”Mutta kuten me hevosihmiset tiedämme, ylimääräistä tekemistä tuli heti tilauksesta”

Seidi Koivusalo muistuttaa tiimityön merkityksestä. Kuva: Seidi Koivusalo

Tätä julkaisua kirjoittaessani istun kotona keittiön pöydän ääressä. Takana on tiukka ja jopa stressaava kaksiviikkoinen. Töiden osalta kalenteri kertoi sen etukäteen ‒työprojekteja oli saatettava urakalla maaliin. Tiesin, että tulen viettämään aikaa paljon töiden äärellä ja saan aikatauluttaa sekä tulemiset että menemiset hyvin tarkasti. Sanoin ääneen, että tähän ei tarvitse nyt mitään ylimääräistä tekemistä. Mutta kuten me hevosihmiset tiedämme, ylimääräistä tekemistä tuli heti tilauksesta.

Minulla on valehtelematta yksi maailman mukavimmista ja rauhallisimmista hevosista, jonka kanssa työskenteleminen on enemmän terapiaa ja ystävyyttä kuin minkäänlaista työkaveruutta. Kyseisen ruunan kanssa aika kuluu kuin siivillä. Se rakastaa kaikkia ja kaikkea. Kiltteyden lisäksi se on äärimmäisen rauhallinen kaikissa mahdollisissa hoitotoimenpiteissä, mitä ikinä voikaan keksiä. Mutta vaikka hevonen olisi maailman rauhallisin, se voi silti onnistua telomaan itseään ihan vain paikallaan seisomalla ja hevosen elämää viettämällä.

Tuli se päivä, kun ruunan silmä oli muurautunut umpeen ja turvonnut. Kun silmää sai vähän raotettua, siitä näki heti selkeästi, että nyt ei ole kaikki hyvin. Silmä oli sumea, se alkoi vuotamaan ja turvotus lisääntyi. Tämä oli juuri se, mitä toivoin kiireellisen viikon jatkeeksi. Ei auttanut kuin alkaa selvittämään, kuka eläinlääkäri ensimmäisenä on tavoitettavissa.

Eläinlääkäri Mari Vettenranta otti ensimmäisenä asian hoitaakseen ja saimmekin nopeasti tulla paikan päälle. Ystäväni kuljetti hevosen klinikalle, jossa eläinlääkäri yhdessä klinikkahoitajan kanssa tutki ja hoiti silmän, joka oli todennäköisesti ottanut osumaa heinänkorresta. Hevosta tuli nyt hoitaa useamman kerran päivässä silmää huuhtoen ja hoitaen. Kaikki järjestyi ihmeen lailla. Tallin väki huolehti hevoselle aamusta auringon valolta suojaavan myssyn päähän ja ystäväni hoiti silmän aamuin illoin. Eläinlääkäri katsoi lähes päivittäin kuvia ja videoita silmästä, pyyteettömästi auttaen. Silmä tuli kuntoon.

Tässä kokemuksessa korostuu yksi suuri ja merkittävä asia, tiimityön merkitys. Jokaisen hevosen taustalla on tiimi, johon kuuluu eri lenkkejä, joista kaikki tähtäävät yhteen ja samaan asiaan, hyvinvoivaan hevoseen. Toisia autetaan puolin ja toisin, tuetaan ja kannustetaan, kun sitä tarvitaan. Kaiken keskiössä on hevonen, jonka hyvinvoinnin merkitys on tärkeä, menestyy se tai ei.

Ehkä sinulla on hevonen itselläsi. Pohdi hetki kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat viime aikoina tehneet oman osansa hevosesi hyvinvoinnin eteen. Hyvä ja toimiva tiimi ei ole itsestäänselvyys ja se on tärkeää muistaa. Se on lottovoitto, jota tulee arvostaa ja kunnioittaa. Se on lahja, josta pitää muistaa kiittää.

On kyseessä sitten hevosen kengittäjä, joka laittaa ammattitaitonsa likoon kuukausittain, ystävä, jonka tuki saa aina nousemaan uudelleen pystyyn tai eläinlääkäri, joka iltaisinkin käyttää aikaa kuvien katsomiseen ja vastailuun, kaikki he ansaitsevat kiitoksensa. Olkoon tänään se päivä, kun nämä tiimin tärkeät osat saavat ylimääräisen kiitoksen ja vähintäänkin sen arvostuksen, jonka nämä sankarit ansaitsevat.

Kirjoittaja Seidi Koivusalo on työskennellyt hevosenhoitajana ja on nykyisin hevosalalla sosiaalisen median vaikuttajana Lähtö Hyväksytty -kanavallaan Instagramissa.