”Monesti ratsastajia on vaikea saada luottamaan siihen, että ihan pienet merkit riittävät, kunhan istunta on kunnossa ja toimii” – Minna Wirzenius-Karjalainen ohjaa keholliseen kommunikaatioon hevosen kanssa
Monipuolisesti hevosia tunteva ohjaaja opettaa ihmisiä kommunikoimaan pienillä kehon merkeillä ratsunsa kanssa.
Minna Wirzenius-Karjalaisen pääteesit hevosen kanssa toimimiseen ovat luottamus ja herkkyys, joista syntyy hevosta kuuleva kommunikaatio. Kuva: Iida KarjalainenTämän viikon Hevosalan Helmi, Minna Wirzenius-Karjalainen, 60, asuu Pirkanmaalla Kurussa, jossa hänellä on pari hevosta ja muitakin eläimiä. Hän on tehnyt pitkän ja monipuolisen uran niin ravi- kuin ratsumaailmassakin.
”Nykyään teen hevosten huoltoa shiatsulla ja hieronnalla sekä opetan ratsastusta ja hevosten kanssa kommunikointia luonnonmukaisella tavalla”, hän kertoo.
Wirzenius-Karjalaisen luoviin harrastuksiin kuuluvat tiiviisti muun muassa piirustus ja maalaus.
Hevosalan Helmeksi häntä ehdotti edellinen Helmi, Riina Maja, joka on löytänyt keholliseen ratsastukseen apua Wirzenius-Karjalaisen avulla.
”Minnalla on mielettömän laaja kokemus alasta. Keksijäluonteena hän on kuin alamme Pelle Peloton”, Riina Maja toteaa.
Minna Wirzenius-Karjalainen, kerro toiminnastasi hevosalalla, millaisen tien olet kulkenut tähän pisteeseen?
”Ratsastusharrastuksen lisäksi päädyin raviurheilun pariin lomilla ravitallilla touhutessa. Ajoin ravikortinkin ja kävin hevostalouskoulun 1980-luvun alussa. Sen jälkeen tein töitä ravitallilla ja ajoin myös kilpaa, yhteensä noin 90 starttia. Se sujui niin hyvin, että kaavaillut opiskeluni siirtyivät joksikin aikaa. Opiskelin kuitenkin ompelijaksi ja palasin takaisin hevoshommiin.
1997 vaihdoin tallimestariksi ratsutallille ja oma ravihevoseni koulutettiin myös ratsuksi, kantakirjaoriiksi saakka.
Olen myös ratsastuksen harrasteohjaaja, pitänyt ratsastustallia ja kasvattanut suomenhevosta. Jatkuvasti olen hakenut tietoa hevosista ja kouluttanut itseäni eri kanteilta paremmaksi osaajaksi ja hevosia ymmärtävämmäksi ihmiseksi.”
Mistä opista tai vinkistä on ollut sinulle eniten hyötyä jokapäiväisessä työssäsi hevosten kanssa? Mistä oppisi olet saanut?
”Luottamus ja herkkyys ennen kaikkea ja kommunikointi myös hevosta kuunnellen. Oppini perustan monen ulkolaisen osaajan oppeihin, joihin olen perehtynyt lukemalla ja käymällä kursseja läpi. Ensimmäinen maastakäsin kommunikointikurssi oli Linda Tellington Jonesin Ruskeasuolla 1988. Tärkeimmät oppini olen saanut ulkomaisilta osaajilta, joista yksi on hevosshiatsuopettajani Liz Eddy.”
Mikä tuottaa sinulle eniten iloa ja tyydytystä työssäsi?
”Hevosilta saamani palaute ja se, että oppilaani saavat hevoselta palautteen oppimistaan asioista. Kun hevonen on onnellinen, ovat sen oma ihminen ja ihmisen opettaja myös onnellisia.”
Millaisista hevosista sytyt?
”Kaikista, jotka saan luottamaan itseeni ja niiden oivalluksista, jotka auttavat arjessa.”
Millaisia haasteita työssäsi on?
”Välillä ratsastajia on vaikea saada luottamaan siihen, että kun istunta on kunnossa, pystyy hevosen kanssa lopulta kommunikoimaan äärettömän pienillä merkeillä. On maltettava edetä tarpeeksi hitaasti. Ohjien käyttö on usein turhan hallitsevaa.”
Miten haluaisit vielä kehittää itseäsi hevosten kanssa?
”Opiskelen koko ajan lisää kehon ja mielen hallintaa ja vaikutusta. Hevosten kaikinpuolinen hyvinvointi kiinnostaa, myös luonnonmukainen kehonhuolto kuten muun muassa mikrobit ja homeopatia.”
Milloin viimeksi ajattelit, että tämä on sinun juttusi?
”Joka päivä.”
Kenet haluat nimetä Hevosalan Helmeksi ja mistä syystä?
”Valitsen Helmeksi Susanna Tuiskun, johon tutustuin Suomen ensimmäisellä hevosshiatsukursilla. Susanna valmistui meistä ensimmäisenä ja hän on opettanut tämän hienon hoitomuodon perustaitoja Suomessa jo monta vuotta.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
Siirry pääsisältöönSiirry hakuunSiirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
