Valmentajien yhteistyötä. Julia Wejberg (oik.) ohjaa junioriratsastaja Aava Porria venyttelemään kylkiä auki ennen ratsastusta. Arnella Nyman pitää Lord frá Kaakkolan rauhallisena ja paikallaan. Kuva: Kati Susi
”Aina naurattaa, kun ratsastaa!” – Lajin vaihto ja tavoitteellinen valmentautuminen muuttivat Susanna ja Aava Porrin hevoselämän
Pitkään monessa ratsastuksen lajissa kilpaillut Susanna Porri löysi uuden vaihteen harrastukselleen islanninhevosten parista.
Susanna Porri ja Nökkvi frá Hrísdal verryttelevät vaihdellen avo- ja sulkutaivutuksia pääty-ympyrällä. Kuva: Saana AhoKesäkuun aurinko paahtaa armotta pellon keskellä sijaitsevalle ratsastuskentälle. Sipoolainen askellajiratsastuksen MM-mitalisti Arnella Nyman on juuri ratsastanut orillaan Thór från Järstalla askellajiratsastusklinikan osallistujien edessä. Hänen valmentajakumppaninsa Julia Wejberg on samalla avanut katsojille harjoitteliden filosofiaa ja niiden tekemistä istunnalla.
Puolen tunnin treeni on sujunut harmonisesti ilman, että katsojat olisivat nähneet ratsastajan tekevän juuri mitään ohjasavuilla. Nyman ratsastaa hevosensa lähinnä istunnalla ja pohkeilla neljässä askellajissa, rennosta kootuksi, käyttäen monipuolisesti kouluratsastusharjoituksia apuna hevosen herkistämisessä ja tasapainottamisessa.
”Antakaa vettä!”, saa Nyman puserrettua kuivien huultensa välistä.
Muutaman pitkän kulauksen jälkeen hän vastaa katsojien kysymyksiin. Hän toteaa, että kääntää ja taivuttaa hevostaan istuinluilla, jolloin käden tehtäväksi jää antaa ohjalla raamit hevosen kaulalle.
”Kokoaminen tapahtuu aktivoimalla keskivartalon lihakset. Käsi jää paikalleen ja pohje pyytää eteen. Ja kun pyydän hevosta pidentämään ylälinjaansa, sen ryhti säilyy mutta otsa lähtee eteenpäin. On todella tärkeää muistaa myös riittävän usein pidentää hevosta, sillä lyhyenä se väistämättä jäykistyy”, Nyman selittää.
Urheilufysioterapeutti Wejberg tähdentää, että kansainvälisen tason kilpahevosellakin tehdään paljon perusharjoitteita lajiharjoittelun ja voimatreenin ohella.
”Perusharjoitteet ovat isossa roolissa ympärivuotisessa treenissä ja niihin palataan aina, jotta saadaan hevonen pysymään symmetrisenä, notkeana ja kuulolla”, Wejberg sanoo.
Nymanin jälkeen areenalle hikoilemaan pääsee neljä hänen ja Wejbergin valmennettavaa. Nymanin ja Wejbergin perustama Equine Sports Academy Finland on toiminut vuoden verran. Sen ohjelmaan on kuulunut monipuolinen ja kokonaisvaltainen ratsukon molempien osapuolten valmennus.
Rauman Lapista kotoisin olevat äiti ja tytär, Susanna ja Aava Porri, ovat melko tuoreita askellajiratsastuksen harrastajia. Susannalla on takanaan vuosikymmeniä hevosten parissa ja hän on kilpaillut kenttä- ja rataesteratsastuksessa sekä koulu- ja matkaratsastuksessa. 15-vuotias Aava-tytär siirtyi neljä vuotta sitten shetlanninponeista islanninhevosiin, kun perheeseen ostettiin entinen jalostusori Lord frá Kaakkola.
Aikuisena ruunatun Lordin kanssa Aava Porri alkoi pian valmentautua Nymanin silmien alla. Kaksi kautta yhdessä kilpaillut ratsukko on saavuttanut askellajiratsastuksen suomenmestaruuksissa juniorien hopeaa ja pronssia.
Hieman vahingossa Porrien siirtyminen askellajiratsastukseen meni.
”Nurmijärvellä järjestettiin islanninhevosten myyntinäyttely, johon menimme ihan vain katselemaan. Olimme juuri shetlanninponini myynnin jälkeen ajatelleet pitää vähän taukoa omista hevosista, mutta bongasimme Lordin myyntinäyttelystä ja tykästyimme siihen niin paljon, että ostimme sen”, Aava Porri kertoo.
Kaksi vuotta Lord oli perheen ainut hevonen. Sinä aikana keski-ikää kolkutellut Susanna Porri teki ”mitä haluan elämässäni tehdä ja kokea” -listoja.
”Toistuvasti listoillani sitkeästi pysyi ratsastusurheilu ja hevoset. Aloin ajatella, että pian on käsillä viimeinen hetki toteuttaa haaveeni ja palata kilparatsastuksen pariin.”
Porrille löytyi Islannista Ruotsiin tullut ensimmäisen palkinnon ori Nökkvi frá Hrísdal.
”Kävimme Ruotsissa kokeilemassa todella monia hevosia, mutta Nökkvi miellytti eniten, se oli niin komea ja hieno”, Porrit kertovat.
Susanna Porrilla on ollut oma hevonen 80-luvun puolivälistä asti ja kisakentät ovat tuttuja. Moni asia kuitenkin muuttui askellajiratsastukseen siirtymisen kautta.
”Askellajiratsastus on hyvin fyysistä. Tämä laji on tuonut kehonhallintaan aivan uusia elementtejä. Kun hevosella on neljä tai viisi askellajia, on niiden hallitseminen vaativaa ratsastajalle. Minut myös yllätti, millaisia kilpureita nämä islantilaiset ovat”, Susanna Porri sanoo.
Ylitse muiden on kuitenkin yksi asia.
”Aina naurattaa ja tulen hyvälle tuulelle, kun ratsastan islanninhevosellani. Meille on Nökkvin kanssa kehittynyt vahva symbioosi ja sen voima ja läsnäolo tuovat minulle hyvän olon”, Susanna Porri kuvaa suhdettaan hevoseensa.
Aava Porri on äitinsä kanssa samoilla linjoilla. Hänellekin iloa tuo islanninhevosen eteenpyrkimys, joka on rodun jalostuksessa tärkeässä roolissa.
”Lordista huokuu energisyys ja se on aina iloisena lähdössä töihin.”
Porrit ovat valmentautuneet Nymanin ja Wejbergin Akatemiassa koko vuoden ja jatkavat tulevallekin kaudelle. Heitä miellyttää valmennuksen kokonaisvaltaisuus ja tavoitteellisuus sekä ryhmähenki.
”Tänä kesänä Aavan rippileiri osuu juuri suomenmestaruuksien aikaan, joten päätimme osallistua kilpailuihin lähinnä fiiliksen mukaan. Ensi vuonna sitten tavoitteellisemmin”, iloinen äiti-tytär-parivaljakko kertoo.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
