Tukkilan talli tyhjeni

Lotte-aasi odottaa uusia kavereita. Vaikka 14-paikkainen talli oli täynnä, sen tuotto ei riittänyt takaamaan yrittäjille itselleen palkkaa. Saara Olkkonen Kuva: Viestilehtien arkisto

PORVOO (MT)

Keskikokoisen täyshoitotallin pito ei lyö leiville edes pääkaupunkiseudun tuntumassa tilalla, jossa harjoitetaan myös maaseutumatkailua ja jossa rehut tulevat tilan omilta pelloilta.

Tukkilan tilalla Porvoon Kerkkoossa ongelma alkoi näkyä toden teolla pari vuotta sitten. Silloin asiaa helpotti se, että Outi Tukkila oli kouluttautunut yrittämisen ohella ja sai ansiotöitä. Tallin arki jäi pääosin Heikki-puolison hartioille.

”Tänä keväänä tulimme kahden tien risteykseen: laitetaanko hanskat naulaan vai mitä tehdään”, hän toteaa rauhallisesti mutta silmistä kuultaa mielipaha.

”Laskimme, että olemme pitkälti omasta selkänahastamme mahdollistaneet toisten harrastuksen. Se ei tietenkään ole asiakkaiden vika, mutta näinkään ei voida jatkaa.”

Asiakkaista ei ollut pulaa. Kaikki 14 täysihoitopaikkaa ovat olleet koko ajan täynnä.

Taantuman tuomiin asiakkaiden maksurästeihinkään ei olla törmätty.

”Tosin koulutukseni ansiosta olen oppinut laatimaan niin tarkan sopimuksen, että vastuut ovat selvät molemmin puolin. Meidän sopimus on kolmatta sivua pitkä”, kiinteistövälittäjänä toimiva Outi toteaa napakasti.

Pääsyy on viime vuosien kustannusnousu. ”Pelkästään tallin ja maneesin sekä muiden tilojen sähkölaskuun menee summa, joka vastaa yhden ihmisen vuoden palkkaa.”

Outi Tukkila katsoo, että varsinkin ratsastuspuolella kannattavuusvaikeuksia häpeillään ja siksi niistä ei puhuta. ”Kasvojen antaminen sille, että mukavan harrastuksen leimaa kantavalla alalla meneekin heikosti, on vaikeaa.”

”Tilanteen myöntäminen niin itselle kuin muille ei ole helppoa. Tyhjän päälle ei kukaan voi heittäytyä. Siksi on helpompaa pitäytyä vanhassa, vaikka se ei kannattaisikaan enää.”

Tilanteeseen on hänen mukaansa useita syitä, kun kustannustekijät aina vaihtelevat yrityksestä toiseen.

Tukkila sanoo suoraan tyyliinsä, että yksi syyllinen on harmaa talous. Pienet muutaman hevosen yksityistallit polkevat hintoja. Lisäksi alalle on tyypillistä käyttää paljon harjoittelijoita sekä hevosrakkaita tyttöjä aputyövoimana.

Tukkila tuntee muitakin hevosyrittäjiä kuin tallinpitäjiä, ja vääristyneen hinnoittelun aiheuttamat vaikeudet tuntuvat hänen arvionsa mukaan myös rehellisesti vastuunsa hoitavien ammattilaisten arjessa.

Kun hevoset ovat sekä ammatti että harrastus, tallille muodostuu tiivis sosiaalinen piiri.

Outi toteaa kuivakkaasti, että hevosyrittäjien enemmistölle ammatinharjoittamista voi verrata koulunkäyntiin, jossa opiskellaan enemmän uskontoa kuin matematiikkaa.

Tukkilatkin kokivat alkukesällä muutoksista kertomisen pitkäaikaisille, tutuille asiakkaille ikävänä ja vaikeana. Kaikki eivät ymmärtäneet taloudellisia perusteluja.

”Meistä on sääli ja suru, että jouduimme selkä seinää vasten rahan kanssa. Olemme ryhtyneet alalle silkasta rakkaudesta hevosiin.”

”Olemme tehneet kaiken voitavamme, että voisimme laskuttaa korkeampaa vuokraa kuin alueella yleisesti. Mutta ei itseään voi täysin ulos hinnoitella.”

Yrittäjä arvioi hevosalan juuttuneen palvelujen hinnoittelussa markka-aikaan. Heinän hintakin on sama kuin 10–15 vuotta sitten. Myös hevosten hinnat ovat olennaisesti halventuneet, mikä on harrastajamäärien kasvua ajatellen hyvä, mutta hevoskasvatusta se jarruttaa.

”Ei kasvattaminen ole koskaan ollut tuottoisaa, mutta nyt kauppa seisoo ihan täysin”, useita palkittuja suomenhevosvarsoja kasvattanut ja kasvattamista edelleen jatkava Outi Tukkila sanoo.

Hän tietää, että monella talliyrittäjällä on sormi suussa: mistä otetaan rahat investointeihin. Ensi vuodenvaihteessa voimaan astuvat tilamääräykset tietävät monelle isoja järjestelyjä.

Talven maneesionnettomuus Laukaassa aiheutti yrityksissä kalliita selvityksiä, kun yrittäjät pyrkivät rauhoittamaan asiakkaita omien rakennusten kestävyydestä ja laillisuudesta.

Vaikka näistä ei olisi tullutkaan tilalle lisäkustannuksia, pariskunta ei halunnut joutua syvenevään talouskierteeseen vaan asiaan päätettiin puuttua ajoissa. ”Emme ole onneksi tyyppiä, jotka jäisivät sohvannurkkaan murehtimaan.”

Isäntä on kunnostanut hevostiloja – muun muassa maneesin pohja uusittiin. Pitkien neuvottelujen jälkeen tätä uutista kirjoitettaessa Tukkilat solmivat vuokrasopimuksen ulkopuolisten yrittäjien kanssa, jotka alkavat pyörittää tiloissa vaellustallia.

Isoista muutoksista huolimatta tilan tulevaisuus on turvattu. Outi jatkaa kiinteistöalalla, Heikki miettii omaa tilannettaan.

Aamiaismajoitus- ja kokouspalvelut jatkuvat. Pihaa jäävät elävöittämään matkailuun kuuluvat alpakat, Lotte-aasi ja kanalauma. Pihatosta ja kesällä laitumelta löytyy jatkossakin takuuvarmasti jalostettavia suomenhevosia.

KAIJALEENA RUNSTEN

Suomenhevoskasvatus

jatkuu, vaikka talli-

toiminnasta luovutaan.

Avaa artikkelin PDF