Muistojen kaviourilla: Ikosen ihmeen nopea Iso-Veli

Toki muutkin saavat koittaa, mutta Iso-Veli voittaa. Oululaisoriin tarinan keskiössä on sen ääretön nopeus, joka toi Aulis Ikosen elämän hevoselle perintöprinssin tittelin vuoden 1992 kuninkuuskisasta. 

Iso-Velin saavuttamista 21:sta ykkössijasta 12 oli Ari Kelan ja yhdeksän Aulis Ikosen käsialaa. 

” Tämähän liikkuu lailla lämminverisen”, ihasteli Aulis Ikonen ajellessaan Viljo Suokkaan perikunnalta ostamallaan orivarsalla ensimmäisiä metsälenkkejä.

Ikonen oli harrastanut raviurheilua jo pitkään, mutta suurempi menestys oli vielä väistänyt hänet. Iso-Velistä oli lupa odottaa käyrän kääntäjää.

Vuonna 1984 syntyneen Iso-Velin ollessa varsa, levyseppä-hitsaajana työskennellyt Ikonen piti talliaan Oulun Sanginjoella. Tallin liepeillä lepäsi rinteiltään passelin jyrkkä kukkula. Siinä oli otollista hioa Iso-Velin nopeutta äärimmilleen. Ikonen laski vastamäessä oriinsa täyteen tempoon, ja antoi hevosen hölkätä myötärinnettä omaa tahtiaan.

Vauhti oli Iso-Velille luontaista. Nuori ori tiesi itsekin olevansa nopea, ja toisinaan ohjastajan oli hankala hillitä sen menohaluja. Muuten varsa oli luonteeltaan lunki ja leppoisa.

Vaikka Iso-Veli varhaiskypsä olikin, oriin tähti ei syttynyt tuikkimaan täydellä kirkkaudellaan uran alkuaikoina. Ikosen suojatti väläytteli radoilla vauhtivarojaan, mutta kestävyydessä tahtoi olla toivomisen varaa.

Ikonen vuokrasi Äimärautiolta tallin 1980-luvun loppupuolella. Tämän myötä treenimetodit ja -maastot muuttuivat. Iso-Velin valmennusohjelmaan tulivat reippaat ratahiitit ja rantavedessä kahlaaminen. Joskus ori loiskutteli Äimärautiolta Oulunsaloon saakka ja takaisin. Matkalle kertyi mittaa parikymmentä kilometriä.

Harjoitteet alkoivat purra, ja Iso-Veli teki huomattavan tasonnoston viisivuotiaana. Voittoja lohkesi kaudella 1989 neljä kappaletta, seuraavana vuonna jo seitsemän.

Nopeus oli jalostunut huippuunsa, ja Iso-Veli jaksoi myös pitää vauhtiaan yllä pidempään. Avujensa ansiosta ori pystyi vastaamaan voittosummansa karttumisen myötä koventuneisiin haasteisiin.

Iso-Velin luotto-ohjastajaksi vakiintui Haukiputaalta menestyksekkäälle uralleen ponnistanut Ari Kela. Hän piti tallejaan Forssassa ja Vesilahdessa. Kun Iso-Veli kiersi kilpailumatkoillaan etelässä, ori kortteerasi Kelan hoivissa.

Kokenut Kela antoi Ikoselle tärkeitä neuvoja liittyen Iso-Velin valmennukseen ja varustukseen. Hienosäätöjen ansiosta huipputaso tuli likemmäksi ja likemmäksi.

Kausi 1991 oli alkanut Iso-Velin osalta tuloksekkaasti, mutta vuoden edetessä voittoputki oli mennyt tukkoon. Ori kilpaili 25 starttia ilman ykkössijoja, kunnes huhtikuussa 1992 pamahti.

Iso-Veli voitti suurena yllättäjänä Porin rospuuton rikkomalla radalla. Oriin kerroin oli yli 41. Taakse jäi alkukauden voitokkaimman ravurin Perikuvan johdolla kovia nimiä. Iso-Velin taustavoimien tähtäimet tarkentuivat. Kesällä olisi aika lähteä kokeilemaan rahkeiden riittävyyttä parhaita vastaan.

Suomenhevoseliitin laatu oli 1990-luvun alussa korkea. Nelinkertainen kuningas Patrik oli saanut hurjan paluun huipulle tehneestä ikäluokkasensaatio Ponserista ja Pattijoen pikkuoriista Kauhusta tiukat haastajat. Kolmikon takana vaani janoinen lauma, johon Iso-Veli liittyi mukaan.

Tulikoe oli edessä toukokuun lopussa Teivossa ravatussa Suurmestaruudessa. Vikkeläkinttuinen Kauhu oli pitelemätön, mutta Iso-Veli otteli kunnioittavan välimatkan päässä toiseksi. Ikosen ori päihitti Ponserin ja monet muut maineikkaat menijät.

Suviyön Suurraveista Iso-Velille lohkesi Ponserin ja Patrikin jälkeen kolmonen. Tulevaisuuden suunnitelmat terävöityivät sen myötä entisestään. Oriin suorituskyky oli sillä tolalla, että Ikonen asetti maaliksi Vermon kuninkuuskisan.

Sitä kohti mentiin Mikkelin vauhtimailin kolmannella sijalla. Ponseri pinkoi muilta karkuun hengästyttävällä maailmanennätystuloksella 20,4. Iso-Veli noteerasi ajan 20,8. Se oli kovin pohjoispohjalaishevosen ravaama tulos.

Barcelonan olympialaisten vuoksi vasta elokuun puolivälissä kisattuissa Vermon Kuninkuusraveissa keli oli sateinen. Keväinen Porin voitto oli kuitenkin osoittanut sen, että Iso-Veli ei ollut kranttu olosuhteiden osalta. Vaikka kesän otteet olivat olleet lupaavia, Iso-Veliä ei pullattu kuninkuuskisan kuumimpien suosikkien joukkoon.

Avausmatkalla Kela latasi ajokillaan suursuosikki Ponserin perään. Lopussa vetoköysi venyi ennakoitua pidemmäksi, mutta Iso-Veli sai puolustettua kolmossijan.

Startin jälkeen avautui jälleen Kelan konsulttitoimisto. Hän vinkkasi Ikoselle varustemuutoksia, joiden avulla Iso-Velin askel saataisiin kevenemään jäljellä oleville kahdelle matkalle.

Ammattimiehen neuvot osuivat nappiin. Toisen kilpailupäivän käynnistäneellä maililla Iso-Veli seurasi Ponserin peesistä kakkoseksi.

Tasavarman kokonaisuuden sinetöi päätösmatkan pronssisija. Ponseri vei nimiinsä jokaisen osaetapin, ja Anssi Niinisen timantti oli kiistaton kuningas. Iso-Veli oli kokonaisajassa 3,6 sekuntia jääneenä hyvä kakkonen. Oulun ohjus pudotti piinkovan Patrikin toiseksi perintöprinssiksi. Ikonen oli suojattinsa saavutuksesta hyvillään, jopa hämillään.

Iso-Veli oli iskenyt ominaisuuksiinsa sopien salamavauhtia suomenhevostähdistöön. Yhtä rivakasti kävi sieltä putoaminenkin.

Ääretön nopeus oli Iso-Velille Ikosen mukaan kaksiteräinen miekka. Se sinkosi oriin kyllä menestykseen, mutta sen mukana tulivat myös jalkavaivat. Huippuvauhti kulutti, varsinkin, kun ori tahtoi omasta halustaan paahtaa täysillä starttien ulkopuolellakin.

Iso-Veli kilpaili kuninkuuskisahopeansa jälkeen vielä kolme kautta, mutta tulokset jäivät laihoiksi. Ravista alkoi kadota notkeus, ja kun ikääntyvä Iso-Veli ei itse ymmärtänyt omaa parastaan, Ikosen piti pistää piste kilpauralle.

Iso-Veli vetäytyi eläkkeelle keväällä 1995. Oriin elonpäivät päättyivät 2003 jalkavaivojen äidyttyä mahdottomiksi. Jälkeläisiä vauhtiveikko periytti 46. Joukkoon ei mahtunut isän kaltaisia menestyjiä, vaan lähinnä paikallistason peruspuurtajia.

Iso-Velin ennätys 20,8 pysyi 16 vuotta Pohjois-Pohjanmaan maakunnan kovimpana noteerauksena. Ajan pystyi alittamaan vasta 2008 Auraus.

Iso-Veli

Syntyi 1984, kuoli 2003.

Isä Luonnos, emä Tuli-Harja.

Kasvattaja Viljo Suokkaan perikunta.

Omistaja ja valmentaja oululainen Aulis Ikonen (s. 1937).

Ura alkoi 1987 ja loppui 1995.

177 starttia toivat 21 voittoa, 25 kakkossijaa ja 26 kolmossijaa.

Suurimman osan starteista ohjastivat Ikonen itse ja Ari Kela.

Oli vuoden 1992 kuninkuuskisassa ja Suurmestaruudessa toinen.

Juoksi ennätyksensä 20,8 heinäkuussa 1992. Tulos pysyi kovimpana pohjoispohjalaissuomenhevosen ravaamana aikana 16 vuotta.

Periytti 46 varsaa. Paras jälkeläinen on 11 kertaa voittanut Liinin Tähti.

Artikkeli on alunperin julkaistu Kalevassa keväällä 2020.