Valtiolta pieni tuki, mutta isot vaatimukset – kuinka moni lopettaa kasvattamisen?

Tammat varsoineen kesälaitumilla voivat olla tulevaisuudessa yhä harvinaisempi näky. Kuva: Kari Salonen

Hevoskasvatuksen tulevaisuutta on muka pohdittu, ja suomenhevosta on muka ajateltu. On perustettu työryhmä, joka on varmistavinaan hevoskasvatuksen tulevaisuutta. Suomenhevonen sai taas 200 000 euroa joululahjarahaa.

Nämä pienet positiiviset merkit ovat kuitenkin vain tippa meressä verrattuna niihin ongelmiin, mitä eduskunnan hyväksymät uudet hevosasetukset ja niille tehty tulkintaohje tuovat erityisesti hevoskasvattajille.

Lähtökohtaisesti lain ajatus on hyvä. Hevoset tarvitsevat seuraa, liikuntaa ja korsirehua. Mutta nyt eduskunta on ilman kunnollista kustannusarviointia säätänyt lain, joka saa varmasti monet kasvattajat lopettamaan.

Vuoden vaihteessa astuu voimaan muun muassa määräys, jonka mukaan tamman ja varsan yhteiskarsinan vähimmäiskoko lasketaan eläinten säkäkorkeuden mukaan. Se tarkoittaa, että monen kasvattajan uudetkin 12 neliön varsomiskarsinat ovat liian pieniä.

Asetukset julkaistiin kesäkuun alussa, eikä varsakarsinoiden kohdalla ole lainkaan siirtymäaikaa.

Myös laidunten säänsuojavaatimus puree nimenomaan kasvattajiin. Yksi-, kaksi- ja kolmivuotiaitakin varsoja pyritään pitämään ryhmissä laitumilla toukokuun lopusta pitkälle syyskuun puolelle. Asetusten mukaisten tarpeeksi tilavien säänsuojien saaminen kaikkialle Suomeen ja kaikille laidunlohkoilla on kallis tikki ja saattaa vaatia rakennuslupiakin.

Edullisia ratkaisuja on, mutta eri asia on, miten ne kestävät hevosten kanssa.

Metsä lasketaan suojaksi, mutta sitä ei kaikilla laitumilla ole.

Suomen Hippos näkee, että säänsuojaa ei tarvita lämpimällä kesäsateella ja tuulella. Suomen kesässä kelit eivät aina ole lämpimiä. Varsojen elämän kokonaishyvinvointi silti tuskin laskee kovin matalalle, vaikka ne väliaikaisesti joutuvat kokemaan heikkoakin keliä.

Aitaamisen kuluja nostaa monessa paikkaa myös susiin varautuminen. Maitovarsojen yöaikaisen laidunnuksen moni on jo harmikseen lopettanut susivaaran takia, mikä lisää kasvattajan työtä aika paljonkin.

Hankala on myös ajatus, että varsat pitäisi ottaa talviaikaan tarhasta sisään heti huonon kelin tullen. Tietenkään ne eivät saa palella, mutta ohimenevä epämukavuus on elämässä aika normaalia.

Oleellista olisi muistaa, että liikunta on varsojen tulevaisuuden kannalta kaikkein tärkeintä. Mutta mitä suuremmat vaatimukset ovat, sitä lyhyemmäksi varsojen ulkoiluaika ja laidunkausi käy.

Myös vieroitus tulee olemaan murhe monille kasvattajille. Määräysten mukaan se on nyt tehtävä asteittain ja aikaisintaan kuuden kuukauden iässä.

Vieroituksen aikaraja voi olla hankala, kun varsoja syntyy maaliskuusta elokuuhun, ja ne on perinteisesti haluttu liikkumaan ja leikkimään varsojen yhteisryhmiin. Useimmat pihattoyrittäjät näkevät, että ryhmä pitää saada syksyllä kerralla kokoon, koska myöhemmin tullutta usein sorsitaan.

Ratsupuolella moni on viime vuosina jättänyt vieroituksen kesään hevosten hyvinvoinnin lisäämiseksi, mutta karsinavaatimusten takia tämäkin tulee vaikeammaksi.

Asteittain tehtävästä vieroituksesta on monenlaisia kokemuksia. Varmaa on, että se vaatii aikaa ja ihmisiä.

Aika vaikeaa tulee olemaan monilla myös tarhojen pohjavaatimusten kanssa. Hevosten tarha ei saa olla upottava, hyvin epätasaiseksi jäätynyt tai liukas. Monella on syksyllä ollut. Hiekkatarhatkaan kun eivät ole aina erityisen hyviä vaihtoehtoja hiekan syömisen ja kavioiden kulumisen takia. Samalla pitäisi säilyttää maata kasvipeitteisenä.

Heinää siitostammoille ja varsoille onneksi on helppo syöttää ilman välejä ja automaatteja – joskin ainakin suomenhevosten ryhmät osaavat myös lihoa ja hajottaa.

Jos muista asetuksista selvitään, kasvattajalle jää jäljelle ainakin paha mieli luottamuspulasta. Jos varsalla on kaviopaise tai vaikka flunssa, kasvattaja ei saa omalla päätöksellä jättää sitä karsinaan potemaan kuin pariksi päiväksi, koska se tulkitaan ulkoilemisvelvoitteen laistamiseksi.

Ruokavirastosta täsmennetään, että eläinlääkärin tulee tällaisessa tilanteessa tutkia hevonen ja antaa sille käynnin perusteella kirjalliset hoito-ohjeet, joilla osoitetaan tarve poiketa säännöksestä.