaan siirtää leikkaussaliin. Kuva: Sanne Katainen

Nukutettu hevonen kuljetetaan pehmustetusta karsinasta leikkauspöydälle vinssin ja kiskojen avulla. Kuva: Sanne Katainen

Intubaatioputki kytketään anestesiakoneeseen. Ida Vainio tarkistaa leikkauspöydällä putken asennon ja toiminnan. Nukutusta valvotaan tarkasti koko toimenpiteen ajan. Kuva: Sanne Katainen

Leikattava takajalka valmistellaan ja asetetaan oikeaan asentoon. Kuva: Sanne Katainen

Käsien pesu on tärkeä osa valmistautumista varsinaiseen leikkaukseen. Kuva: Sanne Katainen

Vuohisnivelen tähystysleikkaus on käynnissä. Optiikka on viety pienen leikkaushaavan kautta niveleen ja Heidi Tapio katsoo monitorista kuvaa nivelestä. Kuva: Sanne Katainen