Erilaiset kurkunpään toimintahäiriöt ovat varsin yleinen syy hevosten klinikkakäynteihin, eläinlääkäri Kimmo Elfving Tampereen Hevosklinikalta kertoo. Edelle kiilaavat vain ontumaviat.
Kurkkuongelmat tulevat usein esiin kosteilla keleillä eli syksyn tullen. Havainnot kilpahevosen ongelmista tekee yleensä sen valmentaja.
Ensimmäinen oire on monella sivuääni kurkusta. Väsyminen kilpailusuorituksen tai treenin aikana, lisääntynyt nieleminen ja pään viskominen voivat nekin kertoa kurkun ongelmista.
”Jos hevosen kurkusta kuuluu sivuääni, siellä on useimmiten vikaa. Yleisin äänen aiheuttava vika taas on pehmeä kitalaki”, Elfving tiivistää.
Jos ilma ei kulje kunnolla, askel alkaa painaa nopeasti. 25 prosentin tukko kurkunpäässä lisää hengitysvajetta 50 prosenttia. Hevosen ventilaatio eli ilmanvaihto on levossa 75 litraa minuutissa ja rasituksessa jopa 1 500 litraa minuutissa.
Joskus jo tähystys levossa voi riittää syyn löytämiseksi. Esimerkiksi kurkunpään tulehdus on tavallinen diagnoosi. Myös rakenteellisista vioista voi löytyä vihjeitä.
”Tähystyksessä löytyviä viitteitä rakenteellisista ongelmista ovat muun muassa kitalaen reunan haavaumat ja kurkunkansien erimuotoisuus”, Elfving kertoo.
Suurin osa kurkunpään toimintahäiriöistä voidaan luotettavasti todeta vasta reippaassa rasituksessa.
Teivon Hevosklinikalla on käytössä Suomen ainut DRS-tähystyslaitteisto (Dynamic Respiratory Endoscope), jolla voidaan tutkia hevosen kurkunpään toimintaa rasituksessa. Tähystys voidaan tehdä sekä ravureille että ratsuille.
Taipuisa tähystin eli endoskooppi asennetaan hevosen sieraimen kautta seuraamaan kurkunpäätä. Laitteistoon kuuluvat myös tähystimen huuhtelulaite, ravurin valjaisiin tai ratsastajan selkäreppuun laitettava tietokone, nauhoitin ja lähetin. Eläinlääkäri ajaa autolla ravihevosen vieressä radalla ja seuraa kurkunpäätä monitorin kautta reaaliajassa.
”Hevoset sietävät tähystintä yleensä hyvin. Pehmeän kitalaen oireiden esiin saaminen vaatii kilpailunomaisen suorituksen. Siksi ravihevosilla ajetaan tuossa viereisellä Teivon raviradalla ja niillä käytetään samoja varusteita kuin ravilähdöissäkin eli pyritään luomaan mahdollisimman paljon kilpailusuoritusta vastaava tilanne.”
”Ratsujen kanssa mennään parin kilometrin päähän maneesille. Ratsuilla niskan fleksion eli pään ja niskan taipuminen on välttämätöntä tähystyksen onnistumisen kannalta.”
Tavallisin suorituskykyyn vaikuttava kurkunpään vika on pehmeän kitalaen virheasento. Hoito on tapauskohtaista.
”Ihan perushoitoa on hevosen kunnon parantaminen valmentamalla. Varsoilla auttaa monesti aika, kitalaki kovettuu usealla varsalla vasta kolmevuotiaana”, Elfving kertoo.
Ravureita voidaan auttaa myös varusteilla. Eläinlääkärin luvan kilpailukäytössä vaativa tsd-tuki auttaa montaa kurkkuvaivaista. Myös kielisiteestä tai ristiturparemmistä voi olla apua.
”Varsinkin suomenhevosilla tuntuu olevan taipumusta juosta suu auki. Se vie monella kurkunpäätä kiinni ja ilma ei riitä.”
Kirurgisia hoitovaihtoehtoja on niin sanottu tie-forward leikkaus tai kitalaen jäykistäminen laserpoltolla. Hoitotapa valitaan tapauskohtaisesti.
