Heini Puomila on edennyt maltilla perheen omakasvatin, 8-vuotiaan Bealynin kisauran rakentamisessa. Puomilan perheen mottona on kaikessa, että hevosia ei pakoteta muottiin. Kuva: Heini Puomilan albumi
”Hevoset ovat opettaneet minulle periksiantamattomuutta” – Heini Puomila ei laske tunteja, kun hevosen hyvinvoinnista on kysymys
Luokanopettajan, tallinomistajan, ratsastusvalmentajan ja kilparatsastajan elämässä on yhteensovittamista, mutta erilaiset osa-alueet tasapainottavat Heini Puomilan arkea.
Wallenger kilpakumppaninaan Heini Puomila kilpaili kymmenisen vuotta sitten Euroopassa 145-tasolle asti ja kotimaassa SM-kärjen tuntumassa. Kuva: Heini Puomilan albumi”Hevoset ovat kuuluneet elämääni jo pikkutytöstä lähtien. Aloitimme siskoni kanssa ratsastuksen Luopioisten ratsastuskeskuksessa noin viisivuotiaina, kun äitini herätteli nuoruuden ratsastusharrastustaan henkiin”, kertoo Huittisissa tallia perheensä kanssa pitävä Heini Puomila.
Hän toteaa, että hevosissa eniten kiehtoo vuorovaikutus niiden kanssa.
”Hevosen kanssa pitää viettää aidosti aikaa ilman kiirettä, jotta oppii itse tuntemaan sen, ja samalla se oppii tuntemaan sinut. Hevoset, joiden kanssa kilpailen, ovat minulle tärkeitä ystäviä, ja huomaan olevani niistä jatkuvasti vähän huolissani. Haluan olla varma, että niillä on koko ajan kaikki hyvin ja että ne ovat tyytyväisiä”, hän sanoo.
Heini Puomila vastaa parinkymmenen hevosen tallin arjesta äitinsä Johanna Puomilan kanssa. Molemmilla on samanlainen katsantokanta: hevosen hyvinvointi tulee aina ensimmäisenä, eikä hevosia pakoteta muottiin vaan kohdellaan ja kehitetään yksilöinä.
”Vain hyvinvoiva hevonen voi menestyä kilpailuissa pitkäjänteisesti. Ylipäätänsä hevosten hoidossa ei meillä lasketa tunteja, vaan tarvittaessa niiden vierellä valvotaan yötkin, jos niiden terveydessä on huolenaiheita.”
Tällä hetkellä Puomila kilpailee kahdella hevosella ja asiakkaansa omistaman Arietta QSH:n kanssa on tullut menestystä 120-luokissa asti. Ratsukko nappasi Hanko Sea Horse Week -tapahtuman 120 cm luokkavoiton yhtenä viimeisimmistä meriiteistään. Puomilan toinen kilpakumppani on omaa kasvatusta oleva 8-vuotias Bealyn-tamma.
”Tulevaisuudessa toivon palaavani kilpailemaan 130‒140 cm tasolle, ehkä jonain päivänä jopa sinne SM-tasolle saakka”, Puomila kertoo.
Hän aloitti kilpauransa 13-vuotiaana, kun perheeseen hankittiin opetusmestariksi konkariponi Mayo.
”Lehmänkirjava intiaaniponi Mayo oli täydellinen ensimmäinen poni, ja menestyimme hienosti helpoissa koulu- ja esteluokissa seuratasolla. Nälkä tietenkin kasvaa syödessä, ja pian tuli tarve päästä kilpailemaan isompia luokkia, ja esteratsastus oli jo tässä vaiheessa vienyt sydämeni.”
Puomilan seuraava kilpakumppani oli Tiina Ristimäeltä hankittu Jessie-poni. Kuuma ja sielukas poni oli tullessaan vielä hieman vihreä, vaikka sillä oli Hollannissa jo kilpailtu.
”Ensimmäiset kuukaudet olivat varsin unohtumattomia, kun Jessie kiikutti minua pitkin ratsastuskoulun maneesia ilman rattia ja jarrua. Sinnikkyys kuitenkin palkittiin, ja lopulta hitsauduimme yhteen. Viimeisenä ponivuotenani nousimme kansalliselle tasolle ja saman tien ponien GP- ja SM-kilpailuihin.”
Hevosharrastuksessa mukana eläneen perheen voimin omaan pihaan Aitooseen rakentui neljän hevosen kotitalli, jossa Puomilan perheen hevoset asuivat vuosia. Sinne asettui Puomilan ensimmäinen juniorihevonen Ballerina Z, joka hänellä on edelleen.
”Ballerina on tehnyt meille kaksi varsaa ja näistä vanhemman, Bealynin, kanssa olen jo päässyt kilpailemisen makuun.”
Ikäluokkakausinaan Puomila kuului maajoukkueen A-kehitysrenkaaseen ja kävi keväisin Euroopassa kilpailu- ja valmennusmatkoilla. Niistä jäi hänen mukaansa unohtumattomia muistoja.
”Wallenger oli tuolloin paras ja menestyksekkäin kilpahevoseni, jolla kilpailin kymmenisen vuotta sitten Suomessa ja Keski-Euroopassa 140‒145 cm tasolla. Vuoden 2013 senioreiden SM-kilpailuissa sijoituimme kuudensiksi.”
”Päivisin opetan 1–6-luokkalaisia, ja iltaisin työskentelen tallilla ja ratsastan.”
Heini Puomila pitää hevosyrittäjyyttä monen asian mahdollistajana ja nauttii muun muassa siitä, että ratsastusvalmentajan pääsee jakamaan kertynyttä tietotaitoaan. Hän on sekä luokanopettaja että hevosyrittäjä, eli arki koostuu kahden työn yhdistämisestä, mikä on raskasta, mutta toisaalta antoisaa.
”Päivisin opetan 1–6-luokkalaisia, ja iltaisin työskentelen tallilla ja ratsastan. Päivät ovat toki raskaita, mutta toisaalta nämä kaksi osa-aluetta tasapainottavat toisiaan. Opettaessa en ehdi murehtia tallin asioita ja tallilla pyrin keskittymään hevosiin, enkä vatvo työasioita. Tämä helpottaa työstä irtaantumista puolin ja toisin.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
