Viikon vieras: Ada Massa kertoo Australian hevosurheilusta, koronasta, työstään talleilla ja haaveistaan

Ada Massa yhdessä työpaikkansa Emma Stewartin ja Clayton Tonkinin tallin suosikkiensa Trinity Dreamingin ja Priddy Catchyn kanssa. Kuva: Ada Massan albumi

Ada Massa, 21, otti ison askeleen elämässään syyskuussa 2017 muuttaessaan maapallon toiselle puolelle menestysvalmentajille  Emma Stewartille ja  Clayton Tonkinille Ballarat-nimiselle paikkakunnalle, vajaan 100 kilometrin päähän suurkaupunki Melbournesta, töihin. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että nuori nainen on mennyt "uuteen maailmaan" jäädäkseen, vaikka Australian kärryurheilukin on juuri nyt lamassa koronarajoitusten vuoksi - isoja kilpailuja ei järjestetä tällä hetkellä. "Pikkuraveja" - iso osa starttihevosista on kylläkin peitsareita - järjestetään harvennetulla aikataululla.

"Olen aina haaveillut ulkomaille pääsystä, ja hevostyöhän on yksi vaihtoehto nähdä maailmaa", Ada Massa, ravien tv-profiilin ja äänityöläisen  Marinka Salmisen tytär, kertoo.

"Äidillä on ollut hevosia koko ajan ja olen touhuillut niiden ympärillä koko pienen ikäni. Ajanut poneilla kilpaa, ratsastanut ja tehnyt ihan kaikkea, mitä talleilta löytyy. Menin 17:n vanhana  Juuso Holttisen talliin töihin. Sitä seurasi lyhyt jakso isoisäni ratsutallissa. Ulkomaan unelmiani laitoin oikein rankingjärjestykseen, ja itse asiassa Australia oli sen listan viimeisenä. Ranska oli ykkösenä, mutta sain  Nora Viljasen, joka oli täällä myös töissä, mutta muutti hiljattain Ruotsiin, kautta tämän paikan. Päivää myöhemmin olisin saanut työtä Ranskastakin, mutta pitäydyin sovitussa, ja täällä ollaan!"

Millainen työpaikka maailman toiselta puolelta löytyi?

"Emma ja Clayton ovat pariskunta, ja he ovat menestyneet tosi hyvin viime vuodet. Minuna aikanani Emma on mm. valittu vuoden valmentajaksi. Isoja voittojakin on tuohon titteliin tietenkin pitänyt tulla paljon. Minun 'elämäni hevosissa' on ollut monenlaista menijää, mutta kerrankin ihastuin lahjakkaasen hevoseen hoidokissani  Maajidassa (isä Somebeachsomewhere, viime vuosien ykkösperiyttäjä Amerikan peitsarikisoissa, kuoli pari vuotta sitten), sillä se oli viime vuoden Australian paras kaksivuotias peitsaritamma. Se oli tosi arka alkuun, mutta se on oikeasti ihmisrakas ja kiva hevonen. Sen kanssa on ollut upeaa kiertää raveissa keräämässä menestystä. Tamma  Trinity Dreaming (5, samasta isästä kuin Maajidakin, katso kuva jutun alla) on myös minun ehdottomia suosikkejani tallin hevosista. Paras kaksivuotias orikin, Be Happy Mach, on meidän tallin hevosia."

"Tallilla on tällä hetkellä 60 valmennettavaa, kun pari kuukautta sitten oli 100, joten korona on iskenyt kovaa tännekin. Tämän isoja menestyksiä toistaiseksi on ollut group I -kisa Gold Tiara ja group II:n Cranbourne Cup, josta talliimme tuli peräti viitoisvoitto. Jälkimmäinen reissu oli mahtava, mutta myös kova, sillä pääsimme kotiin vasta kolmelta yöllä, kun Melbournessa oli hirmuiset ruuhkat tietöiden vuoksi. Nyt parhaiden hevosten kilpailut ovat tauolla. Kaikkille talleille on annettu luvat käydä kilpailemassa vain kahdella lähimmällä radalla. Meidän lähipiirissä radat ovat vartin päässä oleva Ballarat  sekä Victorian osavaltion päärata  Melton (Melbournen esikaupungissa), jonne on tunnin ajomatka. Pääosa hevosistamme on peitsareita. Tallissa on nyt neljä ravuria. Kilpailut täällä järjestetään pääosin peitsareille, joten tuo suhde heijastelee sitäkin."

"Vaikuttaisi siltä, että koronan tuomat ongelmat olisivat vähän jo hellittämässä ja odotamme uutisia, että päästäisiin ajamaan enemmän kilpailuja."

Onko valmennustyössä isoja eroja eurooppalaiseen systeemiin?

"Se on ainakin ero, että meillä ei varsinaisesti ole passihoidokkeja, vaan jokaisella hoitajalla on päivästä  riippuen omat hommansa. Toiset ajaa hölkkää koko päivän, toiset hiittiä, jonkun homma on hakea mönkijällä hevosia tarhoista koko päivä, joku pesee ja loimittaa, joku valjastaa jne."

"Tottakai kakille tulee omia lemppareita, mutta kaikki pyörii täällä tiimityöllä. Minullakin on omat suosikkini, joiden elämää seuraan kyllä hyvin tarkkaan, vaikkei varsinaisia 'passeja' siis ole. Hevosia valmennetaan rankemmin, kuin mihin olen tottunut aikaisemmissa paikoissa. Niillä ajetaan kaikki kuusi kertaa viikossa ja hiittiä kaksi kertaa viikossa, yleensä tuplahiittiä.  

Millaista hevosainesta Australiassa on?

"Ravureiden keskuudessa taso vaihtelee todella paljon. Viime vuosina tänne ollaan saatu vähän eurooppalaista verta. Aika pitkään täällä kuulemma oli kaikki ravuritkin jokseenkin peitsarisukuisia. Nyt on ollut käytössä ihan huippuorejakin Love Yousta Ready Cashiin tai Muscle Hilliinkin. Moni ravuri, jota olen täällä on ajanut, tarjoaakin peitsiä, jos joku asia ei ole kohdallaan. Harva täällä on mikään umpiravuri. Tavallisissa kisoissa pärjää, kunhan hevonen menee mielellään ja suhteellisen varmasti ravia."

"Isot kisat ovat sitten erikseen, mutta kyllä peitsareissa on kovempi taso. Tietenkin, kun niitä on paljon enemmänkin. Aika monenlaisilla tyylillä täällä hevoset siis voittavat välillä lähtöjä, mutta kyllä niitä hienoja menijöitäkin mahtuu joukkoon. Monella tuntuu olevan hyvä moottori kehossa, mutta tyylissä, millä mennään, saattaa olla hakemista. Juuri noiden parempien oriiden ja tekemisen tason nousunkin takia odotan innolla, miltä täällä näyttävät ravureiden lähdöt vaikka kymmenen vuoden päästä."

Entä kilpailut, onko niissä samanlainen tunnelma, kuin Euroopassa?

"Hevosenhoitajan näkökulmasta ainakin raveissa käynti on täällä aika erilaista. Hoitajalla tulee harvemmin täällä mikään tulipalokiire, toisin kuin Suomessa esimerkiksi. Kisoissa nimittäin peitsareita ei lämmitetä kuin vasta reilu vartti ennen starttia. Eli starttikamat vaan päälle ja radalle. Startin jälkeen pestään hevonen, kun se tulee takaisin, eli aika helppoa. Ilmasto vaikuttaa noihin asioihin."

"Peitsareilla tosin menee remmiä siellä sun täällä, ja valjastuksessa sai olla etenkin alkuaikoina tarkka, että on kaikki oikein. Pukeutumistyyli on vähän Suomea siistimpi. Ihmiset pukeutuu perussiisteihin arkivaatteisiin, eikä siihen toppa- tai tuulipukuun. Toki ilmasto on tässäkin suhteessa tosi paljon suotuisampi. Se helpottaa pukeutumista siististi. Tosin kyllä täälläkin tuli viime talvena maa valkoiseksi. Toki ihan hetkeksi vain."

Menanglen radalla Sydneyn suurkaupungin lähellä valjastetaan kilpahevoset väljissä tiloissa. Kuva: Ada Massan albumi

Australian viime kesän massiiviset metsäpalot näkyivät savuisuutena myös Emma Stewartin harjoituskeskuksessa. Kuva: Ada Massan albumi

Emma Stewartin ja Clayton Tonkinin tallilla Australian taivaan alla. Kuva: Ada Massan albumi

Maajida, 3, oli vuoden kaksivuotias peitsaritamma Australiassa ja Ada Massan suosikkihevosia, kuten ilmeestä näkyy. Kuva on otettu suurkilpailu Victoria Oaksin päivänä. Kuva: Ada Massan albumi

Laukkaurheilu on Australiassakin se kaikkein isoin hevosurheilun muoto, ylivoimaisesti. Nuorella naisella on haaveita tulevaisuudesta, ja osa liittyy laukkakisoihinkin.

"Suunnitelmissa olisi jossain vaiheessa hommata joku oma hevonen, jos vaikka ajaisi sillä lähdön tai pari? Aika näyttää. Laukkakisoihin en ole vielä hirveästi tutustunut tai käynyt paikanpäällä. Pari kaveriani työskentelevät kylläkin laukkatalleilla, joten jotain olen kuullut lajista. Kisoissa kaikki ovat ihan vimpan päälle laittautuneita, kuulemma. Tunnelmaa paikan päällä laukoissa on kehuttu kovasti. Olisi kokemuksenakin siistiä mennä vaikka vain hetkeksi töihin laukkatallille. Unelma olisi päästä tosissaan ratsastamaan kunnon laukkahevosella."

Australian kärrykisalinkkejä:

Tästä pääset Australian kärryurheilun kilpailu- ja sukutiedot sisältäville sivuille.

Australian kärryurheilun viralliselle sivulle pääset tästä.

Tässä taas linkki isoimman kärryurheilumedian sivuille.

Linkki Tonkin Stewart Racingin facebook-sivulle.

Voit katsoa alla neljän kuvan verran Ada Massan tunnelmia ja kokemuksia Australiasta.