Monen vuoden ravimarkkinointiteko

Raviliigat ovat tuoneet myös väriä ja ääntä ravien fanikulttuuriin. Kuvassa liigan voittaneen Stone Capes Oliven kannustusjoukkoja. 

Raviliiga on ollut hieno sisäänheittäjä ravien pariin, mutta lisämahdollisuuksia ei saa hukata.

Vuonna 2013 alkanut Raviliiga päättyi vuodenvaihteessa ja eilen uutisoitiin, että kokonaisuudessaan 75 000 euroa Raviliiga-kimppojen tileille kertyneistä rahoista menee hyväntekeväisyyteen. Rahaa lahjoitetaan mm. kolmen keskussairaalan lastenosastoille, mielenterveystyöhön, usean raviradan nuorisotyöhön ja hevosavusteiseen kuntoutukseen.

Hyväntekeväisyyspotti oli komea huipennus projektille, joka onnistui perustehtävässään hyvin. Raviliigan ideana oli tutustuttaa uusia ihmisiä raviurheiluun ja hevosenomistamiseen. Matka alkoi syksyllä 2013, kun kahdeksan Raviliiga-joukkuetta – jokaisessa 700 osuutta – hankki hevosen Ypäjän varsahuutokaupasta, ja nyt vuodenvaihteessa kaikki hevoset myytiin nelivuotiskauden päätteeksi.

Urheilullisen annin voi tiivistää siihen, että kahdeksasta Raviliiga-hevosesta seitsemän voitti ravilähdön kolmivuotiskaudellaan, ja liigan voittanut Jokimaan joukkueen Stone Capes Olive kilpaili useamman ikäluokkakilpailun finaalissa. Matkan varrelle osui tietenkin myös vastoinkäymisiä, mikä kuuluu tässä lajissa väistämättä asiaan.

Vastoinkäymisistä puheen ollen, oman Raviliiga-taipaleeni yksi ikimuistoisimmista hetkistä tapahtui viime syksynä Seinäjoella. Ravireissu oli täydellinen floppi: hevosemme Golden Luxi alkoi ontua esittelyyn tullessaan ja joutui jäämään viime hetkillä pois lähdöstä. Kotimatkalla taustajoukot ajoivat vielä hevosautolla hirvikolarin.

Silti illasta jäi kirkkaasti mieleen Golden Luxin eli ”Maisan” ja yhden 700 omistajasta kohtaaminen. Pyörätuolilla liikkunut mies tapasi ensimmäistä kertaa hevosensa ja jaksoi olla sen aikaa tolpillaan, että pääsi silittämään tammaa. Sairaudet unohtuivat hetkeksi, ja omistaja hymyili kilpaa syysauringon kanssa.

Monelle onkin ollut tärkeintä juuri hevosen lähelle pääseminen. Raviliiga, jos mikä, on paljon puhuttua ”hevonen edellä”-markkinointia. Projekti on saanut paljon myönteistä julkisuutta, jolla on ilman muuta välillisiä vaikutuksia.

Nyt ei kuitenkaan auta jäädä itsetyytyväisyyteen kieriskelemään, vaan painaa hiileen. Raviliigan myötä on tullut satoja, jopa tuhansia lajin pariin ajautuneita asiakkaita, joista on syytä pitää kiinni. Moni heistä on jatkanut pienemmissä hevoskimpoissa. Tiedän erään Raviliigassa ensimmäistä kertaa hevosenomistajaksi tulleen ihmisen, jolla on nykyään 13 kimppahevosta ja toisen, joka Raviliigan innoittamana hankki kaksi omaa hevosta ja on opetellut valmentamaan niitä itse.

Uusi Raviliiga lanseerataan Ravinetin tietojen mukaan jo tänä keväänä.

Asiakkaita pitää aina kuunnella, erityisesti ravinoviiseja. Kokeneempaa raviniiloa voi kiinnostaa lähinnä hevosen tulevat kilpailut ja niissä menestyminen, mutta ei kannata erehtyä ajattelemaan, että se on ainoa tapa asennoitua kimppaomistamiseen. Niin kilpaurheilua kuin ravit onkin, Raviliigassa pitää mennä pehmeät arvot edellä. Monelle tulee yllätyksenä tai ainakin uutuutena se, miten monipuolisesti hevosista pidetään huolta ja mitä kaikkia yksityiskohtia ravihevosen valmentamiseen kuuluu.

Eikä Raviliiga-huumassa sovi unohtaa sitä, että tarvitsemme kaikenlaista hevosenomistamista. Raviliiga ei kuitenkaan ole nähdäkseni pois muilta hevosenomistajilta. Suurempia rahoja investoinut hevosenomistaja voi toki kummeksua Raviliiga-hypeä ja satasen satsanneiden liigalaisten erityispalvelua, mutta projekti on erityisen tärkeä. Tyytyväinen raviliigalainen voi joskus ostaa hevosesi.

Kirjoittaja toimi Killerin Raviliiga-joukkueen kimpanvetäjänä.