Kun mennään kolmen Irrin taktiikalla – askelmerkit vievät väliin eri suuntiin, mutta perheen yhteys kantaa kaikilla mausteilla

Tuija Irri (kesk.) on pitkänlinjan ravivalmentaja. Myös hänen lapsensa Jonna ja Joni-Petteri ovat ammattivalmentajia. Kuva: Kari Salonen

Irrin raviperhe on ollut 1990-luvun alusta asti tiedetty ja tunnettu toimija ravi-Suomessa. Tuija Irri on arvostettu raviammattilainen ja ikäpolvensa näkyvimpiä naisohjastajia. Hänen puolisonsa Kari Irri on maarakennustöiden ohella elänyt Tuijan kanssa täyttä ravielämää ja ajanut myös yli 700 starttia kilpaa.

Vuosituhannen vaihteesta alkaen myös raviperheen seuraava sukupolvi on tullut tutuksi. Jonna ja Joni-Petteri ajoivat ensin kilpaa poneilla ja Joni-Petteri eli kotoisammin pelkkä Joni jatkoi suoraan hevosten ohjiin. Molemmat lapset ovat työskennelleet perheyrityksessä ja koko sakki on rakentanut toimivaa konseptia, jonka menestys on ollut nousujohteista.

Kaudella 2018 pääosa tallin hevosista siirtyi Jonin valmennuslistoille ja ainakin ulkopuolisen silmiin sukupolvenvaihdos näytti varsin suoraviivaiselta. Osalle tulikin viime vuonna yllätyksenä, kun myös isosisko Jonna aloitti valmennustoiminnan omissa nimissään.

”Koko ajan ei ole tiedetty että myös Jonna haluaa treenariksi, mutta kyllä se on jo muutaman vuoden ollut selvää”, Tuija Irri kuvailee.

Alkuvuodesta 2021 kolmella Irrillä on hevosia yhteensä kolmessa paikassa. Kotitilalla Sastamalassa on parikymmentä hevosta, joista muutama Tuijan listoilla ja loput Jonin valmennettavia. Irreillä on lisäksi käytössään kolme neljäsosaa Teivon ratatallista, jolla asuu kymmenen Jonin valmennettavaa.

Jonna vaikuttaa Ruotsin Julmyrassa, jonne hän ja puolisonsa Taneli Säde suuntasivat joulukuussa. Tammikuun puolivälin jälkeen tallissa on 16 hevosta, joukossa pari hevosta, jotka siirtyivät Tuijan listoilta Jonnan valmennukseen tämän lähtiessä Ruotsiin.

Joulukuuhun asti kaikki kolme pyörittivät talliaan samoissa tiloissa. Tulevana keväänä edessä lienevät muutoksen ajat.

”Näillä hevosmäärillä ei kaikki mahduta olemaan samoissa tiloissa. Tähän systeemiin mahtuu vain tietty määrä hevosia, ja jompikumpi siirtyy muualle”, Joni Irri summaa.

Loppuvuoden tilanteeseen ei enää palata, vahvistaa myös Jonna Irri.

”Samalla tavalla ei enää jatketa, se on ihan selvä”, hän kuittaa. ”Katsotaan nyt, miten kaikki asettuu. Haavehan on kaikilla valmentajilla sama, eli että olisi sopiva määrä laadukkaita hevosia, mutta on eri asia, miten asiat käytännössä toteutuvat.”

Tulevat kuviot ovat tammikuussa auki. Jonna Irrin alku Ruotsissa on ollut mainio, eikä pitkäaikaisempikaan yrittäminen länsinaapurissa ole poissuljettua.

”En ole vielä stressannut itseäni asialla. Tällä tietoa olemme tulossa keväällä kotiin, mutta kyllä tänne jäämisenkin ajatus pyörii päässä”, hän kommentoi.

”Varmaan olisi fiksua yrittää satsata Ruotsissa olemiseen, mutta se ei ole pelkästään itsestä kiinni. Hevosenomistajien kanssa on puhuttu, että täällä ollaan tämä tietty aika, ja luulen, että moni haluaa kuitenkin nähdä hevosensa jatkossakin kilpailemassa Suomessa. Jos Ruotsissa haluaa olla, pitäisi saada myös ruotsalaisia asiakkaita.”

Jonna Irrin kasvattama ja yhdessä Taneli Säteen kanssa omistama Majestic Man oli viime vuoden Suur-Hollolan finalisti ja tänä vuonna välierissä. Se on myös kuuluisa ”orpovarsa Taistona”. Kuva: Kari Salonen

Jonna Irrin kohdalla valmentajaksi ryhtymisessä on ollut myös ns. momentumin hyödyntämisestä. Jonnan kasvattama ja hänen yhdessä Taneli Säteen kanssa omistamansa Majestic Man on Suomen kärkiravureita, jonka kanssa hän sai ”omaa” näkyvyyttä jo ruunan vielä ollessa Tuija Irrin valmennuslistalla.

Majestic Man on paitsi mahtava urheiluhevonen, myös seurattu hevonen jo alkumetreiltään alkaen. Se jäi emänsä kuoltua orvoksi ja sai varaemäkseen ravikuningatar Mariminin, jonka oma varsa oli kuollut. Orpovarsa Taisto olikin monelle tuttu jo ennen kilpailu-uraansa.

Talvella 2019–2020 Jonna oli ruunansa kanssa Ranskassa, missä Majestic Man juoksi neljä starttia menestyen kohtuullisesti. Tuolloin se oli Björn Goopin listoilla Jonna Irrin ollessa samalla töissä Goopin Ranskan yksikössä.

Jonna on työskennellyt kotitallin ja Goopin lisäksi jaksot norjalaisvalmentaja Arild Eggenillä USA:ssa sekä Petri Salmelalla Ruotsissa.

”Viime keväänä ajattelin, että hevosen luoma noste pitää käyttää hyödyksi”, Jonna toteaa päätöksestä ottaa Majestic Man omaksi valmennettavakseen. ”Moni on varmaan ajatellut, että tässä kaikki tehdään ihan yhdessä, mutta koko ajan on tiedetty, ettei se tule olemaan lopullinen yhtälö.”

”Kaikki ovat tehneet paljon töitä yhteisen tiimin eteen, mutta Joni on tietysti ollut enemmän esillä ja profiloitunut, kun hän on ajanut kilpaa. Minulle sellainen ei ole ollut aikaisemmin niin merkityksellistä, mutta omaa tulevaisuutta täytyy ajatella vähän pidemmällekin.”

Rautainen ammattilainen Tuija Irri on miniänsä Jenni Kaijan sanoin aina auttavainen ja eniten töissä. ”Tuija on ainoa, joka tässä systeemissä on korvaamaton", vahvistaa vävy Taneli Säde. Kuva: Kari Salonen

Kaiken tämän keskellä ovat Tuija ja Kari Irri. Yhtälö kahden sukupolven ja kolmen valmentajan kesken ”ei ole ihan helppo”, Tuija Irri myöntää.

”Kyllä niitä oikeita linjoja joutuu vähän hakemaan”, hän kuvailee. ”Näissä paikoissa ollaan saatu tulosta aikaiseksi, mutta ei tätä systeemiä ole rakennettu kolmelle valmentajalle. Jonnalla on ollut vähän ajatusta, että voisi rakentaa oman tallin tähän viereen, mutta aikakin on epävarmaa.”

Kokonaisuutta on viety eteenpäin koko perheen voimin. Irrit myöntävät suoraan, ettei oman perheen kanssa työskentely aina ole pelkkää auvoa.

”Kaikki tietävät, mitä perhe-elämä on. Siinä on hyviä päiviä ja huonoja päiviä”, Tuija Irri kuvailee. ”Enimmäkseen on viime aikoina pärjätty ihan hyvin. Aiemmin oli useammin kiistoja, mutta ehkä aikuistuminenkin on tehnyt tehtävänsä, ja asioita pystytään käsittelemään eri tavalla.”

”Kyllä kina tulee ihan mistä kina vaan voi tulla, riippuen ihmisten väsymysasteesta”, Jonna nauraa. "Minä ja Joni ollaan meistä kiivaimpia, minä varmaan kaikkein kiivain.”

”Jokainen voi kuvitella millaista oman perheen kanssa on parhaimmillaan ja pahimmillaan. Välillä on ollut tulisia väittelyitä, mutta aina on kaikesta selvitty”, Joni komppaa.

Tuija kuvailee molempia lapsiaan lahjakkaiksi hevosihmisiksi, mutta erojakin on, sekä ammatillisesti että persoonina.

”Jonna on kokonaisvaltainen hevosihminen ja tosi tunnollinen, hän ei jätä kiveä kääntämättä hevosten eteen. Joni taas on hirveän hyvä organisoimaan asioita ja saamaan systeemin pyörimään”, hän kuvailee.

”Tyyppinä Joni on ehkä vähän kiltimpi kuin siskonsa. Jonna on kovapäisempi ja suorapuheisempi, eikä ainakaan piilottele mitään. Joni on vähän korrektimpi.”

Oman mausteensa perheyritykseen tuo, että myös molempien puolisot ovat mukana toiminnassa. Taneli Säde vastasi aiemmin Teivon tallin toiminnasta ja Jenni Kaija työskentelee Sastamalan tallilla.

”Jenni on tosi kova paiskimaan hommia, oikea työmyyrä. Tuntuu välillä, että itse on vain jaloissa pyörimässä, kun yhtä aikaa tehdään töitä”, Tuija kuvailee. ”Ja se on hienoa, että omassa tallissa on monté-osaamista. Juuri nyt ei ole sen lajin tähtiä tallissa, mutta voihan niitä taas tullakin.”

”Tanelista taas voi Jonnan kanssa sanoa, että siinä on vakka kantensa valinnut. Tanelikin sanoo suoraan, mitä ajattelee, eikä kiertele eikä kaartele, eikä se ole huono asia. Taneli on taitava kengittäjä. Hän oikeasti tykkää hevosista ja eläimistä ylipäätään, tämä ei ole hänelle vain työtä.”

Kun Tuija on kuvaillut Jenniä ja Tanelia, on ehkä syytä myös kysyä miniän ja vävyn mielipide anopistaan.

”Tuija on ihan loistava tyyppi, ei muuta voi sanoa. Eniten Tuija täällä tekee ja on aina auttavainen”, Jenni Kaija kuvailee.

Viimeisen sanan saa Taneli Säde, jonka kommentti ehkä kertoo myös siitä, mitä Tuija Irri tarkoitti Tanelin suorapuheisuudesta mainitessaan.

”Tuija on rautainen ammattilainen ja ainoa, joka tässä systeemissä on korvaamaton. Hän pitää tätä kokonaisuutta kasassa ja arkea pyörimässä.”

”Ja aivan upea ihminen. Paljon lapsiaan mukavampi luonteeltaan.”

Juttu on ilmestynyt alunperin MT Ravinetin Vuosikuvastossa 5. helmikuuta.

”Moni valmentaja tuntuu panostavan valmiiden kilpahevosten hankkimiseen, mutta varsatreenareitakin pitää olla", tuumii Joni Irri, joka pitää tallia vaimonsa Jenni Kaijan kanssa. Kuva: Kimmo Haimi

Perheen tukikohta on entisessä Vammalassa eli nykyisessä Sastamalassa. Sekä Tuija että Kari Irri ovat samalta seudulta kotoisin, mutta tila ei ole kummankaan lapsuudenkoti vaan vuonna 1988 hankittu ostopaikka.

”Vanhassa navetassa oli alkuun kuusi vai seitsemän hevosta ja laajennus tehtiin kymmenkunta vuotta myöhemmin”, Tuija kertaa.

Teivon ratatallin Irrit vuokrasivat ensimmäisen kerran 1990-luvun alussa. Teivossa tuli hakuun aiemmin Jorma Kontion käytössä ollut talli, jonka Tuija Irri sai ensimmäisellä hakuyrityksellään.

Välillä kaikki Irrin valmennettavat olivat Teivossa ja kotitalli oli muutaman vuoden tyhjillään. Välillä ratatallista taas luovuttiin ja kaikki hevoset olivat maalla, kunnes Irrit ottivat uudelleen tukikohdan Teivosta neljän lähiseudun valmentajan vuokrattua yhdessä ratatallin. Sittemmin väki on vähentynyt niin, että Jari Kinnusella on tallista neljännes ja loppuosa tallista on Irrien käytössä.

”Jos lapset eivät olisi olleet hevoshommasta innostuneita, toiminta olisi varmaan aika pienimuotoista. Jonkinlainen käännekohta oli, kun Joni palasi Nurmokselta Suomeen, ja hänellä alkoi olla myös omia asiakkaita.”

Tuija Irri jatkaa omaa uraansa valmentajana, mutta kovin isoa toimintaa hän ei enää oman sormensa alle havittele.

”Tämä on ollut elämän ammatti ja olen tykännyt työstäni, mutta 60 vuotta lähestyy, enkä kuitenkaan ole mikään Korven Pekka”, Tuija naurahtaa.

”Tykkään tehdä edelleen, mutta elämässä voi olla muutakin. Moni sanoo, ettei elämässä ole muuta kuin hevoset, mutta en minä häpeä sanoa sitä, että pitää olla muutakin – tai ainakin toivoo, että elämässä olisi muutakin.”

Tuija Irri kertoo heränneensä viime vuosina elämän rajallisuuteen. Sekä hänen että Karin isät ovat kuolleet ja heistä itsestään on tullut isovanhempia. Jonin ja hänen puolisonsa, Suomen johtaviin monté-kuskeihin kuuluvan Jenni Kaijan tytär Janna täytti tammikuussa vuoden.

”Aika menee nopeasti, eikä kannata vaan haaveilla”, Tuija painottaa.

Tuija Irrin uran kannalta merkittävä hevonen oli New Lady, jonka Karin vanhemmat Liisa ja Kosti Irri ostivat varsana Martti Hämäläiseltä. Vuonna 1987 syntynyt New Lady oli kova kilpahevonen, joka loi Tuija Irrille nimeä valmentajamarkkinoilla. Tamma juoksi 84 startistaan 14 voittoa ja yhteensä 42 totosijaa ja keräsi lama-ajan pienillä palkinnoilla yli 250 000 markan voittosumman.

New Ladyn varsoista ei tullut emänsä veroisia kilpahevosia, mutta hyviä starttareita kuitenkin. Hard Acticon, Joyfull Action, Clever Action ja Actionman juoksivat yhteensä yli satatuhatta euroa ja muodostivat monta vuotta Irrin tallin kilpahevosten rungon.

”Varsinaisia tähtihevosia ei ole oikein ollut. Teivon talli täyttyi tavallisista hevosista, ja paljon oli ongelmahevosia. Moni hevonen tuli vielä kerran kokeiltavaksi, jos se naisella lähtisi kulkemaan. Ongelmat vaan yleensä olivat sellaisia, ettei niistä mitään tullut. Olisi varmaan pitänyt olla jyrkempi sanomaan, ettei ota kokeiltavaksikaan, mutta silloin oli enemmän intoa.”

Tuija Irri kiittelee nuoremman sukupolven aktiivista otetta hevosasioissa.

”Lapset ovat olleet kunnianhimoisempia ja yrittäneet aktiivisesti päästä parempaan hevoskalustoon. Jonna on kasvattanut itse ja Jonikin on ollut aktiivisempi näissä asioissa”, hän kuvailee.

”Molemmat myös tekevät hyvää asiakaspalvelutyötä ja osaavat esiintyä. He ovat tosi sosiaalisia, ja siinä he tulevat enemmän isäänsä. Minä olen enemmän erakkotyyppiä, enkä kaipaa esillä olemista. Kari on myös minua äkkipikaisempi, mutta sopiikin asiat nopeasti, kun minä taas olen vähän pitkävihaisempi.”

Irrien perhepotretissa vas. Jenni Kaija ja Joni-Petteri Irri sekä heidän tyttärensä Janna, Tuija ja Kari Irri sekä Jonna Irri ja Taneli Säde. Kuva: Kari Salonen

Irrejä on Tampereen seudun ravipiireissä enemmänkin, mutta yli 200 voittoa ajanut Reijo Irri ei ole ainakaan läheistä sukua tälle raviperheelle.

”Karin veljen nimi kyllä on Reijo Irri, mutta hän ei ole hevosmies ollenkaan. Toisen Reijo Irrin vaimo taas on Tuija Irri ja heidän lapsensa ovat Joni ja Jenna Irri. Postit ja puhelut ovat menneet moneen kertaan sekaisin”, Tuija nauraa.

Omaa sukuaan Tuija Irri on Kuusisto. Perheessä ei ollut hevostaustaa, mutta Tuija kuitenkin innostui hevosista palavasti. Myöskään Kari Irrin perheessä ei ole varsinaista hevostaustaa. Hänen vanhempansa tosin innostuivat sittemmin innokkaiksi ravi-ihmisiksi, mihin New Ladyn menestyksellä oli merkittävä rooli.

Tuija Irri kasvoi raviammattilaiseksi lähinnä harrastamisen kautta, mutta lapset ovat olleet opissa muillakin ammattilaisilla. Joni Irri suuntasi peruskoulun jälkeen oppisopimusoppiin Pekka Korvelle. Sittemmin hän on ollut pariin kertaan töissä Timo Nurmoksella ja lyhyen jakson myös Aripekka Pakkasella.

”Pekalla oppi älyttömän paljon”, Joni painottaa. ”Vaikka kotona oli aina ollut toimintaa, ei minulla kuitenkaan ollut kovin paljon kokemusta hevosten kanssa. Käytännössä kaikki piti opetella.”

Isossa ammattitallissa oppia tuli nopeasti.

”Ensimmäisenä päivänä lyötiin patjat ja pintelit käteen ja sanottiin että kääri nämä jalkoihin. Kun ensimmäisen vedon jälkeen oli pintelit purkautuneet ensimmäisestä ja toisen vedon jälkeen toisesta jalasta, niin kyllä sen tietää, että jatkossa ne eivät enää purkaudu.”

Myös jaksot Ruotsissa ovat olleet arvokkaita. Viimeksi Nurmoksella vuosina 2015–2016 ollessaan Joni sai ajaa melko paljon kilpaakin.

”Ilman sitä reissua tuskin olisin nyt tässä pisteessä. Vähän oli ajatus jäädä sinne kokonaankin, mutta tuli olo, että ehkä elämässä pitää olla jotakin muutakin. Siellä oli ihan täysi paketti, kun oli omat passihevoset hoidettavana ja sen päälle jonkin verran kilvanajoa.”

Joni Irri on ollut Ruotsissa myös omien valmennettaviensa kanssa. Pari vuotta sitten hän ja Jenni Kaija olivat suomalaisille tutulla Sisu-tallilla hevosineen. Ratas pyöri vähintään kohtuullisesti ja pysyvämpikin Ruotsiin jääminen oli hyvin lähellä.

”Meillä oli valmiiksi katsottuna vähän isompi vuokratalli ja sopimus mailissa odottamassa. Siihen olisi kuitenkin pitänyt sitoutua pidemmäksi aikaa, ja katsottiin kuitenkin fiksummaksi tulla takaisin”, Joni muistelee. ”Sitä asiaa mietittiin monta yötä. Ratkaisua tulla takaisin ei ole kaduttu, ja kaikki muu kuin nyt nähtyhän on pelkkää jossittelua.”

Tammikuussa Jonin treenilistalla oli 26 hevosta. Painopiste on nuorissa, sillä kolmevuotiaita tallissa on yhdeksän ja kaksivuotiaitakin kahdeksan.

”Tavoitteena on ollut saada nuoria hevosia talliin ja siinä on onnistuttu hyvin. Ensi syksylle on jo varauksia uuden ikäluokan varsoille, mistä täytyy olla tosi iloinen”, hän summaa. ”Moni valmentaja tuntuu panostavan valmiiden kilpahevosten hankkimiseen, mutta varsatreenareitakin pitää olla. Varmaan liittyy siihen kun on ollut töissä Pekalla ja Timolla, mutta itselleni kilpahevosen rakentaminen varsasta tuntuu tosi luontevalta.”

Irrien kokonaisuudesta on viime vuosina tullut erinomaisia nuoria hevosia. Ensin Tuijan ja nyt Jonnan listoilla ovat olleet Majestic Man sekä Tapparan raviliigahevonen Marschall Match, joka on jutun ilmestymisen jälkeen siirtynyt Korven talliin.

Tuijan valmennuksessa ovat kolmevuotislähdöissä viime vuonna mainiosti pärjänneet Lovestory ja Stonecapes Thor.

”Kyllähän se on nähty, että näissä paikoissa ja näillä systeemeillä pystytään pärjäämään”, Joni summaa.

Oman valmennustoimintansa laajuuteen hän on tällä hetkellä tyytyväinen.

”Jos on kysyntää, siihen pitää tietysti yrittää vastata, mutta nykysysteemeillä ei voi paljoa laajentaakaan. Täytyy tietysti katsoa, miten tilanne meillä kaikkiaan etenee. Jos pitää etsiä uutta paikkaa, ei niitäkään hirveästi ole tarjolla.”

Vaikka oman perheen tilanne on positiivinen, suomalaisen raviurheilun näkymät mietityttävät Irrin joukkoa.

”Jos arkiravien palkinnot putoavat, ammattimaisen ravitoiminnan tulevaisuus huolestuttaa”, Joni toteaa. ”Ei mennä asioiden edelle, mutta kyllä tilanne mietityttää. Jos ajatellaan, että etsisi uutta paikkaa tai vaikka kotiin rakennettaisiin uusia systeemejä, ne olisivat isoja investointeja.”