Suomenhevonen vie maastoon

Lieviö, Lohja (MT)

Kun puhutaan maasto- tai vaellusratsastuksesta, monelle tulevat mieleen islanninhevoset. Suomessa on kuitenkin täysin maastokykyinen hevosrotu.

"Suomen maastossa suomenhevonen on aika hyvä peli", toteaa maastotalli Preryan omistaja Marjo Norrbacka.

Suomenhevostallit ovat herkästi jääneet islanninhevosten varjoon maastoratsastuksessa.

"Islanninhevosvaellukset ovat niin hyvin markkinoituja. Vasta nyt on herätty siihen, että kyllä suomenhevosellakin voidaan maastoilla", yrittäjä sanoo.

Norrbacka aloitti toimintansa vuokratiloissa Vihdissä vuonna 1999. Kaksi vuotta myöhemmin hän perusti oman tallin Lieviölle. Tällä hetkellä omia suomenhevosia on 18. Lisäksi tallissa asuu hänen poikansa poni sekä kaksi hoitohevosta. Maastokäytössä hevosista on 8–10.

Maasto- ja vaellusratsastuksen kysyntä on kasvanut viime vuosina. "Monet ratsastuskoulut eivät enää tarjoa maastoratsastusta, joten sitä kokeillaan jossain muualla", Norrbacka kertoo.

Tyypillisin asiakas on joskus nuorena ratsastanut ja aikuisiällä uudelleen aloittanut nainen. Preryan tallilla käy myös miesratsastajia. "Suomenhevonen jaksaa kantaa isonkin miehen. Kokeneemmat ratsastajat haluavat usein myös päästellä vauhdikkaasti maastossa."

Myös ulkomaalaiset ovat kiinnostuneita kokemaan Suomen luonnon hevosen selästä käsin. Ratsastajia on tullut Singaporesta ja Hongkongista asti.

Norrbackan mielestä kiireinen elämä on lisännyt maastoratsastuksen suosiota.

"Hevonen vie kaiken huomion muista asioista. Vaellusratsastuksessa yhdistyvät eläimet ja luonto."

Maastotalli Prerya on saanut Suomen vaellustallien liitto ry:n Priimatalli-merkin. Yrittäjän mukaan se on lisännyt asiakkaita jonkin verran.

Norrbackan mielestä toiminnan sertifiointi on hyvästä.

"On hyvä, että alalle luodaan yhteisiä pelisääntöjä. Se parantaa koko toiminnan mainetta."

Vaikka kysyntä on kasvanut, on kannattavuus Norrbackan mielestä tallien suurin haaste. Hän saa EU-tukia, mutta niiden maksuaika on aina epävarma.

"Puolet tuista, joita sain toiminnan aloitettuani, on tippunut pois. Kahden vuoden päästä en välttämättä saa ollenkaan tukia", Norrbacka toteaa.

Tallitoiminnasta saatavasta tulosta ei voi olla täysin varma, sillä ratsastajien määrät vaihtelevat paljon. Aikaisemmin Norrbacka kävi päivätöissä muualla ja pyöritti tallitoimintaa vapaa-ajallaan. Tällä hetkellä hän on päätoimisesti yrittäjä.

Talvisaikaan ongelmana on, että viikonlopun aikana pitäisi saada viiden arkipäivän tuotto.

"Eihän tuolla tammikuussa voi illalla pimeässä maastossa ratsastaa. Viikonlopun aikana on hyödynnettävä koko valoisa aika mahdollisimman hyvin."

Tallin pitäminen on myös erittäin sitovaa. Vapaapäiviä ei juuri ole.

"Minulla on 26 päivän lomitusoikeus, mutta muun ajan teen töitä seitsemän päivää viikossa."

Talleilla tehdään usein lakisääteisiä tarkastuksia.

Norrbackan mukaan tarkastajat eivät ole aina perillä hevosenhoidon arjesta. Hänestä pitäisi ensin katsoa, onko vaadittavilla uudistuksilla oikeasti vaikutusta eläinten hyvinvointiin. Uudistuksen vaatima raha voi olla paljon pienelle yrittäjälle.

"Onneksi meno on vähän rauhoittunut. Enää ei pidä pystyä lukemaan pihatossa Helsingin Sanomia", Norrbacka hymähtää.

Aikaisemmin pihattoihin vaadittiin niin kirkas valaistus, että siellä olisi pystynyt lukemaan lehteä.

Laura Nikinmaa

Avaa artikkelin PDF