Maidontuottaja Pia Reitti valmistautuu Tokion paralympialaisiin – "Kyllä siinä jalat lähtivät alta, kun kuulin villistä kortista"
"Kun pararatsukon yhteistyö toimii, voi olla varma, että asiat on tehty oikein”, sanoo IV-luokassa kilpaileva pararatsastaja toteaa.
Pia Reitti tähtää Tokioon Sepon (oik.) kanssa. Hugo on Reitin toinen kisahevonen. Kuva: Pia Reitin albumiMaitotilallinen Pia Reitti Mäntsälästä on noussut kolmessa vuodessa maamme pararatsastuksen kärkeen. Hän on debytoinut PM-, EM- ja MM-kilpailuissa, ja ensi kesänä edessä ovat Tokion vuodella siirretyt paralympialaiset.
Reitille ja 11-vuotiaalle Supremolle myönnettiin Tokioon kansainvälisen ratsastajainliiton FEI:n villikortti näyttöjensä perusteella. Kortteja myönnettiin vain muutama.
”En tiedä, miksi juuri minut valittiin. Olen ilmeisesti osannut jotenkin sitä jotenkin kärkkyä. Hienolta se tuntuu”, Reitti hymyilee.
”Tokio oli syy siihen, miksi Supremon eli Sepon vuonna 2017 hankin. Sitä kohti lähdin tavoittelemaan. Kyllä siinä jalat lähtivät alta, kun asiasta kuulin.”
Reitti kilpailee pararatsastuksessa ryhmässä IV, joka on helpompi laukkaluokka. Ratsukot liikkuvat kouluradalla kaikissa kolmessa askellajissa. Ratsastajien luokittelulla minimoidaan vamman vaikutus itse suoritukseen, jolloin ratsukot lähtevät kisaan mahdollisimman tasavertaisena. Vaikeavammaiset kuuluvat ryhmään I, ja siinä suoritus esitetään käynnissä.
”Ratsastajan luokittelu tehdään kolmen vuoden välein, ellei ratsastaja itse halua sitä uusia. Itselläni se on edessä ensi keväänä.”
”Selkärankareuma jäykistää lantiotani ja ratsastan pääasiassa kevyessä ravissa. Minulla on erikoisohjat, sillä käsissäni ei ole voimaa ja ohjat saattavat tippua. Koordinaationi on heikentynyt. Jalkani eivät toimi samalla tavalla kuin terveillä. Käytän raippoja tukemaan pohkeitani”, kertoo Reitti haasteistaan.
Pia Reitti katsoo hevosurheilua yhtenä suurena kokonaisuutena, eikä näe itseään erilaisena. Hän kokee, että suuren yleisön ennakkoluulot ja hämmennys paraurheilua kohtaan ovat lieventyneet. Mielenkiinto eri lajeja kohtaan on lisääntynyt.
”Paraurheilu ei ole enää niin vierasta, kiitos lisääntyneen tietoisuuden. Media ja erityisesti sosiaalinen media ovat tätä helpottaneet. Lajien sisältö ja kirjo ovat tulleet tutummaksi.”
”Pararatsastus on parhaimmillaan todella hienoa hevosen ja ratsastajan yhteistyötä. Kun pararatsukon yhteistyö toimii, voi olla varma, että asiat on tehty oikein.”
”Meidän lajissa ei pysty oikaisemaan millään tavalla harjoittelussa. Asiat pitää tehdä teknisesti oikein. Meillä on puutteita voimissa, joillain puuttuu raajoja. Emme voi paineistaa hevosta tai voimalla tuottaa tulosta.”
”Teemme tulosta taidolla ja oikeanlaisella treenillä. Paneudumme siihen, miten hevonen oikeasti toimii. Se on mielestäni hevosen ja ratsastajan yhteistyötä parhaimmillaan.”
Pararatsastuksessa nousee vahvasti esiin myös tiimin merkitys. Sen jäsenten pitää olla taitavia ja omistautuneita työlleen. Ryhmissä I–III ratsukoilla on oma ratsuttaja, joka lämmittelee hevosen suoritukseen.
”Ratsuttajan pitää ymmärtää, mistä on kyse ja nähdä asiat ratsastajan silmin. Samoin valmentajan. Ratsastajilla voi olla useampikin avustaja. Onnistumisista iloitaan koko tiimin voimin. Mukana olevat ovat ammattilaisia ja todella vannoutuneita työhönsä.”
Reitti haluaa hoitaa Sepon kisamatkoilla itse. Hänen ryhmässään ei myöskään ole käytössä ratsuttajaa. ”Matkustamme äitini Merja Larun kanssa. Valmentajat Janne Bergh ja Hockus Wahlman ovat mukana verkassa.”
Tällä hetkellä Reitin ja Sepon valmistautumisessa on alkamassa valmennuksen tehojen lisääminen. Kotivalmentajana toimii Riitta Holopainen.
Edessä on muutama kotimaan treenileiri ja kilpailu. Keväällä on edessä kansainvälinen kisamatka Belgiaan ja Saksaan. Tulostavoitetta ei ole ainakaan vielä asetettu vaan keskittyminen on valmentautumisessa.
”Pidän treenaamisesta. Minua ei haittaa se, ettei kisoja ole joka viikonloppu. Isot kisat ovat meillä todella kaukana, edes Ruotsista niitä ei löydy, joten kisareissut ovat aina pitkiä. Välissä pitää palautua ja treenata. Kun kisoja on harvoin, on niihin lähteminen todella palkitsevaa.”
Ratsukon vahvuuksia ovat Reitin mielestä hevosen näyttävyys ja hänen rauhallisuutensa ja hermojen hallinta. Ja selkeästi menestyksen nälkä.
”En halunnut hakea maajoukkueeseen ennen kuin minulla on riittävän hyvä hevonen. Se löytyi Seposta. Haluan panostaa täysillä tai en ollenkaan. Ja nyt nälkä kasvaa syödessä. Haluan haastaa itsenäni ja tulla paremmaksi. On myös hienoa edustaa Suomea ja olla esikuvana muille. Ehkä toteutan omia salaisia haaveitani”, Reitti nauraa.
Haastattelun jälkeen Reitti suuntaa navettaan ja talliin. Lypsylehmien määrä on reilusti päälle sadan. Ja tallissa on viisi hevosta ja poni.
”Hoidamme kaiken pääasiassa itse. Kotiovelta on varmasti 30 metriä navettaan ja talliin. Elämme koko perhe tässä samassa sekametelisopassa. Lapset ovat tekeväisiä ja järkeviä. He ymmärtävät työmme, ja välillä huomauttavatkin, että eikö apetta jo pitäisi antaa. He touhuavat mukana ja heillä on oma Jussi-poni jota liikutella”, Reitti kuvailee arkeaan, joka alkaa kuudelta ja päättyy iltakymmeneltä.
Lue myös:
”Tarinani on auttanut muita jaksamaan”
Pia-Pauliina Reitti
Vuonna 1989 syntynyt pararatsastaja ja maitotilallinen MäntsälästäArvokilpailumenestys:2019 EM Rotterdam (NED): Supremo, vapaaohjelma 7. henkilökoht. 8. joukkue 11.2018 MM Tryon (USA): Supremo, vapaaohjelma 8. henkilökoht. 9. joukkue 10.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
Siirry pääsisältöönSiirry hakuunSiirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
