Miten raviurheilu perustelee osansa valtion budjetissa?

”Mutta mikäli mielimme pysyä tukieurojen vastaanottajina, on meidän suhtauduttava itsekin asiaan järkevästi pelkän hevossydämen sykkeen sijaan”, Etta Pakkanen kehottaa. Kuva: Elina Paavola

Aprillipäivänä 1.4. Jari Sarasvuo kohahdutti ravikansaa twiittaamalla ”koneille” ja raviurheilulle kohdistetuista tuista ja niiden oleellisuudesta osana valtion budjettia. Ajankohdasta huolimatta ulostulo ei ollut aprillipila.

En hyväksy tällaista puhetta hevosista ja erityisesti maaseudulla merkittävästi työllistävästä toimialasta, mutta kohutwiitissä on pohdittavaa myös meille raviaktiiveille. Kuinka raviurheilu näyttäytyy ulospäin? Miten perustelemme osamme valtion budjetissa, jota varmasti tullaan ruotimaan uudessa eduskunnassa?

Lyhykäisyydessään esittämiini kysymyksiin vastataan usein Fintoton fuusioitumisella osaksi Veikkausta ja hevospelituottojen siirtymisellä lajin omasta käytöstä valtion kassaan. Useissa valtion tukiin kantaa ottavissa blogeissa eri pelimuotojen tuotto-osuuksia vertaillaan eri urheilulajien saamiin tukiin. Vaikka hevospelit keskusteluissa esillä olevien numeroiden valossa näyttäytyvätkin voitollisina, on totta, etteivät tukierot välttämättä kohtaa suhteessa muihin urheilulajeihin. Lisäksi tuntuu, ettei tässä tuloslaskelmassa olla huomioitu niin sanotun pelikoneiston ylläpitämisestä aiheutuvia kustannuksia.

Oli miten oli, rahapelimonopolin loppu häämöttää. Hevosalan tukien tulevaisuus on vielä jossakin määrin auki, mutta tarve olemassaolomme välttämättömyyden perustelulle ei poistu. Omasta mielestänikään emme voi käsi sydämellä puhua välttämättömyydestä – kyllähän maailma pyörii ilman raviurheiluakin. Mutta mikäli mielimme pysyä tukieurojen vastaanottajina, on meidän suhtauduttava itsekin asiaan järkevästi pelkän hevossydämen sykkeen sijaan.

Hippos teki ”radikaalin” ratkaisun vähentämällä vuosittaisia ravitapahtumia 56:lla. Vuonna 2024 kilpaillaan siis 400:ssä ravitapahtumassa. Vuoden 2024 toiminta- ja investointituista ei ymmärrykseni mukaan olla vielä päätetty, mutta vuoden palkintobudjetin on luvattu pysyvän samana. Tämä oli selvästi askel oikeaan suuntaan, sillä palkintorahojen keskittyminen harvemmille ravitapahtumille johtaa vääjäämättä palkintotason nousuun. Mutta riittääkö se?

Suomen Hippoksen hallituksen puheenjohtaja Antti Lehtisalo painottaa toimenpiteen olevan väliaikainen ja korostaa tarkoituksena olevan raviurheilun auttaminen vaikeiden aikojen yli. Vaikeat ajat eivät kuitenkaan tätä menoa ole loppumassa. Raviratojen määrän pysyessä samana, niiden infrastruktuurin ylläpitämiseen kuluu aivan yhtä paljon varoja kuin useammin käytössä olevien ratojenkin. Raviratojen toiminnan tukemiseen on käytetty Veikkauksen noin 40 miljoonan tuotoista noin neljäsosa, eli 10 miljoonaa.

Mitä tapahtuisi, jos tämä 10 miljoonaa jaettaisiin harvemmille raviradoille? Mielestäni se voisi luoda radoille resursseja parantaa tapahtumien profiilia ja kiinnostavuutta sekä luoda edellytyksiä aiempaa parempitasoiselle ja siten myös pelillisesti kiinnostavalle urheilulle. Samalla raviratojen tukemisen perusteleminen helpottuisi, kun Arkadianmäellä ei tarvitsisi keskustella hevosharrastajien harjoittelumahdollisuuksista.

En tarkoita, etteivätkö harrastajien harjoittelumahdollisuudetkin olisi tärkeitä. Mikäli kilpailutoimintaa tarjoavia raviratoja vähennettäisiin, jäisi useita toimintakykyisiä raviratoja vaille käyttötarkoitusta. Osalle rata-alueista keksittäisiin varmasti muutakin käyttöä, kuten olemme saaneet huomata Teivo-Mäkkylän asuinalueen kaavoitussuunnitelmissa. Osaa puolestaan voisi hyödyntää aktiivisten harrastaja-alueiden harjoittelualueena – tai vielä parempaa, kehittää niiden yhteyteen valmennuskeskuksia, jotka tukisivat sekä mahdollisuutta aloittaa ammattimaisena ravivalmentajana, että tarjoaisivat alueen harrastajavalmentajille entistä vastaavat harjoitteluolosuhteet.

Tällaisen kompleksin rahoittaminen ei olisi valtion tukien varassa, koska tallien vuokratuloilla ja radankäyttömaksuilla voidaan perustella investointien rahoitusta aivan kuten kaikessa muussakin yritystoiminnassa. Ylläpitoon tarvittava koneisto olisi taloudellisesti huomattavasti kevyempi henkilöstötarpeen laskiessa huomattavasti. Kokonaisuus tarvitsee toki vetäjän, mutta useiden raviratojen johdossa tai yhteydessä toimii alueen hevosjalostusliitto.

Killerin ravirata Jyväskylässä on panostanut harjoittelualueiden monipuolisuuteen ja toimisi mielestäni erinomaisesti valmennuskeskuksena. Killeri on hoitanut tonttinsa hienosti myös kilparatana ja on sijainniltaan keskeinen, joten en ehdota sen muuttamista valmennuskeskukseksi. Radan ympäristö antaa siitä huolimatta hyvän kuvan siitä, miltä raviradan ympärille rakennettu valmennuskeskus voisi näyttää.

Toimintatukien lisäksi maa- ja metsätalousministeriö on myöntänyt radoille investointitukia. Vuonna 2022 niitä jaettiin yhteensä 1 181 600 euroa. Tukisummat riippuvat raviratojen esittämistä investointitarpeista ja niiden budjeteista. Viime vuoden suurin investointituki, 280 000 euroa, osoitettiin Lahden Hevosystäväinseura ry:lle. Tukea haettiin erityisesti radan valaistuksen ja äänentoiston parantamiseen. Jokimaan silloinen toimitusjohtaja Niko Solkio perusteli valaistuksen uudistamisen tarvetta erityisesti yleisön kannalta näkyvyyden parantamiseksi, vaikka kyseessä on mitä suurimmissa määrin myös kilpailijoiden turvallisuutta parantava seikka.

Suurimmassa osassa ratojen investointeja kyseessä onkin kilpailevien hevosten tai ihmisten turvallisuus ja viihtyvyys. Kun tukisummia katsoo, tuntuvat näkyvät muutokset kuitenkin olemattoman pieniltä. Se laittaa väkisin miettimään, oltaisiinko investoinneissa voitu tehdä jotakin toisin.

Raviradoille myönnetty investontituki on maksimissaan 70 prosenttia koko kustannuksesta. Vertailukohteena mainittakoon Leaderin yrityksen investointituki, joka on normaalitapauksessa 20 prosenttia hyväksytyistä kustannuksista. Investointien tukiosuuden ollessa näin merkittävä, olisi ensiluokkaisen tärkeää hoitaa asiat ammattimaisesti. En sano, että ”serkun kaiman -kauppoja” tehtäisiin. Pitkään rakennusalan yrittäjänä toiminut ystäväni kuitenkin huomautti, kuinka paljon esimerkiksi raviradan äänentoiston ja valaistuksen uusimisessa oltaisiin voitu säästää, jos hankinnat olisi tehty keskitetysti kilpailuttamalla usealle raviradalle kerralla.

Juupas-eipäs ja meidän-teidän puheet on jätettävä sikseen ja katsottava kokonaisuutta niin lajin sisällä kuin ulkopuolisen silmin. Vaikka laji on harrastajalle kallis ja ammatinharjoittajien näkökulmasta usein kannattamaton, ovat tukien luvut kiistämättä suuria. Emme voi tuudittautua eduskunnassa istuvien hevosihmisten hyväveliverkostoon, vaan tukirahojen käyttötarkoitus on pystyttävä perustelemaan tarkkojen lukujen ja strategioiden avulla.

Kirjoittaja on ylöjärveläinen ravivalmentaja.