Kuolaintutkimuksesta kova pulina – "tutkimusta tarvitaan lisää kunnon kokonaiskuvan saamiseksi"

Hevosen suun kunnon tutkimus edellyttää rauhoittamista. Tallilla hevosen suun voi tarkastaa otsalampun valossa itse. Kuvassa on eläinlääkärin tutkimuksessa käyttämä suunavaaja. Kuva: Pekka Fali

Ravurien kuolaimia koskeva tutkimus on herättänyt pitkin viikkoa runsaasti tunteita hevosväen keskuudessa. Yhtä lailla kovana on pulina käynyt niissä joukoissa, joissa raviurheiluun suhtaudutaan jo entisestään kriittisesti.

Helsingin yliopiston tohtorikoulutettava, eläinlääkäri Kati Tuomola on itse kohun keskellä rauhallinen.

Hän kokee, että tutkimusta aiheesta on syytä edelleen jatkaa, jotta saadaan kunnollinen kokonaiskuva asiasta ja voidaan seurata kehitystä.

"Tosi kiitollinen olen Hippokselle siitä, että se lähti tätä osaksi rahoittamaan", hän sanoo hevosten tarkastuksista, joita tehtiin kaksi vuotta sitten neljällä radalla ravien yhteydessä.

Kuolainten vaikutusta kilpahevosen suuhun on tutkittu maailmalla ylipäätään vain vähän, ja Pohjoismaat ovat alan edelläkävijöitä.

Tuomola ei väitä, että nyt saatu tulos olisi koko kuva siitä, miten kuolaimet vaikuttavat hevosen suuhun ravilähdössä.

"Aika hyvän kokonaiskuvan tuon perusteella kuitenkin saa. Eihän siellä suussa saisi sellaisia haavoja olla."

"Pitää muistaa, että tällä tutkimuksella ei voida eikä haluta todistaa, että hevosen suusta löytynyt haava tai muu vaurio tuli siinä yhdessä ravikilpailussa, jossa tarkastus tehtiin", hän korostaa.

"Ainakin ihmisellä vauriot suussa kestävät tervehtyä kauan. Hevosilla asiaa ei ole tutkittu."

Ravureilla on aiemmin tehty yksi kuolaintutkimus Ruotsissa, mutta sen tuloksia ei ole julkistettu yleisölle. Tuomolan mukaan luokitus oli erilainen ja hevosten otanta pienempi.

Lähinnä vertailukelpoinen julkistettu tutkimus on tehty islanninhevosilla vuonna 2014.

Tuomolan tarkastuksissa vuonna 2017 jonkinasteisia vaurioita oli 84 prosentilla hevosista. Ravilähdön jälkeen tarkastettiin 261 hevosta.

Pienimmät vauriot olivat enintään sentin mittaisia mustelmia.

Islanninhevosia tutkittiin 77 ja niistä 60 prosentilla oli vaurioita, ruotsalaisravureista niitä löytyi 88 prosentilla.

Lisäksi Isossa-Britanniassa on tutkittu niin poolo- kuin laukkahevosilla. Koulu- ja esteratsuilla tutkimusta ei siis ole lainkaan.

Tutkimuksen kannalta parasta olisi ollut voida tarkastaa hevonen ennen ja jälkeen startin. "Mutta se olisi ollut hyvin työlästä, mikä taas olisi vähentänyt tutkimukseen otettua hevosten kokonaismäärää", Kati Tuomola painottaa.

Hän teki tarkastukset radalla yhdessä Nina Mäki-Kihniän kanssa.

Paitsi resurssit tutkimuksen rajaamiseen vaikutti se, ettei haluttu ennen starttia häiritä suoritukseen keskittyvää hevosta. Liioin ei haluttu vaivata liiaksi hevosen valmentajaa ja hoitajaa, joilla on ennen starttia tarkka aikataulu.

Suun ja varusteiden tutkimus kesti noin 5 minuuttia per hevonen. Hevosista kirjattiin ylös kuolaintyyppi, sen materiaali ja paksuus. Lisäksi muistiin merkittiin, oliko käytössä kitarauta vai leukalenkki, käytettiinkö kielisidettä ja obersekkiä sekä laukkasiko hevonen lähdössä.

Tuomola työskentelee eläinlääkärinä ja harjoittaa yksityispraktiikkaa. Tutkimus etenee sen ehdoilla.

"Kun olisi vain aikaa kirjoittaa vielä toinen artikkeli kuolaimista", hän sanoo.

Siihen hän tarvitsee myös aikaa yliopiston kollegoilta, sillä eri kuolainten käyttöä pitää analysoida tieteellisesti. Esimerkiksi suomenhevosilla on enemmän tiettyjä kuolaimia, mikä pitää ottaa tuloksissa huomioon, etteivät ne painotu väärin.

Suomen Hippos tekee ravurien hyvinvoinnin eteen työtä. Se on aloittanut tänä kesänä radoilla kokeilun, jossa starttiin tulevia valjakoita tarkastetaan satunnaisotannalla.

Kuolaintutkimus liittyy samaan kokonaisuuteen. Hippos on toivonut tutkimuksesta luokittelua, joka auttaisi kilpailueläinlääkäreita suun mahdollisten vaurioiden arvioinnissa radalla.

Kati Tuomola kertoo esitelleensä viime vuoden lopulla Hippoksen koulutustilaisuudessa tutkimuksessa kehitettyä luokitusta kilpailueläinlääkäreille ja näiden avustajille.

Hän suosittaa, että raveissa tarkastuksessa on helpointa ottaa hevosen suusta video, jos tarvitaan tilannekuvaa myöhempää seurantaa varten.

Tutkimuksessa havaittiin, että osa haavoista voi olla piilossa.

"Olin aina ajatellut, että suora "happy mouth"- tai puoltajakuolain ovat hevosen suulle turvallisimmat. Ensin näyttikin siltä. Mutta kun ensimmäisen alaposkihampaan edestä venyttää siihen poimuttuvaa ihoa, mahdollinen haava tulee vasta näkyviin."

Ennen kaikkea Kati Tuomola toivoo tutkimuksen herättävän hevosen omistajia ja valmentajia seuraamaan itse hevosten suun terveyttä. Se olisi yhtä lailla tärkeää kuin hevosten jalkojen säännöllinen seuranta.

"Siihen ei mene kuin pari minuuttia. Otsalamppu on kätevin ja kieliside ja muut vehkeet kannattaa luonnollisesti ottaa pois", hän sanoo.

Hammashoidon yhteydessä voidaan sitten tutkia koko suu – limakalvot, ikenet ja hammaslomat, posken ja kielen pinnat – peilillä tai endoskoopilla rauhoituksessa.

Kilpailevien hevosten hammashoito tehdään useimmiten 1–2 kertaa vuodessa, mikä on Tuomolan havaintojen mukaan usein riittävä. Hän tekee eläinlääkärinä erityisesti hevosten hampaiden ja suun terveydenhoitoa.

"Mutta suun limakalvovaurioita pitäisi tarpeen mukaan seurata kerran viikossa tai kerran kuukaudessa riippuen hevosen käytöstä sekä ennen ja jälkeen starttien", hän lisää.

Yhdysvalloissa ravureita tutkinut eläinlääkäri on Tuomolan mukaan arvioinut, että suun vauriot eivät ratkea pelkästään hampaita hoitamalla.

"Olen samaa mieltä, kun olen itse tehnyt sitä työtä koko ajan viime vuodet. Toki osalle tutkituista hevosista sillä oli vaikutusta, kun muutamilta löytyi hampaista teräviä piikkejä."

Jos vaurioita suuhun tulee, ainoa hoito on se, ettei kuolaimia laiteta hevosen suuhun, kunnes suu on parantunut. Valmennukseen sopivat silloin uittaminen sekä harjoittelu joko perä- tai käsihevosena.

Tuomola kertoo saaneensa tutkimuksesta ilmestyneen tiedotteen johdosta viikon kuluessa paljon palautetta: osa on ollut kannustavaa, osa taas kriittistä. Myös hevosväen keskuudesta on tullut paljon rakentavaa palautetta.

Raviurheilu on ollut Tuomolalle rakas harrastus nuoresta asti. Hän on työskennellyt myös ravitalleilla ennen eläinlääkäriksi valmistumista.

"Oli tämän tutkimuksen tulos itsellenikin yllätys. Siitä on tullut ryppy minun rakkauteeni raviurheiluun", hän sanoo.

"Mutta asiasta on tärkeä puhua. Haluan jatkaa tämän lajin puolustamista."

Suomen Hippoksesta ei haluttu kommentoida tutkimuksen tuloksia tässä vaiheessa.

Faktat: Kati Tuomola

Eläinlääkäri Kati Tuomola tekee väitöskirjaa eläinlääketieteelliseen.

Hän on hoitanut vuodesta 2005 alkaen hevosia Sastamalasta käsin.

Tuomola kiertää tehden ennen kaikkea hevosten hampaiden terveydenhoitoa.

Hän on Porin radan kilpailueläinlääkäri.

Lisää tietoa:

Hippoksen Youtube-kanavalla on video hevosen suun tarkastamisesta.

MT Ravinetin uutinen hevosten hyvinvointitarkistuksista

Tutkimusartikkeli löytyy verkosta ja sen yhteydestä löytyy lisätiedoista muun muassa kuvia hevosten vaurioista:

Kati Tuomola, Nina Mäki-Kihniä, Minna Kujala-Wirth, Anna Mykkänen ja Anna Valros. Oral lesions in the bit area in Finnish trotters after a race: lesion evaluation, scoring and occurrence. Frontiers in Veterinary Science 2019.