Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Vierasblogi: Avoimuudesta kohti luottamusta myös raviurheilussa?

    Suurin muutos ravienkin puheenaiheiden kulkemiseen ihmisten parissa on tapahtunut X-sukupolven syntymisen jälkeen 2000-luvulla, jolloin raviurheilunkin uutisista on tullut silmänräpäystäkin ripeämmin kulkevia bittejä. Ihmisten odotukset läpinäkyvyydestä ja avoimuudesta ovat muuttuneet viestintävälineiden kehittymisen myötä, eikä raviurheilunkaan ole ollut helppo pysyä kelkassa. Nykypäivän luottamus syntyy dialogista, jota käydään entistä useammin verkossa, monesti sosiaalisessa mediassa.
    "Ennen sosiaalista mediaa tiedotus riitti hyvin pitkälle - laitoimme tiedot päätöksistä esille ilmoitustaululle tai verkkosivuille, vailla kommentointi- tai yksityisviestimahdollisuutta - Tällainen tuntuisi nykypäivänä täysin absurdilta ajatukselta." Elina Hirvonen kirjoittaa blogissaan raviurheilun avoimuudesta ja viestinnästä.
    "Ennen sosiaalista mediaa tiedotus riitti hyvin pitkälle - laitoimme tiedot päätöksistä esille ilmoitustaululle tai verkkosivuille, vailla kommentointi- tai yksityisviestimahdollisuutta - Tällainen tuntuisi nykypäivänä täysin absurdilta ajatukselta." Elina Hirvonen kirjoittaa blogissaan raviurheilun avoimuudesta ja viestinnästä. Kuva: Carolina Husu
    Kuva: Anu Leppänen

    Nopeasta tiedosta, reagoinnista ja keskustelusta on tullut normi – odotus on että saat tiedon myös virastoaikojen ulkopuolella ja mielipideoikeus kuuluu kaikille. Pilvenmäeltäkin lähtee olosuhdetiedot ennen raveja valmentajille ja ohjastajille aina ravipäivinä tekstiviestillä sekä kuvien kera nettisivujen, Instagramin, Facebookin ja Twitterin välityksellä edelleen välitettäväksi taustajoukoille, pelaajille ja yleisölle.

    Kaiken kaikkiaan kenttä on laajentunut niin, että täytyy valita missä kanavissa ollaan – mitä voidaan hoitaa kunnolla ja mitä ei kannata ottaa repertuaarin, koska eivät resurssit riitä kanavan ylläpitämiseen. Valinnat on tehtävä, kaikkea ei voi saada.

    Ennen sosiaalista mediaa tiedotus riitti hyvin pitkälle – laitoimme tiedot päätöksistä esille ilmoitustaululle tai verkkosivuille, vailla kommentointi- tai yksityisviestimahdollisuutta – Tällainen tuntuisi nykypäivänä täysin absurdilta ajatukselta. Omaa työtäni on ainakin eniten auttanut nopea kentän reagointi sekä palautteen antamismahdollisuuksien helppous. Myönnän oman malttamattomuuteni auttavan tässä pitkälle – jos haluaa nopeammin tuloksia, pitää olla valmis kehittämään tekemistään ja mikä onkaan parempaa potkua kuin välitön palaute.

    Tiedon välittäminen kanavissa ja muokkaaminen viestintäkanavan algoritmin hyödyntämiseksi on yksi asia oikean kohderyhmän tavoittamiseksi, mutta vieläkin tärkeämpi on ihmisten reagointiin reagointi eli kommunikointi heidän kanssaan. Monissa tutkimuksissa kerrotaan keskustelun synnyttävän dialogia ja kestelun taas palvelevan luottamuksen syntymistä.

    Jos ennen raviradoille ja alan sisällä soiteltiin puhelimilla, välitettiin luettua tietoa päivän lehdestä tai raveissa kuullusta hevosuutisesta soittamalla tai kasvotusten ravipaikoilla, välittyy tieto tänäpäivänä kuin salamanisku ympäri lajikenttää etelästä pohjoiseen, jopa maarajojen yli. Uutinen kulkee Facebookin keskusteluryhmissä, Messengerissä ja WhatsApp-viesteissä nopeammin kuin se kuuluisa musta salama.

    Tutkimusten mukaan lajiharrastajien omista, jopa suljetuista viestintäryhmistä tulee totta eli jatkossa ollaan tuttuja muualtakin kuin varikkoalueen vierekkäisiltä katoksilta viime raveista. En sano tosiaankaan, että kaikki ovat verkossa tai sosiaalisessa mediassa, mutta tästä sosiaalisen median maailmasta on tullut yksi vuorovaikutteisen viestinnän kanava, johon pitää panostaa, jos halutaan olla läsnä, lisätä avoimuutta, käydä keskustelua ja kehittää luottamussuhdetta.

    Paikka keskustelulle voidaan tarjota myös muualla kuin sosiaalisessa mediassa, vaikka verkkosivuilla tai julkisissa tilaisuuksissa, mutta monesti silloin pitää pystyä tarjoamaan, jotain todella timanttista sisältöä, jotta saman ihmismassan saa hyppysiinsä tai käymään keskustelua.

    Mielestäni hevosala janoaa keskustelua ja ihmisillä lajin sisällä on tarve tulla nähdyiksi sekä mielipiteiltään kuulluiksi. Välillä tuntuu, että pelätään keskustelua niin paljon, että laitetaan heti kättelyssä pumpulit, huput ja umpilaput päähän – harva hevonenkaan niillä varusteilla juoksee vireimmän suorituksensa. Ympäristö verkossa ei ole keskustelulle helppo, koska se tarjoaa mahdollisuuden mustamaalaamiseen, vääristelyyn sekä valeuutisointiin, mutta se antaa myös mahdollisuuksia joita harva toimija jättää tänäpäivänä hyödyntämättä.

    Raviurheilu elää lajin ammattilaisista sekä harrastajista, kasvattajista omistajien kautta aina hoitajien käsien läpi hevosen hyvinvointia ja alan edunvalvontaa peräänkuuluttaen. Lajin puolesta tehdään valtavasti töitä – Olisiko aika kunnioittaa kaikkia tekijöitä ja ottaa askeleita kohti nykypäivän avoimuutta sekä läpinäkyvyyttä?

    Avoimuus lähtee kaikista toimijoista, joten voin rauhassa myös itse katsoa peiliin – Jokainen ovat vastuussa oman asiantuntijuutensa sekä työelämän roolinsa tuomasta vastuusta keskustelun lennokkuudesta huolimatta.