Oululainen Liisa Sassi-Päkkilä (25) ja suomenhevosruuna Äänenkantaja nappasivat reilu viikko sitten suomenhevosten estemestaruuden toista kertaa peräkkäin. Sassi-Päkkilä kilpailee myös montéssa eli raviratsastuksessa, jonka pariin hän löysi pari vuotta sitten. Viime vuonna aloitettu monté-ohjastajaura toi heti useita voittoja ja montéässän tittelin.
Kun Liisa Sassi-Päkkilä kymmenvuotiaana ihastui hevosiin, lähti hänen äitinsä Satu Turkka täysillä mukaan takaisin hevosharrastukseen.
”Ensimmäisen oman ponini sain vuonna 2008, jonka jälkeen hevosia on harrastettu täyspäiväisesti koko ajan. Äitini Satu Turkka oli ollut heppatyttö pienestä asti, mutta pitänyt taukoa hevosista yli 10 vuotta. Häntä ei hirveästi tarvinut yllyttää uudelleen hevosharrastukseen, ja nykyään pihasta löytyykin valtava määrä hevosia”, Sassi-Päkkilä kertoo.
Hän opiskelee kauppatieteitä ja työskentelee perheen ratsastuskoululla Turkan Ratsurinteellä ratsastuksenohjaajana, valmentajana ja ratsuttajana.
”Elämäni on hyvin hevostäyteistä ja kiireistä. Olen aina ollut ratsuihminen, mutta tutustuin raviurheiluun vuonna 2020 ja päädyin ostamaan oman lämminverisen ravurin, Plumerian keväällä 2021. Se on itseasiassa myös ensimmäinen ja ainoa ikioma hevoseni.”
Jo nuoresta lähtien Liisa Sassi-Päkkilä treenasi ahkerasti itsekseen ja kilpaili poneillaan.
”Poniajat opettivat paljon, mutta sen jälkeen äiti osti meille suomenhevosen nimeltä Vekjatus, jonka kanssa treenasin ja kilpailin useamman vuoden suomenhevosten estemestaruustasolla. Sillä tiellä ollaan edelleen, suomenhevoset on selkeästi se minun juttu.”
Sassi-Päkkilä on menestynyt hevosten kanssa niin kilparadoilla kuin esittämällä perheen kasvatteja ikäkausitapahtumissa.
”Koen, että olen kehittynyt ratsastajana valtavasti ratsastamalla paljon erilaisia hevosia. Ei ole vielä tullut vastaan hevosta, jonka kanssa yhteistyö ei olisi toiminut.”
Hän toteaakin, että tärkein asia hevosten kanssa toimimisessa on ymmärtää, että jokainen hevonen on yksilö ja ihmisen täytyy mukautua toimimaan hevoselle sopivalla tavalla, kuitenkin päättäväisesti ja määrätietoisesti.
”Hevoset eivät ole hankalia, niiden kanssa pitää vaan oppia toimimaan.”
Tärkeitä hevosia Liisa Sassi-Päkkilän elämässä on ollut ja on monia, mutta edelleen hänen sydämessään asuaa ensimmäinen puoliverihevonen Django Tango. Se ostettiin hänelle haastavana projektina.
”Alkuun hevosella pysyi tosi harvoin kaikki neljä jalkaa maassa. Lopulta sekin toimi meidän ratsastuskoulun tuntihevosena. Siitä jouduin luopumaan, kun se teloi jalkansa tarhassa niin, ettei mitään ollut tehtävissä. Django Tangon kuolema oli pysäyttävä ja tuntui väärältä.”
Äitiään Satu Turkkaa hän muistaa aina kiittää sosiaalisen median päivityksissään.
”Äiti on mahdollistanut minulle harrastamisen ja sen, että hevosista on tullut minulle työ. Äitini myös opetti minut alkujaan ratsastamaan, sillä ratsastustunneilla en ole koskaan käynyt.”
Liisa Sassi-Päkkilän motto hevosten kanssa toimimiseen on monelle tuttu: ”Yleensä hevosen ongelmat ovat satulan ja kypärän välissä.”
Lue myös:
Monté-näytöksen kautta raviurheilun pariin – Liisa Sassi-Päkkilä innoissaan uudesta aluevaltauksesta
