Viisi vuosikymmentä hevosia ammattina – Maria Möller on valmentanut monta sukupolvea hevostaidon tielle

Kimo täysveritamma Ferara xx on Maria Möllerin silmäterä. ”Kaikki hevoset ovat lähellä sydäntäni. Täysiveriset ja jalot hevoset ovat kuin taideteos.”  Kuva: Maria Möllerin albumi. Kuvankäsittely Aatu Jaakkola

Tämän viikon Hevosalan Helmenä on Maria Möller (74), jolle hevoset ovat olleet elämä, harrastus ja työ läpi vuosikymmenten. Vehmaalla syntynyt Möller aloitti uransa Helsingin yliopistolla virusopin laitoksella, mutta siirtyi intohimonsa, hevosten, pariin päätyökseen jo nuorena naisena.

Hevosalalla hän on vaikuttanut Suomessa vahvasti niin kenttäratsastusvalmentajana kuin orilautakunnassa ja rakennearvostelija sekä agrologiksi opiskeltuaan Kemiössä hevostalouden opettajana.

Euroopassa Möller viihtyi opiskelemassa ja töissä useiden vuosien ajan ja kilpaili Saksan Warendorfista käsin kenttää ollessaan Rudiger Schwartzin valmennuksessa.

Suomen kenttäratsastusmaajoukkueeseen hän kuului seitsemän vuoden ajan ja toimi neljännesvuosisadan ajan kenttäratsastuksen aluevalmentajana Länsi-Suomen alueella.

”Aina olen kuitenkin ollut tällainen maanviljelijäihminen”, vehmaalaisella kartanomaatilalla syntynyt ja kymmenen vuotta sukutilaansa Irjalan kartanoa Janakkalassa viljellyt Möller nauraa puhelimessa.

Tänä päivänäkin Salon Teijossa asuva Möller pienimuotoisesti valmentaa ratsukoita alueellaan ja luennoi esimerkiksi perusratsastuksesta sekä hevosen rakenteesta. Ja tietenkin ratsastaa omia hevosiaan. Hänen silmäteriään ovat täysveritamma Ferara xx ja puoliveritamma What a Match H.

Hän pitää yhteyttä ja seuraa edelleen myös entisiä oppilaitaan ja valmennettaviaan, kuten esimerkiksi Elmo Jankaria ja Anna von Wendtiä.

Helmeksi Mölleriä esitti ratsastuksenohjaaja Karoliina Viikari.

”Maria Möller on hevosalan moniosaaja, joka tehnyt pitkän ja arvokkaan uran alalla,” Viikari kertoo valintansa perusteeksi.

1. Maria Möller, kerro toiminnastasi hevosalalla, millaisen tien olet kulkenut tähän pisteeseen?

”Opiskelin nuorena Saksassa Westfälische Reit-und Fahrschulessa Paul Steckenin johdolla. Siellä suoritin ratsastuksenohjaajan tutkinnon ja päälle jatko-opintoja. Olin Saksassa töissä nuorten hevosten ratsuttajana ennen kuin palasin takaisin Suomeen, Savijärven kartanoon vastaamaan ratsastuskoulutoiminnasta ja nuorten hevosten kouluttamisesta. Ranskan Saumuressa jatkokouluttauduin Ranskan kenttämaajoukkuevalmentajan alaisena, jonka jälkeen SRL myönsi minulle ratsastuksenopettajan nimikkeen.”

”Voisi sanoa, että koko urani on mennyt noin 10-12 vuoden jaksoissa, sillä Savijärven jälkeen perustin Arja Aminoffin kanssa Billnäsin Ratsastuskeskukseen ja suoritin agrologin opinnot. Opintojen jälkeen siirryin hevosalan vastaavaksi ammattiopettajaksi Kemiön Brusabyhyn perustetulle hevosenhoitajalinjalle. Kemiössä olin 16 vuotta, jonka jälkeen hoidin vuosikymmenen Irjalan kartanoa Janakkalassa. Jatkajan puuttuessa luovuin kartanosta ja siirryin Ypäjän kautta Teijolle Saloon, missä hevoseni asuvat talvet ja kesät kuluvat Taivassalossa.”

”Yli 20 vuotta olin Suomen Hippoksen rakennearvostelijana, jäsenä orilautakunnassa sekä Ratsu- ja ponivaliokunnan jäsenenä. Istuin myös Ratsujalosstusliiton hallituksessa.”

2. Mistä opista tai vinkistä on ollut sinulle eniten hyötyä jokapäiväisessä työssäsi hevosten kanssa? Mistä oppisi olet saanut?

”Vuosien varrella on karttunut kokemusta katsomalla ja kuuntelemalla. Haluan mainita Turun Ratsastajien opettajat 50-60-luvulla, erityisesti Veikko Maunulan ja Erkki Järvisen. Sittemmin Eva Wrede ja Savijärven isäntä Rolf Simonsén, joka tuki minua, kun valitsin hevosalan ammatikseni. Saksassa tärkeitä oppeja sain Paul Steckeniltä ja Rudiger Schwartzilta ja Ranskassa Pascal Morvilliersilta. Heiltä opin, että jokapäiväisessä työssä pitää viettää aikaa hevosen kanssa, katsoa miten hevonen liikkuu ja nähdä miten sen biomekaniikka toimii.”

”Hengitä rauhallisesti hillitse omaa mieltä. Palkitse äläkä hermostu, jos jokin ei onnistu. Mieti, olitko itse riittävän selkeä ja muista, että hevosia ei voi laittaa samaan muottiin.”

3. Mikä tuottaa sinulle eniten iloa ja tyydytystä työssäsi?

”Kun näen hyvää hevosmiestaitoa. Kun hevonen työskentelee rennosti ja tyytyväisen näköisenä ja ratsastaja saa ahaa-elämyksen. Kun oppilas tai ratsukko edistyy, tunnen, että pystyn kokonaisvaltaisesti auttamaan ratsukkoa. Olen hyvin sitoutunut valmennettaviini.”

4. Millaisista hevosista sytyt?

”Kaikki hevoset ovat lähelläni sydäntäni. Täysiveriset ja jalot hevoset ovat kuin taideteos. Vanhat hevoset herättävät omanlaista kunnioitusta ja varsat taas toiveita hyvästä menestyksestä.”

5. Millaisia haasteita työssäsi on?

”Hevoset ovat aina olleet elämässäni. Niiden 50 vuoden aikana, kun olen toiminut ammattimaisesti alalla, on maailma rajusti urbanisoitunut. Opetusmenetelmät ovat vaihtuneet pedagogiseksi, mikä on hyvä asia. Haaste on, että kaikilla hevosilla ja ratsastajilla olisi hyvä olla, eli tavoitteet on asetettava sille tasolle, joka on ratsukolle realistinen. Ratsastus on hauskaa, eikä se saa olla liian suorituskeskeistä!”

6. Miten haluaisit vielä kehittää itseäsi hevosten kanssa?

”Joka päivä oppii jotain uutta, kunhan aistit ovat hereillä. Hevosen lukeminen ja yhteistyö eri hevosten kanssa kehittyy jokapäiväisessä työssä. Hevonen on ollut samanlainen satoja vuosia, vain jalostussuunta on vaihtunut sitä mukaa kun hevosen käyttötarve on muuttunut. Tämän päivän tutkimukset ja diagnostisointi on niin pitkälle kehitetty, että koko ajan voi lukea jotain uutta ja pysyä ajan hermolla.”

7. Milloin viimeksi ajattelit, että tämä on sinun juttusi?

”Tänä aamulla. Tämä tunne on jokapäiväinen juttu, ’passion for horses’”.

8. Kenet haluat nimetä Hevosalan Helmeksi ja mistä syystä?

”Kari Haimin, joka on pitkänlinjan valmentaja, taitava pedagogi ja aina valmis auttamaan.”