Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Ritarien uljaat hevoset olivat nykyisen ponin kokoisia – miten ne jaksoivat kantaa ritareita haarniskoissaan?

    Turnajaiset jatkuivat ritariajan jälkeenkin näytösluonteisina. Niistä alkoi kehittyä klassinen kouluratsastus.
    Keskiajan ritarit ratsastivat nykyponin kokoisilla hevosilla. Myös ihmiset olivat keskiajalla lyhyempiä – mutta vain hieman.
    Keskiajan ritarit ratsastivat nykyponin kokoisilla hevosilla. Myös ihmiset olivat keskiajalla lyhyempiä – mutta vain hieman. Kuva: Timo Filpus
    Ritarien haarniskoja Vapriikin Ritarit-näyttelyssä. Näyttely päättyi joulukuussa.
    Ritarien haarniskoja Vapriikin Ritarit-näyttelyssä. Näyttely päättyi joulukuussa. Kuva: Saarni Säilynoja

    Uljas ritari karauttaa paikalle korskealla ratsullaan. Tämähän on tuttua elokuvista ja kirjoista.

    Vähemmän tunnettua on se, että keskiajan ritarit ratsastivat tosiasiassa nykyponin kokoisilla hevosilla.

    "Keskiajan hevoset olivat ison ponin tai pienen hevosen kokoisia", kertoo tutkija Asla Heikkari Museokeskus Vapriikista Tampereelta.

    Heikkari kertoo, että hevosten kokoa keskiajalla on tutkittu kirjallisista lähteistä, luulöydöistä ja vanhoista varusteista.

    Kirjalliset lähteet hevosten koosta ritariajalla ovat vähissä.

    Ruotsin hovissa kuninkaan Kaarle VIII Knuutinpoika Bonden testamentissa vuodelta 1470 on lueteltu perinnöksi jätettyjä hevosia. Ruotsin historiallisesta museosta Livrustkammarenista löytyy täytetty hevonen 1600-luvulta ja toinen 1700-luvulta.

    Englannissa on tutkittu 300–1600-luvuilla eläneiden hevosten luita. Noin 2 000 hevosen luita löydettiin linnoista, hevosten hautausmaalta ja muista arkeologisista kohteista, Guardian-lehti kertoo.

    Taistelukentiltä on löytynyt hyvin vähän hevosten jäänteitä. On siis vaikea sanoa, olivatko tutkitut luut sotahevosten vai esimerkiksi työhevosten luita.

    "Suurin osa keskiajan hevosista oli yllättävän pieniä. Hyvin harva oli sen kokoinen, kuin elokuvissa tai näyttelyissä kuvataan", kertoi professori Alan Outram Exeterin yliopiston arkeologian laitokselta Guardianille.

    "Populaarikulttuurissa sotahevoset esitetään usein shirehevosen kokoisia. Niin ei ollut."

    Shire on maailman kookkain hevosrotu. Säkäkorkeudeltaan se on noin 160–200 senttimetriä. Rotu on kotoisin Englannista.

    Tutkimuksen eräs suurimmista hevosista oli nykyaikaisen pienen, kevyen ratsuhevosen kokoinen. Sen luut löytyivät Wiltshirestä Trowbridgen linnasta ja olivat normannivalloituksen ajalta eli vuosilta 1066–1154.

    Englannissa hevosten jalostukseen käytettiin paljon aikaa ja vaivaa etenkin 1200- ja 1300-luvuilla.

    Ruotsiin kuuluvassa Suomessa tilanne oli toinen, ja hevosetkin pienempiä.

    Miten poni sitten jaksoi kantaa ritarin haarniskoineen? Myös ihmiset olivat keskiajalla lyhyempiä – mutta vain hieman.

    Aikuisten miesten keskipituus maailmanlaajuisesti on nyt 171 senttiä ja Suomessa yli 30-vuotiailla 177 senttiä.

    Tutkimusten mukaan pohjoiseurooppalaisten miesten keskipituus vaihteli 400–800-lukujen 173 sentistä 1600–1700-lukujen 167 senttiin. Oxfordin yliopiston tutkijoiden mukaan englantilaisten miesten keskipituus oli 1100-luvulla 173 senttiä ja 1600-luvun lopussa 169 senttiä.

    Taakkaa siis riitti. Ritarin haarniska ja hevosen haarniska painoivat yhteensä noin 30–40 kiloa, Heikkari kertoo.

    Hevosilla käytettiin erilaisia suojuksia. Oli päätä suojaavia, harjan päälle vedettäviä, rintaa suojaavia ja lautasille tulevia suojuksia.

    "Jalkapanssareita kokeiltiin hevosilla, mutta ne eivät olleet menestys. Hevoset eivät pystyneet liikkumaan niiden kanssa", Heikkari kertoo.

    Miten ratsut siis jaksoivat kantaa ritareita?

    "Ritariajalla on todennäköistä, ettei täysissä varusteissa kuljettu pitkiä matkoja. Painavimmat haarniskat olivat turnajaiskäytössä, jolloin käyttö oli lyhytaikaista – oletettavasti ratsut ja ritarit eivät tehneet matkaa täydessä varustuksessa", Heikkari kertoo.

    Hevoset (ja ponit) rakenteesta, kunnosta ja ratsastajan tasapainosta riippuen pystyvät kantamaan nykytutkimusten mukaan noin 15–20 prosenttia kehonpainostaan ilman, että siitä on terveydellistä haittaa, Heikkari kertoo.

    Tätä isommankaan taakan alle hevonen ei lyhisty, mutta siitä voi seurata terveydellisiä ongelmia.

    Pienempikin hevonen tai iso poni voi painaa 400–500 kg. Kyse ei siis ole pelkästään sirorakenteisista ja kevyistä ratsuista, vaikka poneista puhutaankin, joten tuo prosentuaalinen osuus painosta on suurempi.

    "Ritariajan tapauksessa olennaista ratsun jaksamisessa oli ratsastajan kehonhallinta, sopivat varusteet, painon jakautuminen hevosen haarniskan myötä, painavampien varusteiden lyhytaikainen käyttö sekä useammat hevoset, joiden välillä ratsastaja saattoi vaihdella", Heikkari kertoo.

    "Eikä ritariajalla hevosilla välttämättä ollut helppoa kantaakaan kuormaa, joka nykymittapuulla oli todennäköisesti liian painava hevosen terveyttä ajatellen."

    Ritareilla oli Heikkarin mukaan keskiajalla käytössään monentyyppisiä hevosia: raskaampia sotahevosia, kevyempiä ratsuhevosia, tavaroiden ja ihmisten kuljettamiseen käytettyjä kuormahevosia sekä linnojen tai kartanoiden töissä työhevosia.

    Ratsuina suosittiin hevosia, jotka kulkivat ratsastajalle miellyttävää, käyntiä nopeampaa askellajia – nykyisen islanninhevosten töltin tyylistä.

    Islanninhevosten töltti on ratsastajalla miellyttävän tasainen nelitahtinen askellaji, jossa hevosen jalat polkevat kuten käynnissä.

    Erikoisaskellajit ovat hävinneet eurooppalaisista hevosroduista keskiajan jälkeen islanninhevosta lukuun ottamatta. Askellajien miellyttävyydellä ratsastajalle ei ollut väliä, kun siirryttiin kulkemaan kärryillä, Heikkari kertoo.

    "Amerikassa askellajit ovat säilyneet. Sinne vietiin Euroopasta hevosia 1400–1500-luvuilla."

    Suomenhevosillakin on askellajigeeniä. Alatyypiltään se on sellaista, että se vaikuttaa ravivarmuuteen ja askellajien puhtauteen, mutta ei tee suomenhevosista tölttääjiä.

    Ritariaika alkoi Keski-Euroopan keskiajalla ja päättyi kolmikymmenvuotiseen sotaan 1618–1648. Renessanssi oli Euroopassa pääosin päättynyt. Elettiin Uutta aikaa eli löytöretkien, uskonpuhdistuksen ja tieteellisen vallankumouksen ajanjaksoa.

    Tuliaseiden yleistyminen vei haarniskoidut ritarit pois taistelukentiltä, Heikkari kertoo. Haarniskat eivät toimineet tuliaseita vastaan.

    "Turnajaiset jatkuivat ritariajan jälkeenkin näytösluonteisina. Niistä alkoi kehittyä klassinen kouluratsastus", Heikkari kertoo.

    Miekka- ja peitsikamppailujen sijaan ohjelmassa korostuivat ratsastustaidot, joista miteltiin esimerkiksi renkaidenhakemiskilpailuissa.

    Versailles'n palatsiin rakennettiin maneesi. Wienin espanjalainen ratsastuskoulu perustettiin vuonna 1572.

    Guardian: Medieval warhorses no bigger than modern-day ponies, study finds

    Men From Early Middle Ages Were Nearly As Tall As Modern People

    Highs and lows of an Englishman’s average height over 2000 years

    Edit. Otsikkoa muutettu 6.2. ja 8.2. Lisäksi 8.2. lisätty tiedot siitä, miten hevoset ovat jaksaneet kantaa ritareita.